Pohjoinen reitti Ahvenanmaalle

Viime elokuussa tehtiin roadtrip Ahvenanmaalle ja mukaan lähti myös meidän koira Tipsu. Koska haluttiin nähdä muutakin kuin Maarianhamina tai manner-Ahvenanmaa, päädyttiin valitsemaan menomatkalle Ålandstrafikenin lauttareiteistä pohjoinen reitti.

Ålandstrafikenin nettisivuilta löytyy ajantasaiset aikataulut ja sieltä voi myös ostaa lauttaliput etukäteen. Suosittelen ostamaan lauttaliput etukäteen autolla matkustaessa varmistaaksesi kyytiin mahtumisen, mutta myös saadaksesi lauttaliput edullisemmin. Tietyistä lähdöistä saa nimittäin kesäkaudella -80%, kun liput ostaa etukäteen nettisivuilta. Lisäksi matkalla kannattaa yöpyä jollain saarista, sillä ilman yöpymistä manner-Ahvenanmaan ja Suomen välillä tehdyistä matkoista menee lisämaksu, joka on kulkuneuvosta riippuvainen.

Pohjoinen reitti

Yläpuolen karttaan olen merkannut ja numeroinut kaikki meidän lossi-, lautta- ja autoilumatkat välillä manner-Suomi ja manner-Ahvenanmaa, joten niitä vilkuilemalla alla olevaa tekstiä lukiessa pääsee aika hyvin kärryille, miten tämä pohjoinen reitti muodostuu.

Manner-Suomessa pohjoinen reitti alkaa Kustavista, Osnäsin satamasta. Tätä ennen tosin pääsee jo kertaalleen lossin kyytiin, sillä Kustavissa täytyy tehdä lyhyt ylitys Vartsalan lossilla (1) päästäkseen Osnäsin satamaan. Kustavin Osnäsin satamasta Ålandstrafikenin lautta kulkee Brändöön Åvan satamaan (2) ja sieltä eteenpäin pääsee jatkamaan Brändön Torsholman satamasta Kumlingeen (3). Tällä välillä lautta pysähtyy matkalla myös Lappossa. Kumlingesta on vielä yksi ylitys Hummelvikiin (4). Tällä välillä lautta pysähtyy myös Enklingessä. Loppumatka Hummelvikista Manner-Ahvenanmaalle sujuu yhdellä lyhyellä lossimatkalla, Töftölinjenillä (5).

Koiran kanssa matkustaminen oli helppoa, sillä kaikilla lautoilla oli mahdollisuus nousta autosta ja koiran kanssa sai mennä lautan sisätiloihinkin. Lauttamatkojen pituudet vaihtelee tällä reitillä 40 minuutin ja 1h 20min välillä.

Brändö & Kumlinge

Brändössä yövyttiin leirintäalue Fisketorpetissä. Majoituttiin teltassa, jonka paikkaa jouduttiin kertaalleen vaihtamaan tuulisempaan ihan älyttömän itikkamäärän takia. Leirintäalue on kauniilla paikalla kallioisella rannalla ja siellä on siistiä, mutta tilat on melko vanhanaikaiset ja ahtaat. Siellä on esimerkiksi ulkohuussit ja vain pari suihkua, eikä yhteisiä sisätiloja ole muita kuin muutama erikseen vuokrattavissa oleva sauna ja pienet keittiötilat. Jos reissussa on asuntoautolla tai tietynlainen askeettisuus ei haittaa, on tämä idyllinen valinta majoituspaikaksi. Alla olevista kuvista auringonlaskukuvat on otettu Fisketorpetissa.

Majoituspaikan lisäksi Brändössä on vinkattavana näköalapaikka Torsholma hemvärnstorn, joka on kallioiden päällä oleva pieni näkötorni. Ilman torniin kiipeämistäkin maisemat on kauniit ja tämä oli meille hyvä kohde koirulaisen ulkoiluttamiseen.

Seuraavana päivänä matka jatkui Kumlingeen, jossa meillä oli aikaa useampi tunti ennen seuraavan lautan lähtöä. Käytännössä koko saari oli ajettu ympäri tunnissa, ja loppuaika ulkoiltiin ja syötiin kaupasta ostettuja ruokia. Kumlingessa tosiaan on pieni ruokakauppa, jonka aukioloajat oli suppeat, olisiko ollut avoinna vain klo 15 saakka meidän siellä käydessä.

