Päiväreissu Faroon

Huhtikuun Portugalin reissulla vietin valtaosan ajasta Monte Gordossa, josta käsin kävin päiväseltään Faron kaupungissa. Tunnin junamatka maksaa vitosen (alle 25-vuotiaat saa neljäsosan hinnasta pois) ja junia kulkee kiitettävän tiuhaan. Olin etukäteen lukenut paljon pettyneitä ja vähätteleviä kokemuksia Farosta, mutta yritin olla antamatta näiden vaikuttaa mitenkään omiin odotuksiini. Sen suurempia suunnitelmia päivän osalle ei ollut, kuin käväistä vanhassakaupungissa, joten sinne suuntasin satamassa sijaitsevalta juna-asemalta. 

Vanhakaupunki oli melko tyypillinen vanhakaupunki pikkuisine kujineen ja turistiravintoloineen, mutta näin huhtikuussa siellä sai kierrellä melkoisen rauhassa ilman suurempia turistilaumoja. Kävelin katuja ristiin rastiin karttaa vilkuilematta ja juuri näin pääsin bongailemaan suljettujen porttien takana lymyävään puutarhaan ja näkemään muitakin uniikkeja paikkoja. 

Kartan kaivoin esiin vasta siinä vaiheessa, kun vanhakaupunki oli koluttu läpi ja etsin keskustaa ja ostoskeskusta. Halusin palata Monte Gordoon vasta illalla, joten aikaa oli vielä useampi tunti tuhlattavaksi. Keskustan kävelykaduilla oli paljon tyhjiä liiketiloja ja oli hämmentävää huomata, miten moni kansainvälinen ketjuliike oli sulkenut myymälänsä keskustasta ja keskittänyt toimintansa keskustan ulkopuolelle ostoskeskuksiin. Samaa tosin tapahtuu Suomessa lähes joka kaupungissa, mutta jotenkin oon aina ajatellut, että Euroopan etelä- ja länsiosissa näin ei tapahdu yhtä vauhdikkaasti. Suurin kävelykatu oli niin kaunis ja tunnelmallinen, että on harmi, miten liikkeiden sulkeminen väistämättä vaikuttaa siihen. 

Faron keskustaa lähimpänä oleva ostoskeskus Forum Algarve onkin se, johon kaupungissa käyvien shoppailijoiden kannattaa suunnata. Kansainvälisten vaatekauppaketjujen lisäksi ulkoilmaostoskeskuksesta löytyi kosmetiikkamyymälöitä, supermarket ja ravintoloita, mutta mun suosikki oli keskusaukiolla oleva pieni, Havaianaksen sandaaleita myyvä kontti. Ihan parhaat ja tyylikkäimmät varvassandaalit ikinä, joten oli pakko ostaa Brasiliasta 2015 ostetuille sandaaleille seuraajat. Kivan vehreässä miljöössä oleva ostari oli hyvä tapa lopettaa päivä Farossa ennen Monte Gordoon paluuta. Faro yllätti mut positiivisesti, sillä olin siitä niin paljon kuullut huonoa etukäteen. En täällä ehkä paria päivää pidempään aikaa lomalla viettäisi, mutta ainakin päivävisiitillä kaupunki vaikuttaa mukavalta paikalta. 

Lue myös tämä: Vuorokausi huhtikuisessa Lissabonissa

Vuorokausi huhtikuisessa Lissabonissa

Viimein tietokoneongelmien aiheuttaman parin kuukauden tauon jälkeen oon takasin blogin parissa! Palataan ruotuun Portugalin jutuilla, jos nyt enää melkein kolmen kuukauden jälkeen muistan mitään koko reissusta. Huhtikuisesta viikon Portugalin reissusta ensimmäinen vuorokausi vierähti Lissabonissa. Vuorokaudessa kaupungissa ehti nähdä yllättävän paljon vaihtelevan sään tuomista sadekuuroista huolimatta. 

