lauantai 23. tammikuuta 2016

Dubai - ei pelkkää luksusta

Ensimmäinen kerta Dubaissa osoitti, ettei koko kaupunki ookaan pelkkää luksusta. Sellaisen kuvan olin paikasta saanu blogien ja muun median perusteella, mutta voi kuinka väärässä se käsitys olikaan. Toki kaupungista löytyy pilvenpiirtäjää, urheiluautoa ja shoppailumahdollisuuksia, mutta se on vain murto-osa todellisuudesta. 

Saavuttiin Dubaihin keskellä yötä ja hotellimme oli Bur Dubain kaupunginosassa. Heti paikalle saavuttuamme ja hotellihuoneen ikkunasta kuikuiltuamme huomasimme, ettei tää nyt pelkkää luksusta taida olla. Älkää käsittäkö väärin, tämä ei siis todellakaan ollu huono juttu, vaan suurensuuri plussa! Kukaan meidän perheestä ei nimittäin ole yleensä kovin innoissaan järjettömistä ostareista, kalliista hinnoista tai luksuksesta ylipäätään, vaan haluttiin nähdä paikallista elämää ja nauttia auringosta. Hotellin läheltä löytyi Al Fahidi Fort -museo, Carrefour ja vesitaksit, joilla pääsi Deiran kaupunginosaan. Hotelli oli hyvä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Hotellihuoneen ikkunasta, kuvan otti siskoni.








Kuten aiemmin sanoin, kyllähän kaupungista luksustakin löyty, mutta ne oli kauempana keskustassa. Otettiin ensimmäisinä päivinä taksi Jumeirah Beachille, sillä oltiin kuultu taksien olevan edullisia. No olishan ne, mutta kun matkaa tulee helposti se 20-30km, ei se loppusumma niin halpa ookaan. Huomattiin myös, että etäisyydet on yleensä tuplasti sen verran, miltä ne kartassa näyttää. Loppuloma vietettiinkin lähempänä hotellia ja mahdutettiin kaikki kauempana olevat jutut samalle päivälle, jolloin otettiin vuorokauden metroliput. 








Siskon ehdoton toive reissulle oli aavikkosafari, joka me sitten toteutettiin. Mä suunnittelin oikeestaan koko reissun aktiviteetit ja selvitin kaiken tarvittavan, sillä oon meidän perheen uskaliain ja kai sen myötä myös paras englanninpuhuja. Jotenkin se matkanjärjestäjän osa vaan lankes mun kontolle. Mutta niin, aavikkosafari siis kesti yhden illan ajan ja ohjelmaan kuulu kyyditykset aavikolle, kameliratsastusta, jeeppiajelua dyyneillä (yhtä järkkyä, kun huvipuistolaitteet), buffetruokailua ja tanssiesityksiä. Hintaa lystillä oli vajaa 20 euroa per nassu, eli sisällön huomioiden halpaa kuin saippua. Voin kertoa, ettei mua harmita tippaakaan se, ettei menty sisälle Burj Khalifaan tai se, ettei vietetty ostareilla aikaa muuten, kuin pingviinishow'ta katsoen, sillä kyllä kameliratsastus ja jeeppiajelu vie noista voiton ihan 6-0!



En ymmärrä, miks media haluaa tuoda Dubaita esiin ainoastaan luksuskohteena, jossa kaikki on siistiä, uutta ja upeaa. Luulen, että moni jättää paikkaan menemättä juuri näiden seikkojen vuoksi ja itsekin olisin homman jättäny väliin, ellei perhematkaa olis järkätty tänne lyhyen lentomatkan ja hyvän sään vuoksi. Hyvä etten kuitenkaan jättäny, sillä vaikkei Dubai todellakaan lempikohteeks nouse enkä varmaan sinne itse maksais matkaa, oli positiivinen yllätys ettei ennakkokuva pitäny paikkaansa. Varmasti on olemassa paljon myös niitä ihmisiä, jotka haluaa Dubaihin juuri luksuksen ja turvallisuuden vuoksi, mutta se ei olis keltään pois, jos paikan monipuolisuutta ei unohdettais.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Brasilian ykkösrappuset - Escadaria Selarón

Riossa käytiin maailmankuuluilla, värikkäillä rappusilla, jotka tunnetaan nimillä Selarón steps ja Escadaria Selarón. Meidän hotelli oli vajaan kilometrin päässä portaista, joten jätettiin niillä käyminen viimeisille päiville. Vitóriassa saatiin vinkki, että rappusia kannattaa lähestyä niiden alaosasta ja kun portaat on kävelty ylös, tulisi meidän tulla suoraan alas, eikä lähteä hortoilemaan rappusten yläpäästä löytyvälle favela-alueelle. Google maps ei muuten neuvonut prikulleen portaiden alaosaan ja ihmeteltiinkin jo, miksei rappusia näkyny sillon, kun kartta väitti meidän olevan kohteessa. Maps neuvoo siis lähimmälle isommalle kadulle, josta keskustasta tullessa oikeaan katsoessa portaat löytyvät. 