Kannattaa muuten huomioida, ettei kaikilla saarilla ole montaakaan ravintolaa ja moni niistä sulkee ovensa elokuun alkupuolella, eli ruokailumahdollisuudet kannattaa selvittää etukäteen tai varustautua eväin. Myös kauppamahdollisuudet on rajalliset, kuten Kumlingessa.

Manner-Ahvenanmaa

Kumlingesta matka jatkui Hummelvikin kautta manner-Ahvenanmaalle. Tätä kautta saapuessa reitin varrelle osuu sopivasti Kastelholman linna. Linnaan pääsee vierailemaan, mutta koiran kanssa se jäi meiltä tietysti tekemättä. Linnan ympäri kulkee kuitenkin kiva polku, joka kannattaa kiertää ja jonka varrelta löytyy uintimahdollisuuskin. Myös upeita juhannussalkoja ja linnan ympäristön rakennuksia pääsee ihastelemaan linnaa kiertäessä. 

Lähellä Kastelholman linnaa on myös golfklubi, jonka ravintolasta sai erinomaista ja kohtuuhintaista lounasta. Koirat on tervetulleita terassille, jossa syötiin golfaajia katsellen. Toinen ravintolasuositus lähialueelle on Stallhagenin panimo. Panimo on nimensämukainen paikka, jonka omasta kaupasta voi ostaa juomia mukaan. Täälläkin ravintolan terassille oli koira tervetullut. Ruoka oli maultaan erinomaista, mutta kasvisannoksesta jäi proteiini uupumaan ja niinpä nälkä tuli liian nopeasti ruokailun jälkeen.

Myös Taffelin tehtaanmyymälä on lähellä Kastelholman linnaa. Täällä on ihan hauska piipahtaa ohi ajaessa, mutta asioikseen en tehtaanmyymälään lähtisi, sillä siellä ei ollut mitenkään erityisen edullista tai poikkeuksellista valikoimaa. Tehtaanmyymälässä on myös Pandan tuotteita myynnissä.

Pohjoispuolelta saarta löytyy Geta-vuori, jonne pääsee käppäilemään Soltuna-ravintolan parkkipaikalta. Siellä olisi myös noin 5km pituinen luontopolku seikkailtavana, jos energiaa riittää. Me tyydyttiin tällä kertaa kiertelemään vuoren laella hetki maisemia ihaillen.

Ahvenanmaan länsiosissa sijaitsee Eckerö, joka on turistien keskuudessa suosittu kesälomakohde hiekkarantoineen. Eckeröstä löytyy hotellien lisäksi myös leirintäalueita, kuten Käringsundin leirintäalue, jonka läheltä alla olevista kuvista kolmas on.

Maarianhamina 

Maarianhaminassa aika kului nopeasti kirppiksiä ja kaunista kaupunkia kiertäen. Meidän löytämiä kirppiksiä oli Emmaus, joka on SPR Kontin tyylinen hyväntekeväisyyskirppis, ja Loppis och Sånt, joka on merikorttelin lähellä sijaitseva pieni kirpputori.

Maarianhaminan kauneinta aluetta on Södragatan, joka on pala vanhaa kaupunkia. Sen varrella on paljon upeita vanhoja puutaloja, joita ihastellessa vierähti helposti hyvä tovi. Sen lisäksi omia lempparipaikkojani kaupungissa oli näköalapaikkana toimiva vuorenhuippu Badhusberget. Saavuttiin tänne sopivasti ihastelemaan auringonlaskua, vaikka pilvinen keli olikin.