Alkuun kävin heittämässä kamat hostellille ja lähdin tutkimaan kaupunkia. Olin ostanut jo lentokentältä vuorokauden matkakortin julkisiin ja tarkoituksena oli matkata suuressa suosiossa oleva ratikkareitti 28. Hyppäsinkin kyseisen linjan kyytiin, mutta se oli niin täynnä porukkaa, ettei sieltä juuri mitään nähnyt ja vapaana oli enää seisomapaikkoja. Kannattaakin etsiä vaihtoehtoisia ratikoita, kuten numero 12, joka tosin oli oman kokemukseni mukaan sekin melkoisen täynnä. Näiden kahden ratikan kulkemat pienet, mutkittelevat kadut on kyllä kauniita ja näiden reiteistä kannattaakin ottaa vinkkiä sen suhteen, missä kannattaa liikkua ratikalla tai kävellen. 

Lopulta jäin pois ratikan kyydistä Alfamassa Sao Jorgen linnan lähistöllä. Linnaan oli sisäänpääsymaksu, jota en itse halunnut maksaa, joten tyydyin kiertelemään lähiympäristössä. Kuten lähes kaikissa turistipaikoissa, niin täältäkin löytyi kauniita, turistivapaita pieniä katuja heti, kun lähti linnalta sivumpaan. Lähistöltä löytyy myös Portas do Solin näköalapaikka, joka on myös todella suosittu turistien keskuudessa, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen mikäli näillä suunnilla liikkuu muutenkin. Loppupäivä olikin sateinen, tuulinen ja kylmä, joten suuntasin ostarille tekemään reissun pakolliset Primark-ostokset. 

Lähtöpäivän aamuna osallistuin hostellin järkkäämälle ilmaiselle kävelykierrokselle, joka vei parisen tuntia aikaa. Voin muuten lämpimästi suositella Home Lisbon Hostelia kaikille yksinmatkaaville ja muille dormimajoitusta etsiville. Hostelli oli siisti, hinta-laatusuhde kohdillaan ja henkilökunta huippua. Parin euron hintainen aamiainen oli yllättävän kattava ja nukuin todella hyvin jaetussa kuuden hengen huoneessa. Myös kävelykierros oli kunnon tipin ansaitseva, sillä hostellin työntekijä kierrätti meitä omissa suosikkipaikoissaan sen sijaan, että esittelisi ainoastaan turistien suosimia paikkoja. Kävimme oikeastaan vain yhdessä todella suositussa turistikohteessa, Santa Justa -hissillä, jonne mentyämme hän bongasi heti taskuvarkaita. Hän varoitti meitä niistä ja sanoi, että jos hän tunnistaa lisää taskuvarkaita sanoo hän mango, jolloin meidän tulee olla erityisen tarkkaavaisia. Mikäli hän taasen sanoisi pineapple, tulisi meidän huutaa kovaa ja juosta pakoon. :D Opas siis todella huolehti meistä ja oli myös hauska. Ainoa miinus siitä, että hän puhui jokaisessa paikassa pitkästi historiasta. Sinänsä mielenkiintoista, mutta itselläni keskittyminen herpaantuu helposti tällaisia juttuja kuunnellessa ja lyhyempikin tiivistys olisi riittänyt. 

Kävelykierroksen loputtua mulla oli vielä useamman tunnin verran aikaa, joten käytin sen kiertelemällä päämäärättömästi ympäriinsä. Haahuilu on kyllä yks mun lempipuuhia reissussa ollessa, sillä sillon löytää paikkoja ja tilanteita, joita ei lue missään opaskirjassa. Tällä kertaa päädyin esimerkiksi kivalle näköalapaikalle ja todistamaan lastenvaatekuvauksia. Lisäksi kävin aidossa pastel de nata -leipomossa syömässä tän herkullisen portugalilaisen erikoisuuden. Näemmä näitä leivonnaisia saa nykyään Lidlistäkin, mutta se versio oli kyllä pohjanoteeraus aitoon portugalilaiseen verrattuna. 

Mikäli Lissabonissa on aikaa ainoastaan päivä tai pari, kannattaa keskittyä suosiolla lähialueeseen, eikä edes yrittää ottaa koko kaupunkia haltuun. Iso suositus joukkoliikenteen 6,50€ maksavalle vuorokausikortille, jolla pääsee myös lentokentältä keskustaan. Kannattaa käydä ajelemassa ratikalla, tutkailla pieniä, rauhallisia sivukujia ja nauttia vaniljainen pastel de nata -leivos jossain niistä pienistä, seisomapaikkaisista leipomoista, jotka tarjoilevat vain niitä ja kahvia.