Escadaria Selarónin portaat ovat alkujaan vanhat, favelan keskellä kulkevat, 125 metriä pitkät betoniportaat, jotka chileläissyntyinen taiteilija Jorge Selarón kunnosti. Selarón alotti kunnostustyöt vuonna 1990 ja ne valmistuivat 2013. 

Taiteilija halusi luoda kunnianosoituksen rakastamalleen kaupungille, joten hän päätti uudistaa kotinsa vieressä kulkevat rappuset. Selarón pyhitti elämänsä taiteelle ja matkustelulle. Hän löytyi kuolleena kunnostamiltaan, 215 askelmaa käsittäviltä rappusilta samana vuonna, kun ne valmistuivat. Rappusten päällysmateriaali, yli 2000 värikästä laattaa, ovat yli 60 maasta ympäri maan. Myös Suomi-laatta löytyy!










Escadaria Selarón löytyy Snoop Doggin Beautiful-videolta ja myös U2:n Walk On:ia on kuvattu siellä. Sen lisäksi ne on olleet osa Amazing Racea ja muun muassa Playboyn, Coca-Colan ja American Expressin mainontaa. Mä tykkäsin tästä visiitistä ja Escadaria Selarón ansaitsis mun kuvitteellisella Rion must-see -listalla kolmannen paikan heti sokeritoppavuoren ja Jeesus-patsaan jälkeen. :)

tiistai 5. tammikuuta 2016

Maisemat Hotel Granadasta Rioon

Rio de Janeirossa yövyttiin neljän tähden hotellissa, joka tuntu niin luksukselta halpojen, huonompien hotellien jälkeen. Hotelli oli keskustassa sijaitseva Hotel Granada, josta pääsi kätevästi metroasemalle ja Escadaria Selarónin portaille. Myöskään se fakta ei ollu yhtään hassumpi, että meillä oli uima-allas ekaa kertaa reissun aikana ja vieläpä kattoallas!




Nautittiin hotellista täysillä, sillä kaikki tuntu niin luksukselta aiempien hotellien jälkeen. Aamupalapöydät notku vaihtoehdoista, huoneet oli mukavat, sängyt pehmeet ja hotellin ravintolakin suhteellisen edullinen ja ruoka hyvää! Se tonnikalasalaatti, nam. Vaikka valitsen yleensä ennemmin edullisen, vähän huonomman hotellin, ei välillä haittaa yhtään yöpyä paremmassa hotellissa. Onneks tämäkin hotelli sattu olemaan hyvässä tarjouksessa, eikä olis saatu huonompaakaan hotellia paljon halvemmalla Riosta. Lämpimissä paikoissa myös uima-allas on mulle aikalailla ehdoton kriteeri hotellia valitessa.

Maisemat katolta oli huikeet ja sijaitsihan siellä uima-altaan vieressä kuntosalikin, jossa sain aikaseks jopa käydä pari kertaa viiden päivän aikana! Salista tai huoneista mulla ei oo kunnon kuvia, sillä otin huonekuvat huonossa valaistuksessa ja salille en kameraa kantanut mukaan. Onneks maisemista kuvia löytyy. :) Koittakaapa muuten bongata Jeesus-patsas osasta kuvia, sehän siis löytyy korkeimman vuoren huipulta esimerkiks kolmannesta kuvasta!







