Showing posts with label Suomi. Show all posts
Showing posts with label Suomi. Show all posts

Saturday, 26 August 2017

Epilän kylpylän rauniot

Kuten viimeks lupailin, on nyt vuorossa toinen Tampereelta löytyvä hylätty paikka, eli Epilän kylpylä. Tän postauksen oli alunperin tarkotus tulla ulos jo tämän viikon alussa mun ollessa Kreetalla, mutten ehtinytkään muokata kuvia valmiiks ennen reissua. 


Kylpylän on rakennuttanut liikemies Sixtus Syrjänen perheelleen 1930-luvulla. Syrjäsen omistaman tehtaan tilausmäärän hiipuessa hänen piti joko irtisanoa työntekijöitä tai siirtää nämä muihin töihin, jolloin hän keksi siirtää tehtaan työntekijöitä rakentamaan yksityistä kylpylää. Antiikin kulttuuri näkyi perhettä aina 1950-luvulle palvelleessa kylpylässä, mutta sen jälkeen kylpylä on pahasti rapistunut, eikä raunioista oo enää paljoakaan jäljellä. Ehkä jotain paikan metsittymisestä kertoo ensimmäinen kuva, joka on otettu heti paikalle saavuttua.







Jotenkin nuo rauniot oli aika karmivat, enkä itsekseen tuonne lähtisi. Muutenkaan en kyllä välttämättä uudestaan Epilän kylpylän raunioita menisi katsomaan, sillä mulle oli pettymys se, miten vähän niistä olikaan jäljellä. Jos ei tietäisi, että rakennelma on ollu kylpylä, ei sitä mitenkään vois jäljellä olevista seinistä päätellä. Jos kuitenkin etsii Tampereelta jotain vähän erilaista tekemistä ja hylätyt rakennelmat kiinnostaa, on Epilän kylpylä ihan harkitsemisen arvoinen paikka. Kylpylälle löytää esimerkiksi suuntaamalla Voimalaitokselle Rahtimiehenkatua pitkin. Voimalaitoksen portin kohdalta vasemmalle, jolloin raunioille saapuu metsäpolkua pitkin. 

Wednesday, 16 August 2017

Vanha tulitikkutehdas - hylätty rakennus Tampereella

Tampereelta löytyy yksi hienoimmista hylätyistä rakennuksista, joissa oon käyny. Vanha tulitikkutehdas on Särkänniemen lähellä, uuden rantatunnelin vieressä ja se näkyy rantatielle, joten kovin hankala tänne ei oo suunnistaa.

Tehdas on ollut toiminnassa vuosina 1926-1975, jolloin tulitikkujen valmistuksessa käytetyt tukit on tuotu uittamalla tehtaan varastoalueelle. Tehtaan lopetettua toimintansa on rakennuksessa toiminut Autotalo Pekka Mäkinen, mutta nyt tehdas on ollut vuosia tyhjillään ja se on täyttynyt graffiteilla. Vanha tulitikkutehdas on valokuvaajien suosiossa ja onpa siellä kuvattu myös lempibändini musavideo!












Samalla kertaa, kun käytiin vanhassa tulitikkutehtaassa, käytiin myös toisessa hylätyssä paikassa Tampereella. Siitä on tulossa postausta myöhemmin!

Kiinnostaako hylätyt rakennukset? Tiesitkö vanhasta tulitikkutehtaasta entuudestaan?

Thursday, 10 August 2017

Suomen eteläisimmässä kärjessä

Hangossa käydessä meillä oli toisen päivän suunnitelma selvillä; kävellä Tulliniemen luontopolun reitti, joka vie Manner-Suomen eteläisimpään kärkeen. Luontopolku on kaikkineen reilun 7 kilometrin lenkki.




Alussa polku kulkee merenrantaa pitkin, mutta pian päästään kulkemaan lyhyt matka keskellä metsää. Metsän keskellä näkyy 1940-luvulla rakennettuja, sortuneita parakkeja, joissa on ollut aluksi neuvostoliittolaisia sotilaita ja sen jälkeen saksalaisia sotilaita. Autiotalojen ilmestyminen näkyviin keskellä metsää oli kyllä melkoisen pelottava, kylmiä väreitä aikaansaava näky. Saksalaisten lähdettyä parakkeja on pidetty muun muassa karanteenileirinä, jossa kuulusteltiin Neuvostoliittoon palautettavia sotavankeja. Alue toimi myös naisten työsiirtolana yli 10 vuoden ajan. Työsiirtolassa pidettiin lähinnä rattijuoppoudesta ja irtolaisuudesta tuomittuja naisia.











