Pyynikin näkötorni

Saatiin vihdoin aikaseks pyöräillä Pyynikille syömään munkkeja ja katsomaan kotikaupunkia korkeuksista. Jos Särkänniemeen ei oo menossa muutenkin, suosittelen Pyynikkiä Näsinneulan sijaan maisemien bongailuun. Näkötorni ja munkkikahvila ovat auki joka päivä klo 9-20, kesäisin tuntia pidempään.

Oon käyny Pyynikillä aiemmin kaks kertaa opiskelijaelämän merkeissä syömässä munkit, mutta näkötorniin en ollu kiivenny aiemmin. 2 euron sisäänpääsymaksu tuntu todella sopivalta, sillä usein tällasista nähtävyyksistä peritään liian suuri summa, mutta pienen maksun maksaa mielellään.

Pyynikin munkit on tosi suosittuja ja ei ihme. Nykyäänhän Pyynikin näkötornin kahvila löytyy myös Keskustorilta, mutta ennen sitä monet menivät asioikseen näkötornille ainoastaan munkkien takia. Voin suositella myös itsetehtyä simaa, se on mielettömän hyvää! 

Tallinna

Käytiin pari viikkoa sitten kylpylälomalla Tallinnassa. Aluks tarkotuksena oli viettää pari yötä kylpylässä ihan Suomessa, mutta kaks yötä Tallinnassa tuli saman hintaseks, tai jopa halvemmaks. Tajuttiin myös, ettei kumpikaan meistä ollu koskaan kierrelly Tallinnassa kunnolla, joten varattiin reissu Henrin hiihtolomaviikolle. Haluttiin mahdollisimman kylpylämäinen paikka keskustasta, joten yövyttiin Kalev Spa -hotellissa. 

Saavuttiin Tallinnaan jo aamulaivalla parin tunnin yöunien ja Onnibus-matkan jälkeen. Aamu- ja iltapäivä meni aikaa tappaessa kaupungilla, kun odotettiin hotellihuoneeseen pääsyä. Käytiin kävelyllä vanhassa kaupungissa ja keskustassa, pysähdyttiin hetkeks istuskelemaan hauskan näköseen baariin ja ostettiin Rimistä evästä hotellille. 

 Oon vissiin lukenu liikaa Pottereita, kun noista patsaista tuli heti mieleen ankeuttajat?

Hotellille pääsyn jälkeen napattiin vähän murua rinnan alle ja suunnattiin kylpyläosastolle. Aijjai miten ihanalta saunominen ja vedessä lilluminen tuntukaan kävelystä väsyneenä ja noin 14 tunnin valvomisen jälkeen! Parin kylpylässä vietetyn tunnin jälkeen ei olis enää yhtään jaksanu lähteä syömään, mutta hotellin tarjontakaan ei houkutellu. En jaksanu edes meikata, sillä halusin selvitä ravintolareissusta mahdollisimman nopeesti ja päästä vällyjen väliin. :D

Toinen päivä vietettiin shoppaillen lähinnä New Yorkerissa, josta löyty vaatetta kummallekin. Totta kai käytiin myös kylpylässä ja parissa hoidossa, jotka meidän ostamaan pakettiin kuulu. Aromaterapiahieronta oli ihanan rentouttavaa, vaikka oonkin enemmän perinteisen hieronnan ystävä. Suolahuone taas tuntu ihan täydeltä huuhaalta, eikä mun pyynnöstä jaksettu edes olla siellä täyttä aikaa. 

Viimenen päivä meni tietysti viinaa hamstraten (not). Aamupalan jälkeen mentiin käymään vielä hierontasängyssä ja luovutettiin huone. Ennen laivan lähtöä kierreltiin vielä vähän vanhassa kaupungissa, käytiin syömässä niin hyvää ruokaa, että tuun nälkäseks tosta kuvasta ja joo, ostettiinhan me pari pulloakin mukaan. Lähetettiin myös postikortit mummoille ja porukoille, sillä mikään ei ilahduta samalla tavalla kun etanaposti. Ihan järkytyin, miten kalliit postimerkit oli!

Resting bitch face täällä hei. Tais olla liian kirkasta mun silmille :D

Tällasta "lähi"matkailua pitäis harrastaa enemmänkin. Virossa vois tietysti käydä muuallakin, kun Tallinnassa. Mua vaan hillitsee se, miten Viron reissu tulee helposti jopa kalliimmaks, kun loma Etelä-Euroopassa. Mietin aina ihan liikaa etäisyys-hintasuhdetta. :D

Dubain museo

Mä tykkään museoista. Taidemuseot ei oo yleensä mun juttu, mutta kaikki historiaa mielenkiintosella tavalla esittelevät paikat on jees. Olinkin siis innoissani, kun hoksasin että Dubaissa meidän hotellin lähellä on museo.

Al Fahidi Fort on nimensäkin mukaisesti linnotukseen rakennettu museo. Linnoitus on rakennettu vuonna 1787 ja on näin ollen Dubain vanhin rakennus! Rakennuksen tarkoituksena oli muinoin - yllätys yllätys - kaupungin suojeleminen. Vuodesta 1971 Al Fahidi Fort on kuitenkin toiminut museona, joka esittelee Dubaita ennen öljybisneksen alkamista.

Sisäänpääsy maksoi muistaakseni pari dirhamia, eli alle euron. Museossa esiteltävät asiat ei itsessään oo kauheen erikoisia, mutta silti mielenkiintosia. Mä tykkäsin eniten itse rakennuksesta. Pieneltä tuntuvaan linnoitukseen oli myös saatu mahtumaan hirveen paljon kaikkea. Muutenkin museovierailu oli kivaa vaihtelua löhöilylle ja kaupungin tutkimiselle. Museolta on muuten kätevä jatkaa matkaa Deiran kaupunginosan kultasoukeihin, sillä matka Bur Dubaista Deiraan lähteville venetakseille ei oo pitkä.

Yläpuolella näkyvä, museon ulkopuolella oleva dhow on perinteinen arabialaisten ja intialaisten käyttämä vene. Dhow on yleisesti käytetty nimi monista samantyylisistä, yleensä puisista veneistä. Jos Dubaissa kiinnostaa muukin, kuin luksus, kannattaa päivästä käyttää pari tuntia museovierailuun ihan jo itse linnoituksen, että tämän paatin takia.