Meidän Ahvenanmaan reissu kesti neljä päivää, joista kaksi kului pääasiassa saarien kautta matkustamiseen. Päivä enemmän olisi ollut tervetullut, jotta Manner-Ahvenanmaalle olisi jäänyt enemmän rauhallista aikaa. Saarille ei oikeastaan tällä kertaa lisäaikaa kaivattu, varsinkaan palveluiden vähäisyyden vuoksi. Me oltiin liikenteessä elokuun puolivälin jälkeen, eli koulujen kesäloman loputtua, joten kiireisin sesonki oli jo ohi. Se näkyi myös palveluiden suppeina aukioloaikoina tai kiinni olemisena. Lisäksi majoitukset Ahvenanmaalla on melko tyyriitä, joten meidän yhden yön Brändön leirintäalueen telttamajoituksen lisäksi yövyttiin manner-Ahvenanmaalla yksi yö maaseudulla Airbnb-asunnossa ja toinen yö Maarianhaminassa edullisessa hotellissa. 

Menomatka Ålandstrafikenin lautoilla oli yllättävän edullista ja mukavaa matkantekoa. Meidän menomatkat, eli kolme lauttamatkaa, maksoi kahdelta aikuiselta ja yhdeltä henkilöautolta yhteensä 4,80€. Koirasta ei hintaa peritty. Ihan järjetöntä miten edullista, mutta tämä tosiaan vain, kun ostettiin matkat etukäteen ja yövyttiin saarilla, ilman näitä toimenpiteitä hinta olisi helposti vähintään satasen luokkaa. Paluu takaisin manner-Suomeen tapahtui Viking Linellä, joka maksoikin sitten samalta poppoolta yli 60€. Siellä koirastakin otetaan maksu, toki onhan palvelutkin niille yksi neliömetrin kokoinen pissatuspaikka kannella. :D

Bohol - rantoja ja "eläinsuojelua"

Filippiinien Siquijorissa vietetyn viikon jälkeen jatkettiin matkaa Boholille, joka on tunnettu kummituseläimistään eli tarsiereista ja Chocolate Hillsistä. Oikeammin kohteena oli Panglao, joka on kahdella sillalla Boholin saareen yhdistetty pienempi saari, mutta sekin Boholin provinssiin kuuluva. Pääasiallisesti Boholin turismi on keskittynyt Panglaoon, joka on Boholin paras kohde rantaelämää ajatellen ja esimerkiksi tunnetuin ranta, Alona Beach, sijaitsee Panglaossa. Boholin provinssi on alueena yllättävän suuri ja siellä asuukin yli miljoona ihmistä. Meidän tuli vietettyä aikaa lähinnä Alona Beachin ympäristössä, sillä hotelli sijaitsi sen vieressä ja myös paikallinen keskusta palveluineen on kätevästi rannan ääressä. Toki käytiin katsastamassa myös alueen päänähtävyydet, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Alona Beachilla on kaikkea ranta-aktiviteeteista ravintoloihin, sukelluskouluihin ja kaupustelijoihin. Varsinkin rannan lännen puoleinen pää on joihinkin aikoihin päivästä täynnä paatteja, jotka odottavat sukeltajia ja snorklaajia retkille. Muutenkin rannalla riittää elämää aina paikallisista grillaavista perheistä turistiporukoihin. Myös sympaattisia koiria jolkottelee ohi säännöllisesti.

Alona Beachin itäiseltä puolelta nousee ylös katu, jonka varrelta löytyy alueen ainoa ruokakauppa, 7/11, sekä laajempi ja laadukkaampi valikoima ravintoloita, kuin rannan tuntumasta. Myös ainoat meidän koko reissulla näkemät turistikrääsää myyvät kaupat oli täällä, kuten myös mäkkäri. 

Yläpuolen kahdessa kuvassa näkyy pääkadun varrella iltaisin toiminut kadunvarsigrilli, jolta Henri otti useampana iltana lihavartaita. Kuvassakin näkyvissä rasioissa oli erilaisia raakoja lihoja ja mereneläviä, jotka noukittiin lautaselle ja annettiin grillaajille. Myös kasvisvartaita ja riisiä oli saatavilla ja aina meidän ohittaessa tämän paikan, oli se ihan tupaten täynnä. Kylmäketjuista tai kovin tarkasta hygieniasta ei varmaan hirveästi ollut tietoakaan tuossa esillepanossa, mutta toisaalta esillä olevien ruokien vaihtuvuuskin näyttäisi olevan aika vauhdikasta. Grilli sijaitsee kirkkoa vastapäätä ja näyttäisi se Google Mapsissakin olevan nimellä Rico's Grill and Barbeque.