Eteläkärki oli lähinnä kalliota ja mereltä puhaltavaa tuulta, mutta kieltämättä siellä oli kaunista. Koko luontopolku oli hieno, ehdottomasti pienen patikoinnin arvoinen paikka. Saatiin myös tuntemattomien vieraanvaraisuutta osaksemme, sillä nuotion kallioille tehnyt porukka tarjosi meille ylijääneet makkaransa ja kuultuaan, etten syö makkaraa, kävivät vielä tarjoamassa mulle leipää ja tomaattia. :D Hyvät eväät kyllä kruunas koko homman!

Sunday, 6 August 2017

Ensimmäistä kertaa Hangossa

Tällä viikolla päätettiin lähtee käymään yhen yön visiitillä Hangossa, sillä ei oltu kumpikaan siellä aiemmin käyty. Mun mielessä melkein mikä vaan, järven tai meren äärellä oleva suomalainen kaupunki tai kunta on upeimmillaan kesällä ja odotin Hangon olevan se ultimaattisin kesäkaupunki. Hangon Rantakatu ja Bulevardin lähiympäristö olikin kieltämättä upeeta aluetta, mutta muuten kaupungin keskusta oli jotenkin aika ankee, joten pyörittiin siis lähinnä meren äärellä.










En ollu juurikaan tutkinu Hankoa etukäteen, joten meidän seikkailut keskustassa perustu lähinnä siihen, että mentiin tutkimaan mielenkiintosen näkösiä paikkoja. Näin päädyttiin näköalatorniin, kasinon pihaan ja ihanalle huviloita täynnä olevalle alueelle. Henri oli selvitelly vähän etukäteen asioita ja nekin koski meidän tulevaa majapaikkaa ja seuraavan päivän ohjelmaa. Ideana oli siis yöpyä teltassa ja sitä varten Henri löysi Hangosta Lappohjan kylän, jossa oli telttailuun sopivaa kaunista mäntymetsää hiekkarannan ääressä. Paikassa oli myös pari vessaa ja parkkipaikalta matkaa teltalle tuli noin 300-400 metriä. Pystytettiin teltta sopivasti ennen pimeää ja mentiin sitten autiolle rannalle grillailemaan mukana olleella kertakäyttögrillillä. Mieletön ympäristö teltalle!



Teltassa nukutti hyvin yön ollessa yllättävän lämmin. Aamulla mentiin taas rannalle syömään aamupalaa ja purettiin teltta, sillä päivän ohjelmassa oli ulkoilua Suomen eteläisimmässä kärjessä, Tulliniemessä, josta on luvassa kokonaan oma postaus. Oli kyllä mahtava pikareissu Hankoon, tällasia pitäis tehdä enemmänkin näin kesällä!

Tuesday, 18 July 2017

Hämeen linna

Eilisen suunnitelmat Särkänniemestä meni uusiks, sillä heti aamusta alkaen oli kova sade. Päädyttiin lähtemään Hämeen linnaan, jossa kumpikaan meistä ei ollu koskaan käyny. Suomessa oonkin käyny tätä ennen ainoastaan Turun linnassa ja sielläkin lähes 10 vuotta sitten. Sisäänpääsy Hämeen linnaan maksoi opiskelijoilta ja työttömiltä 7€ ja samaan hintaan sai osallistua opastukseen, joka alkoi aina tasatunnein.








Kuninkaansali oli hienoin ja valoisin koko linnasta. Kumman tutulta se näytti, kunnes Henri tajus, että juuri täällähän on kuvattu Santa Cruzin My Remedy -musiikkivideo. Muuten linna oli melko pimeä; ikkunat pieniä ja upotettuina paksuihin seiniin. Jotenkin kyllä Hämeen linna oli upeampi, kuin Turun linna, josta ei jääny oikein mitään mieleen. Tuntuu, ettei mulla tälläkään kertaa jäänyt hirveesti historiaa päähän ihan yksittäisiä yksityiskohtia lukuunottamatta. Jostain syystä päällimmäisenä mun mieleen jäi se, että Hämeen linnassa pyöveleitä oli kuulemma paljon, sillä usein kuolemaantuomituille annettiin vaihtoehdoksi pyöveliksi ryhtyminen. Pyövelit ei myöskään pukeutuneet mustaan, kuten kaikki aina kuvittelee, vaan värikkäisiin vaatteisiin, jotta heidät oli helppo tunnistaa. 







Mikä on upein Suomesta löytyvistä linnoista? Entä ulkomailta?

