Ranskan Rivieralta matka jatkui kohti Italiaa ja ensimmäisenä Genovaa. Nizzasta Italian rajalle tulee matkaa ainoastaan tunnin verran ja se oli ainoa rajanylitys, jossa koko reilillä passimme tarkastettiin lentokenttien lisäksi. Genovassa vietettiin pari päivää, joiden aikana ehti koluta kaupunkia melko hyvin. Ihastuin Genovaan heti, kun lähdettiin meidän majapaikasta kävelemään kohti keskustaa. Isot korkeuserot takaa sen, että portaita tulee tepasteltua ja Google Mapsia vilkuiltua, sillä kaikki "tästähän pääsee suoraan menemään keskustaan" -ajatukset osoittautui vääriksi rinteitä mutkittelevien teiden tai umpikujien vuoksi.
Genovassa meillä oli hinta-laatusuhteeltaan koko reissun paras majoitus: vanhaan, korkeakattoiseen rakennukseen tehty pieni huoneistohotelli Leone X Genoa, jossa meilläkin oli oma huoneisto. Upea, ammeella ja tuplapesualtailla varustettu kylppäri oli erillään käytävän päässä, mutta ainoastaan meidän käytössä.
Vajaan kilometrin päässä hotellilta alettiin olla jo melko keskustassa, eli Piazza de Ferrarin aukiolla ja sieltä löytyvällä suihkulähteellä. Ympäristöstä löytyi myös paljon ravintoloita, mutta muuten Genovan keskusta oli jotenkin hieman hankala hahmottaa, sillä se ei ole mitenkään tiivis, selkeä keskusta-alue. Meidän parhaaksi ravintolalöydöksi osoittautui muuten Piazza de Ferrarin läheisyydestä löytyvä Dom Cafe, josta vapaavalintainen drinkki, pitsa ja pienet tapakset irtosi 10 eurolla per naama! Täällä ei muita turisteja juuri näkynyt, eikä tarjoilijoistakaan kuin yksi puhunut englantia.
Genovassa ollessa kohdalle sattui viimein sellainen tilanne, että yhtäaikaa oli sekä mahdollisuus mennä rannalle, että hyvä keli. Hypättiin bussiin 31, joka vei meidät supersuloiselle Boccadassen rannalle vajaan viiden kilometrin päähän keskustasta. Täällä hämmästeltiin paikallisten tapaa tulla rannalle verhottuna farkkuihin ja takkiin, jotka heitettiin rannalle tultua pois uikkareiden päältä ja lähtiessä puettiin takaisin päälle. Boccadassen ranta on suojassa tuulelta, joten siellä tarkenee hyvin hieman tuulisemmallakin kelillä. Bussilipulla on hintaa 2,5€ bussista ostettuna ja 1,5€ lehtikioskeista ostettuna. Kannattaa huomioida, ettei lippuja myydä kaikissa busseissa, joten säästön lisäksi myös siitä syystä kannattaa ostaa kerralla vaikka useampi lippu kioskista.
Viimeinen etappi kahden viikon bussireilillä oli Milano, jossa viivyttiin vain vuorokausi ennen paluulentoa. Ostettiin heti bussiasemalta kaupunkiin saavuttuamme 24h voimassa olevat liput julkisiin, jotka maksoi 4,5€ kappaleelta. Metro oli kätevä kulkuväline heti, kunhan ystävällinen paikallinen auttoi meidät alkuun sen kanssa. Vaikka olin etukäteen katsonut metroreitin ja vaihtoasemat, ei ne pitänytkään täysin paikkaansa.
Duomo di Milanon goottilaiskatedraali on kaupungin kuuluisin nähtävyys ja Duomon metroasema tästä syystä vilkkain asema. Hotellille tavaroiden jätön jälkeen mekin tultiin metrolla suoraan tänne. Katedraalin tsekkaamisen jälkeen tekee kyllä mieli jatkaa heti matkaa, sillä siinä edustalla yritetään ihan jäätäviä turistihuijauksia ja joka puolella on ahdistavia kaupustelijoita enemmän, mitä missään vuosiin oon kokenut. Tästä kannattaa jatkaa matkaa kävellen, sillä Duomon ympäristöstä löytyy Milanon kivoimmat alueet ja myös ne muotikaupungin shoppailupaikat. Ruokakauppaa sen sijaan etsittiin kissojen ja koirien kanssa, mutta sekin lopulta löytyi vähän syrjemmästä kartan avulla. Viimeisenä päivänä ei juuri muuta ehdittykään ennen lentokentälle lähtöä, kuin käydä syömässä. Bussilippuja Bergamon kentälle myy monet yhtiöt ja 6€ maksanut lippu kannattaa ostaa etukäteen netistä.
Lue myös tämä: Bussireili Etelä-Euroopassa kustannuksineen
No comments:
Post a Comment