Kolme päivää Korfun kaupungissa

Toukokuun alussa vietin yhteensä kolme päivää Korfulla yhdistettynä Albanian reissuun. Korfulta on kätevä lauttayhteys Sarandeen, minkä vuoksi se toimi tukikohtana niin Albaniaan mennessä kuin sieltä tullessakin. Tämä oli ensimmäinen kertani Korfulla ja toiveissa oli lähinnä Korfun kaupungin tutkailua, aurinkoa sekä kovasti rakastamaani kreikkalaista ruokaa. 

Lentokentältä on kätevä, reilun parin kilometrin kävelymatka Korfun keskustaan. Vietin ensimmäisen yön hostellissa keskustan ulkopuolella, joten etsin Mapsista matkatavarasäilytyksen ja vein rinkan sinne päiväksi säilöön kaupungilla pyörimisen ajaksi välttyäkseni ylimääräisiltä lenkeiltä. Busseja Korfulla kulkee, mutta etenkin sunnuntaisin melko harvakseltaan, joten olisin tuhrannut yli tunnin viemällä tavarat välissä hostelliin. 

Ensimmäisen yön jälkeen lähdin Albaniaa kohti ja loput kaksi Korfu-päivää sijoittuivat Albaniasta paluuseen, jolloin majoituin Zaira's Little House  -huoneistossa lentokentän ja keskustan puolivälissä. Majoitus oli omine pihoineen ihana, viihtyisä kaksio ja erittäin edullinen verrattuna Korfun kaupungin hintatasoon ja yksittäiseen hotellihuoneeseen. Hostelli ei ollut vaihtoehto, sillä keskustassa tai kävelymatkan päässä niitä ei ollut.

Korfusta tuli suurilta osin hyvin voimakkaat Venetsia-vibat eikä ihme, sillä Korfu oli venetsialaisten vallan alla vuosina 1386-1797. Saari ehti olla tämän jälkeen vielä Ranskan ja Britannian vallassa ennen tulemista osaksi itsenäistynyttä Kreikkaa vuonna 1864. Venetsialaiskauden lisäksi rakennuskannassa on vaikutteita brittivallan ajalta, mutta näitä en niinkään osannut itse bongata. 

Korfun vanha kaupunki on kauniin rosoinen, sokkeloinen osa kaupunkia. Se on myös Unescon maailmanperintökohde. Korfun kaupungissa ei ole varsinaisia rantoja, vaan kaikki sijaitsevat kaupungin ulkopuolella muissa osissa saarta. Hyviä uintipaikkoja löytyy kuitenkin muutamia ja näistä ehdin käväistä kahdessa eri paikassa, joskin käytännössä vierekkäin Faliraki Corfun alueella.

Ensimmäinen auringonotto- ja uintipaikka oli uimaportain varustettu laatoitettu alue Amaze Barin ja Imabari Corfun välissä. Täällä oli mukava paikallinen tunnelma ja uimaan oli helppo mennä. Toinen hyväksi toteamani paikka on pieni kivikkoranta, joka on ensimmäisestä paikasta luoteeseen, minimaalisen Holy Church of the Virgin Mary Megalomata -kappelin edustalla. Kappeli on kaupunkia ympäröivän muurin sisässä, joten reitti tänne voi tuntua erikoiselta.

Ehdin käydä myös Korfun linnoituksessa, jonka valikoin kohteeksi ainoana pilvisenä päivänä. Linnoituksia on kaksi, uusi ja vanha, ja itseäni kiinnosti nimenomaan vanha linnoitus, joka sijaitsee saarella Korfun itäpuolella lyhyen sillan yhdistäessä sen Korfun kaupunkiin. Vanhan linnoituksen näkemiseltä ei voi välttyä rantakatua kävellessä, eli se on helppo löytää. Aikuiselta sisäänpääsy maksoi 6 euroa. Linnoituksesta sai hyvän panoramanäkymän kaupunkiin ja se olikin ainoa näköalapaikka jossa kävin. 

