Bussireilillä matka jatkui pienestä Andorrasta Ranskaan, jossa ensimmäinen etappi oli opiskelijakaupunki Toulouse bussista toiseen vaihtaessa. Varsinainen kohteemme oli kuitenkin kauniin arkkitehtuurin Montpellier, joka henki satojen vuosien takaista tunnelmaa. Meidän vierailuaikaan sattui olemaan järjetön tuuli, joka ei onneksi kuitenkaan riivannut niin pahasti suurten rakennusten välejä mutkittelevilla kujilla. Samaisilla kujilla oli myös kyseisenä sunnuntaina paljon kirppismyyjiä, mutta käytännössä kaikki muut kaupat olikin kiinni, eikä meinattu löytää edes kioskia veden ostoa varten.
Montpellier oli yllättävän laajalle levittäytynyt kaupunki, jossa oli nähtävää ja hyvä tunnelma joka puolella. Ratikka kulki hyvin ja edullisesti, joten sitä kannattaa hyödyntää, mikäli majoittuu meidän tapaan keskustan ulkopuolella. Myös ruokatarjonta vaikutti melkoisen hyvältä ja täällä päädyttiinkin syömään Vietnamissa mun suosikiksi noussutta bibimbapia ja churroja, jotka jäi Espanjassa syömättä.
Montpellieristä jatkettiin Nizzaan, joka myöskin yllätti mut suuruudellaan. Olin jotenkin käsittänyt, että meidän hotelli sijaitsee keskustan vieressä, mutta oikeesti menomestoille oli reilu parin kilsan kävely, mikä varmasti selittyy sillä, että keskustaksi lasketaan niin laaja alue. Toisaalta jotain kaupungin koosta kertonee rantaraitin seitsemän kilometrin pituus. Nizzassa ei myöskään ollut mitään järkevää ruutukaavaa, minkä perusteella olis ollut helppo suunnistaa ja pari kertaa päädyttiin huonot suuntavaistot omaavina kävelemään melkein ympyrää.
Rantaraitin päädystä pääsee nousemaan ilmaisella hissillä Castle Hillille, josta on hienot näkymät kaupunkiin. Kannattaa kuitenkin tarkistaa hissin aukioloajat etukäteen, sillä se suljetaan hyvissä ajoin alkuillasta. Kukkulalle pääsee tosin myös kävellen ja ilmeisesti jollain kaupunkijunallakin. Vaikka Nizza olikin kaunis ja periaatteessa ihan mielenkiintoisen oloinen kaupunki, jätti se mut jotenkin kylmäksi. Oliko se sitten kaupungin suuri pinta-ala vai siellä viettämämme lyhyt aika, en saanut siitä oikein mitään irti.
Jos Nizza jätti kylmäksi, niin Monaco sen sijaan ylitti mun odotukset! En yleensä ole mikään "luksuskohteiden" suurin fani ja koska Monacon sellaiseksi mielsin, ei mulla ollut juurikaan odotuksia kaupunkia ja maata kohtaan. Huomasin kuitenkin nopeasti Monacoon saapumisen jälkeen, että sieltä löytyy paljon muutakin, kuin ylenpalttisuutta ja luksusta. Täytyy muistaa, että täälläkin asuu paikallisia, jotka viettävät ihan normaalia arkea, eivätkä siemaile skumppaa huvijahdillaan kymmenpäisen miehistön ympäröimänä.
Mun lemppariksi nousi Monacon keskustan ja Monte Carlon lounaispuolella mäen päällä sijaitseva Monacon prinssin palatsin ympäristö. Palatsiin ei maksettu sisäänpääsymaksua, mutta ympärillä olevat pienet kujat ja kauniit näköalat kumpaankin suuntaan ovat pienen kapuamisen arvoisia. Tänne voi tosin jäädä suoraan Nizzasta tullessa bussista. Tietysti myös Monte Carlon kasino on näkemisen arvoinen, mutta ei kannata jumahtaa sen etupuolelle tuijottamaan sisäänkäyntiä turistimassan keskeltä, vaan kiertää rakennuksen toiselle puolelle, josta kasinon näkee paremmin. Samalla pääsee kuikuilemaan myös merelle. Kuvittelin etukäteen koko Monacon olevan melkolailla luksusputiikkeja ja tarkasti vartioidun sataman kalliita jahteja, mutta oikeasti satama oli paljon helpommin lähestyttävä ja viihtyisämpi, kuin olin kuvitellut. Sataman vieressä oli rakenteilla formulat, joten aluetta oli aidattu rankalla kädellä, mutta me viihdyttiin silti tovi istuskelemassa veneiden äärellä.
Bussi Nizzasta Monacoon kustantaa vain 1,50€. Saman hintaisia ovat myös Nizzan sisäiset bussiliput ja ymmärtääkseni myös muut paikallisliikenteen bussit Rivieralla. Bussi lähtee Nizzassa satamasta eli pysäkiltä nimeltä Le Port, joka oli meidän vierailun aikaan hieman hankala löytää tietöiden vuoksi. Välin pääsee kulkemaan myös kalliimmalla ja nopeammalla junalla, mutta suosittelen rantatietä kulkevaa bussia kauniiden maisemien vuoksi!
No comments:
Post a Comment