Countryside Tour - Chocolate Hills

Ainoa retki mitä tehtiin Boholilla ollessamme, oli jokaisen taksin ja tuktukin mainostama countryside tour, jolla pääsee näkemään pikkuruisia, harvinaisia kummituseläimiä, eli tarsiereita. Tilataksilla tehty retki neljälle kustansi yhteensä 3000 pesoa, eli himpun alle 50€. Jaettiin taksi kahden aiemmin tapaamamme belgialaisen naisen kanssa, eli hintaa retkelle ei jäänyt paljoakaan per henki. Tähän summaan ei sisältynyt mitään sisäänpääsymaksuja, joita me pulitettiin Chocolate Hillsille (100php=1,60€/hlö) ja tarsiereita katsomaan (120php=2€/hlö). 

Lisäksi kiertoajelun osana olisi ollut lounasristeily Loboc-joella (850php=14€), mutta käytyämme katsastamassa paikan josta risteilyt lähti, pyydettiin kuskia viemään meidät johonkin paikalliseen ravintolaan syömään. Risteilyveneet oli ääriään myöten täynnä porukkaa ja hinta tuntui meistä aika suolaiselta muuhun hintatasoon suhteutettuna. Vieläpä kun kävi ilmi hyvin paljon syömistä rajoittavat allergiat joita toisella belgialaisnaisista oli, päädyttiin yhteisymmärryksessä skippaamaan koko risteily. Luullaksemme kuski olisi saanut jotain provisiota tästä risteilystä, joten tipattiin häntä normaalia reippaammin. Kuski vei meidät vaatimattomaan paikallisten ravintolaan, jossa ruoka valittiin buffet-tyyliin tiskillä valmiiksi olleista vaihtoehdoista, joita työntekijät annostelivat. Ruoka oli odotetusti hyvää ja hinnat ei päätä huimanneet.

Yli tuhannesta kukkulasta koostuva geologinen muodostelma Chocolate Hills on niin hämmentävä, mutta kaunis paikka, että täällä kannattaa kyllä piipahtaa. Vuodenajasta ja sateen määristä riippuen kukkulat ovat joko suklaanruskeita, tai hyvinkin vehreitä. Chocolate Hillsillä olisi ollut mahdollista osallistua mönkijäajelulle, joka näytti kyllä ylhäältä katsottuna aika kämäiseltä, jonossa ajettavalta lyhyehköltä kierrokselta. Hyvä siis, ettei se meitä kiinnostanut. 

Tarsier - epäeettistä eläinten pällistelyä

Tarsierien, eli kummituseläinten puisto, jossa päästiin katsomaan pikkuruisia, suurisilmäisiä eläimiä, on pieni, nopeasti kierretty alue. Yhdet maailman pienimmistä kädellisistä ovat vain nyrkin kokoisia ja ne häiriintyvät metelistä. Täällä piti siis olla hissukseen, eikä eläimiä saanut kuvata salamalla. Vaikka oli siistiä nähdä nämä harvinaiset kummituseläimet, kaikkiaan tästä paikasta jäi aika kyseenalainen olo. Jälkikäteen ajateltuna eläimet oli liian hyvillä sijainneilla suhteessa aluetta kiertäneeseen polkuun, eli sopivan katselu- ja kuvausmatkan päässä, ja tasaisin välimatkoin toisistaan. Alue oli tosiaan pieni ja aidattu, joten spekuloitiin, että näinköhän tarsierit ovat juuri niissä kohdissa luonnostaan, vai asetetaanko ne puihin tiettyihin kohtiin turistien pällisteltäviksi. Aluetta kiertävän aidan ymmärtää siltä kannalta, että se suojaa eläimiä pedoilta, mutta luonnostaan kummituseläimet tarvitsevat paljon suuremman alueen. Lisäksi tarsiereiden lähellä päivystäneet oppaat ottivat pyynnöstä niistä kuvia lähempää, kuin mihin vierailijat pääsivät. 