Ravintoloiden suhteen meinasin olla pulassa, sillä ne olivat yllättävän kalliita. Edellisestä Kreikka-visiitistä ei ollut kuin reilut puoli vuotta, mutta Korfun ravintolat tuntuivat reilusti kalliimmilta kuin Rodoksen ravintolat edeltävänä syksynä. Hyväksi ja edulliseksi toteamani paikka, jossa ehdin käydä monta kertaa, oli Pitta Pappou aivan keskustan ytimessä. Kreikkalaista pikaruokaa, eli gyroksia, souvlakeja, pitoja ja salaatteja myyvä paikka oli usein täynnä porukkaa, mutta varsinkin pita oli helppo napata mukaan.

Kannattaa huomioida, että ainakin näin high-seasonin ulkopuolella keskustassa on sunnuntaisin aika kuollutta, eli kaikki kaupat on kiinni. Itselleni tämä aiheutti ongelmia lähinnä sen suhteen, että käsimatkatavaroilla matkustaessani oli tarkoitus ostaa aurinkorasva Korfulta ja samaten tarvitsin iltapalaa. Lopulta löysin pienen kaupan, josta sain ostettua tarvitsemani. 

Mikäli joskus palaan Korfulle, haluaisin majoittua jonnekin muualle, kuin saaren pääkaupunkiin. Pääkaupunki oli viihtyisä, mutta parissa päivässä aika hyvin nähty. Myös auton vuokraus olisi hyvä ajatus, sillä vaikka julkisia saarella kulkeekin, vaikutti niiden aikataulut näin kiihkeimmän sesongin ulkopuolella niin suppeilta, etten päiväseltään jaksanut lähteä käymään muualla. Upeita paikkoja niin patikointiin, kuin rannalla löhöilyynkin Korfulla vaikuttaisi olevan vaikka kuinka paljon!

Soolona Albaniassa

 Toukokuun ensimmäisenä päivänä otin lautan Korfulta Sarandeen, Albaniaan. Luvassa oli viikko matkustelua Albanian puolella, tukikohtina siellä Ksamil ja Himare. Tällä kertaa olin yksin reissussa. Lauttamatka Korfulta Sarandeen maksoi 19€ ja lauttana oli pieni, kulunut alus, joka puksutteli välimatkan muistaakseni alle tunnissa. 

Ksamil

Lautan saavuttua Sarandeen, jatkoin heti matkaa bussilla kohti Ksamilia, jossa ensimmäinen majapaikkani sijaitsi. Sarandessa bussipysäkki Ksamiliin löytyy rantakadun varrelta, satamaan kääntyvästä liikenneympyrästä, jonka keskellä kasvaa iso puu. Albaniassa valtaosaa pysäkeistä ei ole merkattu mitenkään eikä busseille myöskään löydy järkeviä aikatauluja, vaan kaikki selviää kyselemällä. Sarande-Ksamil -väli maksoi 1,40€ (150lek) ja matkaan meni puoli tuntia.

Ksamilissa majoituin kolme yötä Vila Melinassa, joka oli kiva, pieni ja turvallinen majoitus sooloreissaajalle ravintolan takana. Paikan pieni koiranpentu varasti mun sydämen totaalisesti, pieni riiviö oli monena päivänä vastassa minua joko aamuisin huoneeni oven ulkopuolella, tai sitten illalla tullessani takaisin. Tästä oli helppo lähteä joka suuntaan, sillä bussit niin Sarandeen, kuin Butrintiin kulkivat hotellia ohittavaa tietä pitkin.

Ksamiliin mulle sattui pilviset, osittain sateisetkin kelit. Tästä syystä rannalla ei tullut paljon oltua ja käytinkin aikaa myös päiväretkiin. Toukokuun alussa sesonki ei ollut vielä alkanut ja pääasiassa joka paikassa sai olla omassa rauhassa. Rantojen valmistelu turisteja varten oli vielä kesken, minkä vuoksi täällä mahtui nyt kävelemäänkin, eikä joka paikka ollut tupattuna täyteen rantatuoleja ja -varjoja. Ksamilissa käytännössä kaikki rannat on yksityisiä, eli ravintolan tai hotellin omistamia. Näissä ei siis välttämättä pääse oleskelemaan ilmaiseksi edes omaa pyyhettä hiekalle levittäen, vaan homma toimii aurinkotuolin vuokraamalla. Auringon vähänkään pilkahtaessa sain nähdä, miksi Albaniaa kutsutaan Euroopan Malediiveiksi veden kimallellessa auringossa uskomattoman turkoosina.

