Krkan kansallispuisto ja Trogir keväällä

Tällä kertaa retki Krkan kansallispuistoon oli aivan erilainen kokemus kuin neljä vuotta sitten keskellä kuuminta sesonkia. Viime reissulta tein tunteita herättäneen postauksen "4 syytä skipata Krkan kansallispuisto Kroatiassa", sillä väenpaljouden luoma järkyttävä tungos teki kokemuksesta suhteellisen epämiellyttävän, vaikka paikka niin upea onkin. Nyt kävimme Krkassa huhtikuun viimeisinä päivinä, jolloin sillonkin vierailijoita riitti, mutta pääosin ei sentään joutunut jonossa kävelemään, kuten viimeksi. Nykyään vesiputouksissa ei myöskään saa uida, mikä omalta osaltaan vähentää kaaoksen tuntua ja oli meidän makuun oikein tervetullut, luonnon säilymistä kunnioittava muutos. Viimeksi vain isoimmassa vesiputouksessa sai uida, mutta siitä huolimatta nähtiin porukkaa myös muiden vesiputouksien alla. Tällä kertaa ei onneksi nähty ketään, joka ei olisi kunnioittanut näitä sääntöjä.

Viimeksi ostettiin liput Skradinin kaupungin luona olevalta sisäänkäynniltä ja siitä päästiin kansallispuistoon lipun hintaan kuuluneella laivalla, jolta oli upeat maisemat. Tällä kertaa kierros aloitettiin eri paikasta, eikä meillä ollut laivamatkaa lainkaan, vaan jäätiin bussista pois suoraan kansallispuiston vieressä. Ainakin kummankin näiden sisäänkäyntien lähellä on vessat ja myös vesiautomaatti löytyy. Suurimman vesiputouksen luona on paljon ravintoloita ja kioskeja, joiden hintataso näytti olleen ihan kohtuullinen.

Meille sattui miellyttävä keli kansallispuistokierrokselle, juuri sellainen, jolla tarkenee vähissä vaatteissa mutta ei kuitenkaan tule kävellessä kuuma. Luonto oli upeana, vaaleanvihreää lehteä puski joka puusta, pensaasta ja maasta. Kasvillisuus ei toki huhtikuun lopulla ollut vielä parhaimmillaan, jos tykkää kukista ja mahdollisimman vehreästä, mutta oikein hyvä ajankohta vierailuun mielestäni.

Meidän yli 30 hengen porukassa oppaan mukana kulkeminen ei oikein toiminut niin, että olisi kuullut mitä hänellä on kerrottavana. Lisäksi hänellä oli meidän makuun liian kova vauhti päällä, joten päätettiin heti aluksi jättäytyä aikalailla kaikista jälkeen kulkemaan omaa tahtia ja ihastelemaan paikkoja ilman ruuhkia. Tämä aika vuodesta oli hyvä myös sen kannalta, ettei ihmismassa ollut loputon, vaan aina kun nähtiin isomman porukan tulevan, odotettiin rauhassa heidän ohittavan meidät ja jatkettiin vasta sitten matkaa. Näin oli myös parhaat kuvailumahdollisuudet.

Krkan jälkeen jatkettiin matkaa Trogiriin, joka sekin on tuttu meille neljän vuoden takaa, jolloin majoituimme Trogirissa. Trogir on pieni kaupunki noin 30km päässä Splitistä, lähellä lentokenttää ja sen hurmaava vanha kaupunki sijaitsee saarella vain metrien päässä mantereesta. 

Trogirin ollessa meille tuttu jo entuudestaan, jätettiin opastettu kierros väliin ja kierreltiin omin päimme tässä ihanassa, kompaktissa kaupungissa. Vanha kaupunki on noin tunnissa kierretty, mutta suosittelen viettämään täällä vähintään päivän. Jos majoituskustannuksissa haluaa säästää, löytyy täältä huomattavasti Splitiä edullisemmat ja tilavammat majoitukset ja bussilla Splitiin meno on kuitenkin helppoa ja edullista. Trogirin puolesta toki puhuu myös se, että se on paljon lähempänä lentokenttää, kuin Split.

Koska kyseessä oli miehen työpaikan matka, päästiin tällä kertaa retkelle Splitistä Krkaan ja Trogiriin omalla bussilla oppaan kanssa, joten uusimpia vinkkejä sinne matkustamiseen ei minulla valitettavasti ole. Vuonna 2018 matkustettiin Trogirista bussilla Sibenikiin, josta oli vaihtoyhteys Skradiniin, eli Krkan sisäänkäynnin lähelle. Sama bussi kulkee Splitistä asti, pysähtyen välillä Trogirissa, eli retki Krkaan ja Trogiriin onnistuu Splitistä omatoimisesti oikein hyvin.