Olin etukäteen Boholin kummituseläimistä lukemalla jäänyt kuvitelmiin, että eläimiä on nähtävänä vain yhdessä, niiden suojeluun keskittyvässä puistossa ja alue on iso. Tämähän ei pitänyt paikkaansa, vaan paikkoja on useampia, eikä tämä mesta vaikuttanut olevan eettisesti kestävällä pohjalla länsimaisesta näkökulmasta katsottuna. Etukäteen en myöskään lukenut yhtään huolestunutta sanaa eläinten hyvinvoinnista tai puistojen olosuhteista, joten en tajunnut kyseenalaistaa niitä ennen vierailua. Jälkikäteen asioita tutkittuamme kävikin ilmi, että mikään näistä puistoista ei edistä kummituseläinten hyvinvointia. Tietoutta näiden paikkojen epäeettisyydestä yritetään viedä eteenpäin Filippiineille, eikä kummituseläimiä saisi vangita varsinkaan pienille alueille lainkaan.  Luonnostaan yksi tarsier tarvitsee 2-3 hehtaaria tilaa, ja näissä puistoissa ei tilaa ole edes yhtä hehtaaria kaikkiaan, siis kaikille tarsiereille yhteensä! Eläimille on käytössä siis vain murto-osa niiden tarvitsemasta tilasta. Harva tarsier myöskään yltää normaaliin elinikään vankeudessa, sillä se on herkille eläimille stressaavaa. Hyvä englanninkielinen postaus aiheesta löytyy tämän linkin takaa I am Aileen -blogista.

Eläinrääkkäyksen teemalla voi jatkaa kertomalla retkeen kuuluneesta Xzootic Animal Park & Butterfly Gardenista, jonka kuviteltiin olevan perhospuutarha ja paikka käärmeiden katseluun. Perhospuutarhat tai eläintarhat, joihin Suomessa ja myös muualla Eurooppa on törmännyt, ovat kuitenkin valovuosien päässä tästä paikasta. Pienessä, ankeassa tilassa räpsytelleet perhoset, joita nosteltiin kävijöiden kämmenille, häkeissään ahdistuneena kiertäneet apinat ja siliteltävänä olevat käärmeet saivat itkun kurkkuun, ja poistuttiin täältä saman tien. En tiedä miksen tajunnut yhtään etukäteen kyseenalaistaa tätäkään paikkaa, kun normaalisti en edes eläintarhoihin lähde, ellei niillä ole myös eläinsuojelullinen tarkoitus. Omaa tyhmyyttä siis, tässä ei voi kuin syyttää itseään, että meni tukemaan tuollaisia paikkoja. Filippiineiltä ei jäänyt ainakaan ruusuinen kuva erilaisista eläintarhoista ja eläinten oloista niissä, enkä muuta enää voi, kun kehottaa muita kiertämään kaikki tällaiset kaukaa.

Countryside tourin parasta antia oli Chocolate Hillsin lisäksi eeppinen Man-Made Forest, jossa pysähdyttiin pikaisesti. Autotie kulkee tämän valtavia puita sisäänsä kätkevän metsän läpi, joten pysähtyminen täällä on helppoa. Lisäksi yksi koko reissun parhaista jutuista oli zipline, jonne erikseen pyydettiin kuskia meidät viemään mainoskyltit tienvarressa nähtyämme. Itsehän en ole mikään hurjapää, vaan ennemminkin nössö, mutta tänne minäkin korkeanpaikankammoisena uskalsin. Ziplinessä mentiin kaksi eri liukua Loboc-joen yli, menomatka oli 520m ja paluumatka 480m. Hintaa kahdelle liu'ulle tuli 500 pesoa, eli noin 8€. 

Boholin alue oli viihtyisä, mutta vilkas. Siquijor vei meillä voiton Boholista mennen tullen, sillä se on saarena rauhallisempi ja merkittävästi pienempänä helpommin skootterilla haltuunotettavissa. Myös Siquijorin rannat ja vesiputoukset oli enemmän meidän makuun, kuin vilkas Alona Beach tai Boholilla tehtävät päiväretket suhteellisen pitkine välimatkoineen. Bohol oli kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta ehkä täällä voisi viettää Alona Beachin, Chocolate Hillsin ja ziplinen parissa kolme-neljä päivää, ja ennemmin pidentää Siquijorilla vietettävää aikaa. Boholille pääsee lautalla Cebusta tai Siquijorista parissa tunnissa 800 pesolla, eli 13 eurolla.