Gjirokaster

Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Gjirokaster oli mulle ehdoton paikka, missä halusin käydä. En jaksanut vaihtaa majoitusta joka päivä, joten päädyin käymään Gjirokasterissa Ksamilista käsin päiväseltään. Omatoimisesti tehtynä se osoittautui kuitenkin erittäin hankalaksi ja aikataulu liian tiukaksi. Olisin mielelläni yhdistänyt tähän myös käynnin matkan varrella sijaitsevalla Syri i kalterilla, eli Blue Eyella, joka on uskomattoman sininen lähde metsän keskellä. Bussilla tänne omatoimisesti pääseminen osoittautui kuitenkin ainakin sesongin ulkopuolella käytännössä mahdottomaksi, joten sen jouduin skippaamaan. Jälkiviisaana olisi kannattanut valita valmis retki, jossa vieraillaan sekä Syri i kalterilla, että Gjirokasterilla. Myös vuokra-auto olisi erittäin hyvä vaihtoehto, mutta se ei yksin reissatessa houkutellut lainkaan.

Gjirokasteriin pääsin aiottua myöhemmin, sillä päästyäni Ksamilista Sarandeen selvisi seuraavan bussin lähtevän vasta yli tunnin päästä. Näistäkin aikatauluista olin saanut ristiriitaista tietoa niin majapaikastani, kuin netistä, eikä lopulta kumpikaan niistä pitänyt paikkaansa, minkä vuoksi seuraavan bussin lähtöön oli näin pitkä aika. Kyselemällä siis selvisi tälläkin kertaa. Kun pääsin bussiin, varmistin vielä kuskilta useampaan kertaan, milloin viimeinen bussi Sarandeen lähtisi. Selvisi, ettei minulle jäänyt aikaa Gjirokasteriin kuin reilu tunti, mikä oli tietysti suuri pettymys. 

Ensimmäisenä otin suunnaksi Gjirokasterin linnoituksen, jonne en tiukan aikataulun vuoksi mennyt sisälle. Ehdin kierrellä aikani myös vanhankaupungin kuvankauniilla kaduilla, ennen kuin oli aika lähteä paluubussille. Olin paikalla etuajassa, mutta paikallisen aseman/matkatoimiston työntekijä kertoi minulle bussin lähteneen etuajassa sen tultua jo täyteen. Tämähän oli ihan käsittämätöntä, eikä sellainen vaihtoehto ollut itsellä käynyt mielessäkään, vaikka muuten kaikkeen säätämiseen kulkuvälineiden kanssa olinkin varautunut koko reissun ajan. Työntekijä lupasi viedä minut takaisin Sarandeen omalla autollaan maksua vastaan. 

Koska suhtaudun reissatessa asioihin ja ihmisiin skeptisesti, epäilin tietysti heti kusetusyritystä, ja sanoin tarvitsevani hetken aikaa. Kun olin käynyt kyselemässä neuvoa läheisestä toisesta matkatoimistosta ja ruokakaupasta ja heidän vakuutettua minut siitä, että viimeinen bussi oli tosiaan mennyt, eikä kuskiksi lupautunut tyyppi varmasti yrittänyt huijata, sain sovittua hänen kanssaan hinnan ja pääsin matkaan. Pieni pelko oli perseessä koko matkan ajan kuitenkin, mutta onneksi tämä hulluksi kuskiksi osoittautunut tyyppi oli ihan asiallinen ja juteltiin kaikenlaista koko matka. 

