Kun puhutaan Auschwitzista, jokainen varmasti tietää, mistä on kyse. Toisen maailmansodan aikainen natsien hallitsema keskitys- ja tuhoamisleiri sijaitsee noin tunnin matkan päässä Krakovasta, lähellä Oświęcimin keskustaa. Leiri jakautuu todellisuudessa kolmeen eri sijaintiin joista kahdessa, eli pääleiri Auschwitz I:ssa ja tuhoamisleiri Auschwitz-Birkenau II:ssa pääsee vierailemaan tätä nykyä. Auschwitz on nykyään myös Unescon maailmanperintökohde.
Oon vieraillut Auschwitzissa kertaalleen aiemmin vuonna 2009. Tuolloin vierailu ajoittui sesonkikaudelle keskikesään, mutten muista paikalla olleen niin paljon turisteja, kuin nyt tammikuussa. Oppaamme kertoi turisteja olleen nyt vain murto-osa nykypäivän sesonkiajan määrästä, eli turismi on selvästi räjähtänyt käsiin viimevuosina. Siitä kertoi myös turvatarkastukset, joita en muista aiemmalta vierailulta lainkaan. Kannattaa huomioida myös, ettei alueelle saa viedä A4-kokoa suurempaa laukkua, eli pakkaa tavarat tiiviisti mukaan. Sisäänpääsy alueelle on ilmainen, mutta opastettu kierros on maksullinen. Ykkösleiristä on ilmainen bussikuljetus Birkenauhin, mutta kumpaankin pääsee myös omalla autolla. Suosittelen ehdottomasti maksamaan opastuksesta, sillä ilman sitä moni mielenkiintoinen asia jää kuulematta ja tätä myöten koko vierailu vajaaksi. Ainoa miinus opastetussa kierroksessa on melko nopea etenemistahti, jonka vuoksi kuvat pitää räpsiä vauhdilla. Ajasta murto-osa käytetään Birkenaussa, jossa vierailtiin vain kahdessa parakissa, vaikka alue on pääleiriä suurempi. Olis ollut mielenkiintoista tutkia Birkenauta enemmän ja kävellä metsänrajaan, junaradan loppumispisteeseen saakka.
Turvatarkastusten jälkeen heti ensimmäisenä Auschwitziin tultua kävellään kuuluisan Arbeit Macht Frei (työ tekee vapaaksi) -kyltin ali, joka on alkuperäisen kyltin kopio, sillä käsittämättömästi alkuperäinen kyltti nyysittiin kymmenen vuotta sitten. Ihan uskomatonta, että tällaista tapahtuu. Moni meidän porukasta tuntui hämmästyvän siitä, miten keskitysleirirakennukset ovat oikeita tiilirakennuksia, eikä puuhökkeleitä. Näin onkin ykkösleirissä, mutta Birkenaun puoli oli se varsinainen tuhoamisleiri, jonne vangit tuotiin sananmukaisesti tuhottaviksi. Birkenaun rakennukset, joissa ihmiset asuivat, ovat puisia, entisiä hevostalleja, joissa oli kymmenien senttien raot sekä maantasassa että katonrajassa, eli ei todellakaan ihmisen asuttavaksi tehtyjä varsinkaan talvella.
Aiemmalta, kymmenen vuoden takaiselta vierailulta mulle oli jäänyt parhaiten mieleen huoneet täynnä keskitysleirille saapuneilta ihmisiltä takavarikoituja silmälaseja, matkalaukkuja ja muuta tavaraa. Vuoden 2009 vierailulla oppaamme kertoi Auschwitzilla vankina olleen isoisänsä löytäneen oman esillä olleen matkalaukkunsa museossa vierailtuaan. Yhdessä huoneessa on lasin takana myös hiuksia, sillä kaikilta ajeltiin hiukset pois heidän saavuttuaan Auschwitziin jopa viikon kestäneen junamatkan jälkeen. Porukka saapui Auschwitziin matkalaukut mukanaan toiveikkaana uudesta elämästä, sillä heille oli lupailtu töitä, mutta todellisuudessa heti junasta laskeuduttua kaikki jaettiin iän ja kunnon mukaan joko suoraan tuhottavaksi tai työleiriläisiksi. Auschwitzissa kuoli 1,1-1,5 miljoonaa ihmistä sen neljän ja puolen toimintavuoden aikana. Osa uhreista ammuttiin tai murhattiin kaasukammioissa, mutta osa kuoli pakkotyöhön, nälkään tai sairauksiin. Harva keskitysleirille saapunut selvisi siellä kuukautta tai paria pidempään. Saksalaiset lääkärit suorittivat vangeilla myös erilaisia kokeita, joihin osa kokeisiin joutuneista kuoli.
Moni ihmettelee, mikseivät vangit yrittäneet paeta keskitysleiriltä, sillä vartiotorneja oli yllättävän vähän eikä aluetta rajanneet aidatkaan kummoisia olleet. Jo pitkän saapumismatkan ja sittemmin pakkotyön ja nälän uuvuttamat vangit olivat niin poikki, ettei pakeneminen tuntunut varmasti mahdolliselta. Joidenkin onnistui myös paeta, sillä ensimmäinen onnistunut yhden henkilön pako tapahtui alle kuukauden kuluttua keskitysleirin avaamisesta. Kiinni jääneet joutuivat yleensä ammutuiksi muiden vankien katsellessa, sillä vartijat halusivat näyttää, mitä pakoa yrittäville käy. Myös pakoa yrittäneiden ryhmät joutuivat rangaistuksi ja kapinayritykset kukistettiin nopealla aikataululla.
Heinäkuusta 1944 lähtien leiriä ruettiin purkamaan, sillä puna-armeija oli enää 200 kilometrin päässä Auschwitzista. Tällöin ruettiin myös kuljettamaan vankeja läntisiin keskitysleireihin, yhtenä heistä Anne Frank. Kun puna-armeija oli tammikuussa 1945 Krakovassa, rupesivat SS-vartijat kuumeisesti evakuoimaan keskitysleiriä lähettämällä vankeja junalla ja kävellen läntisiin keskitysleireihin. He piilottivat todisteita keskitysleirin kauheuksista ja SS-vartijat poistuivat vain neljä päivää ennen puna-armeijan saapumista. Kun puna-armeija saapui Auschwitziin, oli keskitysleirillä vielä 7 650 vankia, jotka vapautettiin. Sekä pääleiristä että Birkenausta tehtiin kenttäsairaaloita, joissa vapautettuja vankeja hoidettiin. Moni nälkää nähneistä ihmisistä kuoli parin viikon sisällä vapautuksesta, mutta osa oli valmis palaamaan kotiin muutaman kuukauden kenttäsairaalassa saadun hoidon jälkeen.
Krakovassa ollessa ei todellakaan kannata missata vierailua Auschwitziin. Vaikka kokemus on selkäpiitä karmiva ja jopa epätodelliselta tuntuva, auttaa se ymmärtämään näitä kauheuksia todella paljon paremmin, kuin mikään määrä lukemista ja dokumentteja.