Riosta yleisesti sen verran, että metrolla liikkuminen on edullista ja helppoa. Lentokentältä keskustaan tullessa taksimatka kannattaa ostaa jo terminaalista löytyvästä kiskasta. Hintatason ruuassa ja ostoksissa koin samaks kun muuallakin Brasiliassa, eli vähän Suomea edullisemmaks. Vaikka meitä oltiin etukäteen peloteltu varsinkin Rion vaarallisuudesta, ei me koettu kaupunkia ahdistavaksi vaikka liikuttiinkin enimmäkseen neljän tytön porukalla. Pimeellä ei olis huvittanut juuri kauppaa pidemmälle hotellista poistua ja eihän meidän suuri poppoo ihan ongelmittakaan selvinnyt. Meidän 16 hengen porukasta kaksi joutu ryöstön kohteeksi, mutta onneksi he selvisivät naarmuitta. Toiselta lähti vähän käteistä yksin, pimeällä kujalla ollessa ja toiselta kaulakoru keskellä päivää pienellä porukalla liikkuessa. 

Oon kuitenkin yhä sitä mieltä, että omalla varovaisuudella riskit voi vähentää pieneksi. Suurella osalla meistä oli käytössä vaatteiden alla pidettävät rahapussukat ja ylimääräinen omaisuus oli hotellihuoneiden kassakaapeissa. Mä jätin suosiolla suuret korut pois, sillä vaikkei ne arvokkaita oliskaan, voi ne houkutella hämäräveikkoja. Lisäks välttelin puhelimen kanniskelua ja lompakon ja laukun kaivelua julkisilla paikoilla. Lisäks mulla oli pokkari mukana järjestelmäkameran sijaan. 

Ootko ikinä joutunu todistamaan tai kokemaan ryöstöä? Mitkä on sun parhaat vinkit, joilla itsestä ja omaisuudesta pidetään huolta?

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Cristo Redentor

Brasilian reissun kolmas ja viimeinen etappi oli Rio de Janeiro! Vietettiin Riossa viisi päivää ja ainoa ehdoton turistikohde jossa halusin käydä, oli Cristo Redentor, eli Jeesus-patsas. Suunnattiin siis sinne heti ensimmäisenä sellaisena päivänä, kun taivas oli selkeä.



 

Cristo Redentor -patsas on 38 metriä korkea ja se sijaitsee 710 metriä korkean Corcovadovuoren huipulla. Painoa pelkällä patsaalla on 700 tonnia ja se on nököttänyt valmiina paikoillaan jo vuodesta 1931. Jesse on yksi nykymaailman seitsemästä ihmeestä ja toinen, jolla oon päässy käymään. Ensimmäinen oli Kheopsin pyramidi vuosia sitten.

Sisäänpääsy Jeesus-patsaalle makso muistaakseni reilut 10 euroa ja hintaan kuului sisäänpääsyn lisäksi kuljetus metroasemalta Corcovadovuoren huipulle. Jo matkalla ylös näköalat oli huimat ja hihkuttiin innoissamme, kun nähtiin patsas edes vilaukselta. Pian oltiinkin huipulla. Minibussilta portaat ylös ja sitten jo oltiinkin Jessen juurella! Oltiin ihan mykistyneitä ja ihmeissämme, että oltiin oikeesti siellä. Maisemat oli niin upeat, ettei se tuntunut todelliselta. Mua ei edes korkeenpaikankammo vaivannu, kun en vissiin pystyny sisäistämään miten korkeella oltiin. Taidettiin mennä jo niin korkeelle, että se meni ihan käsittämättömäks mun kammolle. :D 




Tungosta oli totta kai, mutta onnistuttiin siitä huolimatta pääsemään hyville näköalapaikoille. Bongattiin muun muassa sokeritoppavuori, joka näkyy ylläolevan kuvan oikeessa ylälaidassa! Sinne mentiinkin sitten toisena päivänä ja vielä sokeritopallakin ihmettelin, miten korkeella Jeesus-patsas on. Sokeritoppavuori on nimittäin "vaan" puolet Corcovadovuoren korkeudesta. Koko loppureissun ajan bongailtiin Jeesus-patsasta ja sehän näky meidän hotellin kattoaltaaltakin. Helpotti muuten suunnistamista kummasti, kun oli edes yks kiintopiste, mikä näky melkein kaikkialle. 






Tavattiin muuten patsaalta lähtöä tehdessä brasilialainen tyttö, joka oli ollu Suomessa vaihdossa pari vuotta sitten. Hän oli kuullu meidän puhetta ja kysyi söpöllä suomellaan, että "oletteko suomalaisia?". Kertoi, ettei ollut tavannut suomalaisia ollenkaan vaihtoaikansa jälkeen! Tais siis olla aikamoinen sattuma, että törmättiin Brasiliassa kahteen suomalaisporukkaan ja tähän suomea vähän puhuvaan tyttöön, jos suomalaiset on niin hankalia löytää. :D