Butrint

Ksamilista käsin kävin myös Butrintin kansallispuistossa, joka on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon. Butrint oli antiikin aikainen kaupunki, joka on nykyisellään yksi Albanian merkittävimmistä arkeologisista kohteista. Meinasin aluksi jättää täällä vierailun välistä, mutta olen todella tyytyväinen, että päätin kuitenkin mennä käymään Butrintissa! Raunioissa kiertely upeissa rantamaisemissa oli yksi reissun hienoimpia kokemuksia. Sisäänpääsy kansallispuistoon kustansi vähän alle 10€ ja itsenäisesti kierrellessä vierähti helposti pari tuntia. Ksamilista tänne pääsi bussilla vartissa ja matka maksoi vain 0,90€.

Himare

Ksamilin jälkeen toisena tukikohtanani Albaniassa toimi kaunis Himaren rantakaupunki. Sarandesta Himareen kulkenut pikkubussi maksoi 6,50€ ja matkaan kului 1,5h. Himaressa minua oli vastassa kaunis, aurinkoinen keli ja täällä kulutetut kaksi päivää vietin rannoilla ja syöden hyvin. Albaniassa pitsa ja Kreikan läheisyydestä johtuen kreikkalainen ruoka osoittautuivat erityisen hyviksi, eikä ruoka ollut hinnallakaan pilattua. Myös leipomoiden anti, kuten baklavat ja suolaiset pasteijat kannattaa hyödyntää! Hintaesimerkkeinä pitsa maksoi keskimäärin 5-7€, kreikkalainen salaatti 3-5€ ja kakkupala 2€. 

Himaressa elämä keskittyy pitkälti rantakadun varteen ainakin hiljaisempana aikana, mutta siitä huolimatta kannattaa lähteä tutkimaan vähän sivummalle. Rappioromantiikkaa ja neuvostoajan tunnelmaa löytyi heti, kun astui pienemmälle kadulle asutusalueen keskelle. 

Keskustassa on ihan perustasoinen yleinen hiekkaranta, mutta Himaren kohokohta, Livadi Beach löytyi vähän kauempaa, puolen tunnin kävelymatkan päästä keskustasta. Reitti tänne vei jalkapallostadionin ohi pieniä hiekkateitä ja metsäpolkuja pitkin, mutta edessä avautuvat maisemat oli kyllä ehdottomasti pienen vaivannäön arvoisia! Polun loppuessa saavuin metsän uumenista kallioille ja eteen avautui näkymä upealle turkoosivetiselle pikkukivirannalle. Tämä oli varmaan koko reissun pysäyttävin hetki.

Albaniassa reissaaminen vaatii normaalia pidempiä hermoja eikä kaikkea voi suunnitella etukäteen, mikäli busseilla matkustus kuuluu ohjelmaan. Muuten kyllä kaikki sujui erinomaisesti ja albanialaiset oli auttavaisia ja huomaavaisia. Gjirokasterista lähtöä pois lukien en kokenut oloani kertaakaan turvattomaksi, ja Gjirokasterissa syntynyt tunnekin oli täysin vain omaa skeptisyyttä, eikä aihetta olla syystä huolissaan. 

Korfun reissuun on helppo yhdistää päiväretki Sarandeen, mutta tänne kannattaa ehdottomasti tulla pidemmäksi aikaa. Minulle jäi halu nähdä lisää, ja toive onkin palata joskus Albaniaan. Jälkiviisaana toteaisin myös, että kannattaa ainakin sesongin ulkopuolella majoittua Sarandeen Ksamilin sijaan, erityisesti mikäli suunnitelmissa on tehdä päiväretkiä muuallekin kuin Butrintiin. Päädyin Ksamiliin luettuani useammasta paikasta negatiivista Sarandesta, mutta niinä tunteina mitkä Sarandessa vietin, ei siitä jäänyt itselleni mitään pahaa sanottavaa. Tunnelma on paikallinen ja ranta ei tietenkään Ksamilin veroinen, mutta sinne voi toisaalta mennä päiväksi piipahtamaan, jos kelit suosii. Lisäksi olisin toivonut Himareen kolmannenkin päivän, jotta olisin ehtinyt käydä hieman syrjemmässä sijaitsevalla Himaren linnalla rantaelämän lisäksi.