Wednesday, 5 July 2017

Suviseurat ateistin silmin

Viime sunnuntaina vierailtiin Porissa, jossa järjestettiin tänä vuonna Suviseurat. Suviseurat on vanhoillislestadiolaisten jokavuotinen kesäjuhla ja me päädyttiin sinne siitä syystä, että poikaystävän perhe on lestadiolainen ja hän on itse eronnut lestadiolaisuudesta 15-vuotiaana. Tämän jälkeen hän ei "suviksissa" ollut käynyt, mutta koko meidän seurusteluajan kuitenkin puhunut siitä, miten olis hauska käydä kattomassa, millaista Suviseuroissa nykyään on. Mikäpäs oliskaan ollut parempi päivä vierailla tällasissa juhlissa, kuin Gunnareiden keikan jälkeinen päivä. :D Jotain tän tapahtuman koosta kertoo se, että pelkästään lauantaina kävijöitä oli 87 000 ja ehtoolliselle osallistui yli 20 000 ihmistä. Monet puhui siitä, miten ulkopuolisia, ei-lestadiolaisia tuntui käyvän näissä Suviseuroissa aiempia vuosia enemmän, mikä johtui varmasti siitä, että tapahtuma oli tänä vuonna poikkeuksellisesti kaupungin keskustassa. 





Mulle vanhoillislestadiolaisuus on tullut tutuksi näiden kuuden vuoden aikana, jotka on Henrin kanssa oltu yhdessä. Oon myös kuullut paljon juttuja Suviseuroista, joten sinänsä mikään ei tullut suurena yllätyksenä mulle. Kentällä ja leirintäalueilla juoksenteli paljon sokerihumalassa olevia lapsia ja mun silmiin näytti siltä, että joillain tosi nuorilla tytöilläkin oli vauvoja sylissä. Tämäkään ei sinänsä yllättänyt, sillä kyllähän 18-19 -vuotiaat on ja näyttää tosi nuorilta ja monella sen ikäisellä lestadiolaistytöllä on jo ensimmäinen lapsi. 

Asia, mikä kävi selvästi ilmi Suviseuroista ja esimerkiksi poikaystävän suvun erinäistä juhlista, on muiden auttaminen ja talkootyön voima. Koko seurat järjestetään talkoovoimin ja ainakin omiin silmiin kaikki sujui mallikkaasti. Monista lestadiolaisista tulee yrittäjiä ja varmasti sillä on tekemistä asian kanssa, että heidät opetetaan pienestä pitäen vastuuntuntoisiksi ja ahkeriksi työntekijöiksi aina Suviseuroista lähtien. Suviseuroissa lapset voivat esimerkiksi myydä jäätelöä, auttaa myymälässä tai kerätä roskia, josta he saavat palkaksi ruoka- ja kahvilipukkeita. 







Ympäri aluetta, aina leirintäalueita myöten on pystytetty kaiuttimia, joista kentän teltassa pidettävät saarnat ja laulut kuuluvat. Ne ei kuulunut mitenkään häiritsevän kovaa ainakaan leirinnässä, mutta teltan lähistöllä ne rupes vähän ahdistamaan mua. Muuten Suviseuroissa ei tullu missään vaiheessa sellainen olo, että kukaan tuputtaisi uskontoa tai yhtään mitään siihen liittyvää. Ainoa tuputusta etäisesti muistuttava, mihin törmäsin, oli yli-innokkaiden, noin 10-vuotiaiden jätskimyyjien kaupittelu. :D Etukäteen pelkäsin uskovaisten tuijottavan mua paheksuvasti meikkeineni ja tatuointeineni, mutta en kokenu häiritsevää tuijotusta oikeastaan missään vaiheessa. Ehkä hieman normaalia enemmän tuijotettiin ainoastaan sillon, kun käveltiin alueelle hihattomissa vaatteissamme, jolloin molempien tatuoinnit oli näkyvissä. Myöhemmin kentän ihmispaljoudessa, pitkähihaiset päällä saatiin olla ihan rauhassa, mitä nyt vastaan tulleita poikaystävän sukulaisia piti jäädä jututtamaan vähän väliä. :D Muutenkin oon kokenu, että saan olla oma itteni Henrin sukulaisten seurassa, eikä mun tarvii mitenkään rajottaa pukeutumistani tai meikkaamistani. Ainoa juttu, mihin kiinnitän huomiota on se, että yritän olla kiroilematta, minkä kyllä joutuisin tekemään muutenkin ainakin lapsien kuullen.



Kaikkiaan Suviseuroista jäi neutraali fiilis. Paikanpäällä tiedostin olevani ulkopuolinen, mutta minkäänlaista paheksuntaa tai syrjimistä en kokenu. Mikäli poikaystävä haluaa Suviseuroissa vielä joskus päiväseltään käydä, voin harkita mukaan lähtöä. Ensi vuonna Suviseurat järjestetään Keski-Suomessa Äänekoskella, joten mikäli satut olemaan niillä suunnilla, kannattaa omia lestadiolaisia koskevia ennakkoluuloja käydä kumoamassa.