keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Olenko minä kateellinen?

Eilen oli yks vuoden ärsyttävimmistä päivistä, eli verotietojen julkistus. En sitten voi ymmärtää, miten ketään kiinnostaa muiden tulot. Lehdet ja netti on pullollaan ties kenen Cheekin ja Matin ja Tepon verotietoja - niiden joukosta on oikeesti työlästä etsiä oikeita uutisia tärkeistä asioista. Ilmeisesti muiden ansiot kiinnostaa suurtakin joukkoa, sillä eihän niistä muuten uutisoitaisi. Onko kukaan oikeesti - käsi sydämellä - vain ja ainoastaan utelias tietämään muiden tulot, vai onko kyseessä suomalaisten lempiasia, eli kateus?


Jos henkilö on niin kaukainen, ettet voi suoraan kysyä häneltä palkkalaskelman suuruutta, ei mielestäni asian tulisi edes kiinnostaa. Mua ei suoraan sanottuna vois vähempää kiinnostaa, mitä kukakin tienaa, mutta vielä vähemmän mua kiinnostaa kadehtia jotain ihmistä suuremman tililukeman takia. Hyviltä ystäviltä kysyn heidän palkkaustaan joskus ammatillisessa mielessä, jotta työnsuunnittelijana tiedän asiakkaita neuvoessa, minkä tyylisiä ansioita missäkin työssä voi odottaa saavansa. Myös koulukavereiden ansiot kiinnostavat siinä mielessä, että osaan verrata saman koulutuksen käyneiden palkkausta omiin tuloihin, eli sitä, pitäisikö palkkani olla suurempi. Toki tähän vaikuttaa myös tehtävien vaativuus, mutta hyvää suuntaviittaa se silti antaa.

Koen, että suomalaiset ovat poikkeuksellista porukkaa kateutensa kanssa. Vähän kaikesta ollaan kateellisia jopa tuntemattomille; isommista tuloista, hienosta autosta, täydelliseltä vaikuttavasta parisuhteesta ja upeasta talosta. Koen joutuneeni kateuden kohteeksi useamman kerran reissuista puhuessani. Matkustan varmaan tavalliseen jantteriin verrattuna melko paljon, mutten voi ymmärtää, miksi siitä pitäisi olla kateellinen. Mun reissausmäärä on puhtaasti valinta. En tuhlaa rahaa juuri muuhun, kuin matkojen ostamiseen. Tingin siis monista muista asioista, koska haluan matkustaa ja tämä on onnistunut hyvin myös opiskelijabudjetilla. Mitä se kateus sitä paitsi hyödyttää, auttaako se kadehtijaa hankkimaan itselleen samanlaisen elämän?

Sanon välillä, että olen kateellinen jollekin (yleensä silloin, kun joku on lähdössä reissuun), mutta se ei oikeastaan ole edes kateutta, vaan haikeutta. Se on haikeutta siitä, etten juuri sillä hetkellä ole itse lähdössä reissuun. Se on muistutus siitä, etten ole palmujen katveessa viettämässä lomaa, mutten silti haluaisi ottaa keneltäkään hänen reissuaan pois. Olen iloinen, jos mielestäni joku hyvä tyyppi saa(vuttaa) jotakin haluamaansa, mutten koe olevani kateellinen. Kateellisuus on sana, jota käytän ajattelematta sen merkitystä sen enempää vähän samalla tavalla, kuin teininä kaikki olivat "masentuneita" yhden päivän ajan. Ehkä olis aika korjata tämä tapa ja ilmaista haikeutta jollain muulla tapaa, kun väittämällä olevansa kateellinen. :D



Voin siis hyvillä mielin sanoa, etten ole kateellinen, mutta miten on sinun laitasi? Kiinnostaako muiden verotiedot?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti