lauantai 28. maaliskuuta 2015

Huhtikuu

Jes, maanantaina Suomeen viikoks! Suunnitelmissa syödä kaikkee mitä oon kaivannut (suklaata, hedelmäkarkkeja ja hirvikäristystä ainakin!), viettää aikaa poikaystävän, perheen ja kavereiden kanssa ja käydä nautiskelemassa livemusasta.


Kun palaan Suomesta tiistaina, niin me lähdetäänkin kavereiden kanssa heti keskiviikkoiltana Turkkiin, missä vietetään pidennetty viikonloppu. Toivottavasti on rantakelit! Turkista paluun jälkeen oon taas päivän rauhassa täällä, ennen kun perhe matkustaa tänne mun luo viikoks. Tän kaiken lisäks meillä loppuu opetus huhtikuun loppuun, sillä toukokuu on pyhitetty pienelle lukulomalle ja tenteille, eli lukemista, esseiden palautusta, PowerPointtien vääntöö ja kaikkee muuta tylsää on myös tiedossa ens kuussa. Eipähän ainakaan käy aika pitkäks, mut voi olla et blogin puolella tulee olemaan hiljasempaa. Reissuraportit yritän ainakin saada aikaseks!



Kaks yllä olevaa kuvaa on kolmen vuoden takaselta reissulta Turkkiin - sillonkin matka tehtiin huhtikuussa. Joinain päivinä oli jopa rantakelit, mutta useimpina päivinä pitkähihanen tuli tarpeeseen ja taispa vettäkin sataa. Viileemmästä kelistä huolimatta tällä reissulla oli kuitenkin eka kerta, kun oikeesti paloin. Tuollon oltiin Antalyassa ja Sidessä, mut nyt suunnataan Pohjois-Turkkiin.

Torstaina oli muuten kevään ensimmäinen oikeesti lämmin päivä. Mittari näytti +16 ja lounastunnilla käytiin avaamassa terassikausikin pitsan merkeissä. Auringossa, tuulensuojasessa paikassa oli tarpeeks lämmin olla ilman takkia ja kääriä hihat ylös, oisko ekat rusketuksen merkitkin jo tullu :D Eipä sitä kuitenkaan jatkunu liian pitkään, sillä nyt on taas ollu sateista ja harmaata. Ens viikolla sit Savoon ihmettelemään, miten siellä muka vieläkin on lunta.. Tämä viikonloppu ennen reissua meneekin lähinnä koulujuttuja tehden ja pakaten, mut ehdittiin me eilen juhlia vaihtarikaverin synttäreitäkin oikein kunnolla!

PS. vaikka blogissa ois hiljasta, niin Instagramia tulee varmaan reissussakin päiviteltyä. Mut löytää sieltä @venlakek.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Spa holiday

Olin tosiaan lauantain ja sunnuntain välisen yön Saints Constantine and Helenan kylässä Romance Splendid and Spa kylpylähotellissa. Hiukka oli luksuksen tuntua ilmassa viettää päivä itsekseen neljän tähden hotellissa, eikä hintakaan päätä huimannut! Varasin hotellin Booking.comin kautta ja hintaa hotelliyölle aamupaloineen tuli 31 euroa. Myös kylpylän käyttö kuulu hintaan.

Hotelli on ihan päätepysäkin vieressä, kun paikalle saapuu bussilla Varnasta ja matkaa rantaan oli varmaan 400 metriä. Tällanen näky oli vastassa kun astelin portista sisään:


Tuli kauheen resunen olo tallustella sisään rinkka selässä ja pipo päässä, maiharit jalassa. :D Mua ei oo luotu tällasiin hienoihin paikkoihin, tulee vaan olo et tekee jotain väärin ja kohta mut tullaan ajaa pois.. Sisälle huoneeseen päästyä rupesin nauraa, sillä olin jostain syystä oottanu jotain pienempää ja vaatimattomampaa huonetta, mut siellähän oli oikein parisänky ja kaikki!






Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, söin suosiolla hotellilla kun en aukiolevaa ravintolaa nopeesti löytäny. Hinnat oli vähän bulgarialaista keskitasoa korkeemmat, mut olipa ruokakin hyvää. Päivällisen jälkeen menin kylpyläosastolle, josta mulla ei oo kuvia. Jos kiinnostaa niin tuolta hotellin nettisivuilta löytyy!

Ihan perus spahan se oli, eli löyty yks allas ja kolme saunaa. Saunoista yks oli suomalainen sauna, jossa oli jopa reilut 80 astetta lämmintä! Vaikken mikään himosaunoja ookaan, niin oli ihanaa päästä saunomaan. Jostain syystä sinne ei kauheeta ruuhkaa ollu, eli ihan rauhassa sain olla. :D Toinen sauna oli infrapunasauna, joka oli ihan mitäänsanomaton kokemus. Kolmas oli steam bath, eli käsittääkseni turkkilainen höyrysauna. Se olikin sit jo paljon hauskempi!


Saunomisen ja altaassa lillumisen jälkeen suuntasin taas hotellin ravintolaan iltapalalle, joka on tässä yllä olevassa kuvassa. Joku paprikajuustokasvisjuttu se oli, hyvää oli niin ei nimellä oo niin väliä.

Loppuilta menikin sängyssä maaten, kirjaa lukien ja herkkuja syöden. Hienoista puitteista huolimatta nukuin levottomasti, mut se ei haitannu kun aamulla oli viikonlopun lemppariosuuden aika; aamupala! Hotelliaamupalat on rakkautta.


Aamupalan jälkeen suuntasin viettämään viimesiä hetkiä ennen poislähtöä mineraalialtaalle. Kyseessä on siis ulkona oleva uima-allas, jonka vesi tulee mineraalilähteistä. Luonnostaan vesi on kuumaa, mutta altaisiin se jäähdytetään noin +38-40 asteiseksi. Vedessä luonnostaan olevien mineraalien väitetään auttavan kaikkiin mahdollisiin ongelmiin aina iho-ongelmista reumaan. Bulgariassa näitä mineraalialtaita löytyy useammasta paikasta. Islannissa vastaavissa tuli lilluttua useampaan otteeseen, mutta tää oli mun eka kerta bulgarialaisessa mineraalialtaassa. Sisäänpääsy makso 8 levaa (4€). Alla oleva kuva on muuten räpsästy nopeesti edeltävänä päivänä kun kävelin mineraalialtaan ohi, eli siks keli on niin harmaa eikä paikka pääse oikeuksiinsa kuvassa. Jätin suosiolla kameran hotellille kun tulin altaalle, sillä pelkäsin et joku varastais sen.


Arvosteluissa jotkut valittaa paikan huonoo kuntoa ja pahaa hajua. Eihän se allas bulgarialaiseen tapaan ollu ihan viimesen päälle, mut käyttötarkotuksessaan palveli hyvin. Hajuakaan en huomannut. Otin suosiolla laukun mukaan altaille, sillä en kauheesti luottanut pukuhuoneiden säilytykseen. Pukuhuoneissa työskentelevä mummeli kävi lukitsemassa pukukaapin oven kun olit jättäny tavaras sinne, mutta ite et saanu mitään todistetta siitä, mikä on sun kaappi. Kaikki kaapit toimi samalla avaimella, eli periaatteessa kuka vaan vois pyytää häntä avaamaan minkä tahansa kaapin. Muillakin oli laukkuja ja muun muassa omia juomia ja eväitä mukana altailla. :D

Oli kyllä tosi rentouttavaa istua altaan reunustoilla kulkevilla penkeillä höyryävän lämpimässä vedessä, nauttia auringonpaisteesta ja lintujen laulusta. Suosittelen ehdottomasti käymään jollain mineraalialtaalla, jos Bulgariaan tulee. Rentouttavaa ja ainutlaatusta. Tämä allas oli ihan rannalla ja lämpimällä kelillä voikin aikaa viettää myös hiekalla tai aurinkotuoleilla.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Saints Constantine and Helena

Päätin aiemmin tällä viikolla lähteä yheks yöks kylpylään. Varnasta ei löytyny mitä etsin, joten katsoin myös muista lähikylistä. Päädyin hotelliin joka sijaitsee Saints Constantine and Helenan kylässä, eli vietin viime yön siellä. :) Teen kokonaan oman postauksen hotellista ja kylpylästä jossa kävin, tässä keskityn vaan tuohon kylään.

Saints Constantine and Helena sijaitsee Mustanmeren rannikolla noin 8 kilometrin päässä Varnasta. Bussilla sinne pääsi kätevästi Varnan tunnetuimman katedraalin edestä, eikä bussimatka maksanu kun normaalin paikallisliikennelipun verran, eli yhden levan (0,50€). Saints Constantine and Helena tunnetaan myös nimellä Sveti Konstantin. Turismi kylässä on alkanu jo vuonna 1908, mikä tekee siitä Mustanmeren vanhimman lomakohteen. En löytäny mistään kylän asukaslukua, mutta pieni turistikohdehan se on, eli ympärivuotisia asukkaita ei varmaan kauheesti oo.






Hotellille kirjautumisen jälkeen lähin rantaa kohti. Tallustelin rannassa ja kävelin minne mieli teki. Vähän harmittaa kyllä, ettei sitten ollut enää aikaa ja nälkäkin alko olla, niin luovuin aikeesta käydä ton laivan luona, mikä ylläolevassa kuvassa näkyy pienenä rantaviivan tuntumassa. Näin kuitenki jostai mainoksesta, et se on ilmeisesti ravintola/hotelli!? Onko ees siistiä. Kävin siis toisessa suunnassa, joka ei tässä kuvassa näy. 

Kaikkialla oli hiirenhiljasta ja kuollutta. Tiesin jo ennen tonne saapumista et kyseessä on turistikohde, mut en silti hoksannu et sesongin ulkopuolella ois noin hiljasta! Joitain yksittäisiä ihmisiä näky rannan lähellä, minkä lisäks ainoot elävät olennot oli kulkukoirat ja remppamiehet, siivoojat ja hotellin työntekijät. Monessa paikassa tehtiin remppaa ja valmistauduttiin turistisesonkiin, joka Bulgariassa alkaa toukokuussa. 
 






Tässä paikassa piti varoa askelia, sillä siellä oltiin just laitettu uutta laastia rappusiin ja ties minne. Joku ravintola tästä ylemmäs ilmeisesti oli, en sit tiiä mitä noi altaat on..?




Aikani käveltyä ja kuvailtua alko olla nälkä ja hätäilin hotellin kylpyläosastolle menoa, joten suuntasin supermarketin kautta takas hotellille. Löysin yhden aukiolevan ruokakaupan, mistä oli tarkotus ostaa mässyä ja iltapalaa. No iltapala jäi ostamatta, kun ei pienessä kaupassa ollu ees hedelmiä, eikä jogurttia tai muuta vastaavaakaan näkyny. Hyvä syy siis käydä ulkona syömässä kahdesti, mut siitä lisää myöhemmin toisessa postauksessa

Pakko kyl sanoa, et oli yks vaihtoajan parhaista ideoista käydä Saints Constantine and Helenassa! Oli sen verran nättiä, rauhallista ja rentouttavaa (ei sillä et tässä stressiä ois juuri ollu :D). Ihanan keväistä kun meri tuoksuu, nurmikentät vihertää ja on täynnä kukkia ja puut kukkii. Kukkiviin puihin oli muuten ripustettu martenitsoja, eli valkopunasia rannekkeita, joita täällä on pidetty kuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Sillonhan oli siis kevään eka päivä ja rannekkeita pidetään niin kauan, kunnes näkee haikaran tai kukkivan puun.

Varmasti nätti paikka sesongin aikaan, pitänee tulla tänne uusiks myöhemmin ja käydä kattomassa myös toisessa suunnassa paikkoja ja selvittää, et onko merirosvolaiva oikeesti rafla.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Yllättävä vapaaviikko

Ei mennyt harjottelu sit ihan niinku Strömsössä, sillä en ees päässy koko harjotteluun. Menin tiistaiaamuna koululle oottamaan bussin lähtöä, kun opettaja tuli siihen ihmettelemään, että kuka mä oon ja kukas mulle lupas että voin osallistua tälle kurssille. Mulle ei kuulemma oiskaan tilaa bussissa tai tekemistä hotellilla, sillä hän ei ollut tiennyt, että mäkin oisin tulossa.. Olin siis valinnu tämän kurssin jo ennen vaihtoon tuloa, eikä kukaan ollu mulle kertonu, etten vois sille osallistua. Mulla onkin siis koko tää viikko vapaata, maanantaina vaan oli englantia ja muuten nyt tyhjää täynnä. Olin kyllä vähän pettyny, ois ollu mielenkiintosta päästä näkemään uus kaupunki ja hotelli.

Eilen muuten sato lunta, hiukkasen ankeeta. Räpsin pari kuvaa parvekkeelta pahimman pyryn aikaan ennen kun lähdin kaupungille. Yritäpä siinä sitten viettää aikaa kaupungilla, kun suoraan naamaan sataa lunta/räntää. Sais kesä ja lämmin tulla jo! Onneks sunnuntaille on luvattu huimat +15!


Oon nukkunu, pyöriny kaupungilla, käyny tanssimassa ja testannu kaupungin ainoon kiinalaisen. Viikonloppuna pitää lukea englannin kurssille kirja, mut muuten ei oo mitään tekemistä. Oisin halunnu mennä kylpylähotelliin yhdeks yöks, mutta Varnan spat on ihan normihotelleja, missä on kasvohoitoja, hierontoja ja muita hoitoja, ei siis oikeeta kylpyläosastoa. Kattelin muualtakin kylpylöitä, mut ongelma tuli siinä ettei lähistöllä oo muita suuria kaupunkeja tai en löydä mistään infoa, miten johonkin pikkukaupungin hotelliin pääsee Varnasta. Ketään ei huvita ees tehdä mitään mun kanssa, sillä osa haluaa säästää rahaa lämpimimpiin keleihin ja yhden perhe on käymässä täällä.

Tylsää arkee siis taas. :D Mut huh, enää 1,5 viikkoo niin oon Suomessa!

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Varna #2

Viikonlopun teema tais olla asioiden teko yksin. Muilla oli kokeisiin lukua ja turkkilainen kaveri on lomalla kotimaassaan, joten vietin viikonloppua pitkälti itsekseen. Perjantaina kävin kattomassa Cinderella-leffan ja värjäsin hiukset (mielenkiintoista puuhaa ilman ymmärrettäviä ohjeita), lauantaina oli tanssitunti ja kouluhommien tekoa ja sunnuntai kului mukavasti Varnassa.

Lähdin heti aamusta Varnaan, sillä vika bussi takaisin Dobrichiin lähtee jo 18.30, enkä halunnut ajan loppuvan kesken. Ensimmäisenä suuntasin keskustaan, missä kävelin ympäriinsä, hengailin hetken tuulisella rannalla meren tuoksusta nauttien ja söin hyvää kakkua. Vaikka olikin tuulen takia aika viileä eikä aurinkokaan näkynyt, pakko kai se oli uskoa kukkivien kukkien ja vihreän ruohon keskellä, että se on kevät ny!






Keskustan jälkeen menin bussilla takaisin bussiasemalle, mutta en toki lähtenyt pois vielä, vaan menin linja-autoaseman takana olevaan Grand Malliin. Tarkoituksena oli ostaa uus takki hajonneen tilalle tällaisille keleille, kun nahkatakissa tulee vilu, Lisäksi aattelin, että saisin hankittua siskolle ja poikaystävälle synttärilahjat. No ostin ainoastaan sukat, eli hyvin käytetyt tunnit.. :D Eipähän ainakaan mennyt rahaa.

Kahen viikon päästä oon matkalla Suomeen! Sitä ennen ehin kuitenkin tehdä vielä vaikka mitä, mut aika menee lähinnä koulussa. Pitäis lukea enkun tunnille kirja ja aloittaa ainetta siitä. Ensimmäisenä koittaa kuitenkin mielenkiintonen haaste, sillä tän viikon loput neljä päivää vietän hotellissa työharjottelussa! Hotelli on Balchikissa, eli noin 35 kilometrin päässä Dobrichista. Samaan hotelliin tulee muutkin Practice Hotel -kurssilla olevat ja sinne matkataan joka aamu bussilla ja iltapäivällä tullaan takas. Mielenkiintosta jo ihan senkin vuoksi, et mähän en oo Hospitality Management -opiskelija, vaan Business Management. Valitsin kuitenkin ennen tänne tuloa pari kurssia matkailupuolelta, sillä se kiinnostaa mua. Suomessa ne menee kätevästi sit vaikka vapaasti valittaviin opintoihin.

Saas nähdä millasta tulee olemaan työskennellä bulgarialaisessa hotellissa bulgariaa ja venäjää osaamattomana. :D Palaan tähän asiaan varmasti viimeistään viikonloppuna yhtä kokemusta viisaampana.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Food, my great love

Kuten otsikkokin sen kertoo, rakastan ruokaa. Hyvä ruoka voi kääntää huonon päivän hyväksi tai tehdä päinvastaisen tempun. Siitä huolimatta en tykkää kokata enkä koe olevani hyvä siinä. Yleensä reseptejä googlaillessani liitän haettavan ohjeen eteen sanat "helppo" tai "nopea", sillä en ole hyvä kokkaamaan enkä halua tuhlata siihen paljon aikaan. Haluan vain syödä.

Matkustellessa ihanaa on ruokakaupoissa kiertely ja ulkona syöminen. Tosin ravintolaruokakaan ei aina ole hyvää ja viikon loman jälkeen tekee yleensä mieli jotain itsetehtyä ja kevyttä. Pitäis kai useammin valkata siis salaatti, keitto tai muuta kevyttä ulkomaanmatkoilla..?



Täällä onkin ollu ihanaa, miten halpaa ja hyvää ravintolaruoka on. Pidempinä koulupäivinä tulee lounas syötyä yleensä koulun alakerrassa olevassa ravintolassa, jossa työntekijälle laittaa buffetista lautaselle mitä haluat. Samalla logiikalla toimiva paikka on myös koulun varsinainen ruokala, mut en tykkää niistä ruuista yhtä paljon. Hinta määräytyy valittujen ruokien mukaan ja on yleensä veden/mehun/limsan kanssa noin 2-3 euron tietämissä. Lisäksi käyn varmaan kerran tai pari viikossa kunnon ravintolassa, missä ruuan ja juoman saa vajaalla 5 eurolla. Myös kahvilassa tulee käytyä kerran tai pari viikossa. Joskus nappaan myös leipomosta mukaan pasteijan tms. Kummasti tulee lenkillekin mentyä, kun paluumatkalla voi ostaa leipomosta palan kuivakakkua tai juustopasteijan. ;D



Ravintolassa tulee valkattua enimmäkseen pihviä, pitsaa ja muuta sellaista, mitä ei kämpillä tuu tehtyä. Kämpillä syön yleensä pastaa tai salaattia. Salaatti on ruennut tökkimään nyt ja keksin tehdä tiistaina pinaattipastaa, jota olen mussuttanut kolme päivää putkeen. :D Hyvää, helppoa, halpaa ja suhteellisen terveellistäkin! 

Resepti; laita spagetit kiehumaan. Samalla sulata pakastepinaattia pannulla öljyssä miedolla lämmöllä ja paista niin kauan, että enimmät vedet on haihtunu. Lisää joukkoon silputtu sipuli ja kuullota. Pilko/murenna fetajuustoa joukkoon ja mausta valkosipuli(jauhee)lla, pippurilla ja suolalla. Kun spagetti on valmista, kippaa höskä pannulle pinaattisipulifeta-sössön joukkoon. SYÖ.



 
Myös kotiinkuljetusta piti testata. Eka ruokapettymys; salaatti oli ihan kökkö mut onneks pitsa maistu pitsalle.
 
Paljon tulee siis syötyä ulkona ja käytyä kahviloissa. Suomessa en käy kahviloissa käytännössä koskaan ja ulkona syömässä ehkä kerran tai kaks kuussa. Tulis käytyä enemmän, jos hinnat olis kohtuullisemmat, varsinkin kahviloissa.. 

Tuli kyllä vähän nälkä näitä kuvia katellessa, vaikka just söin.. Toivottavasti kellään ei ollu nälkä kun rupes lukemaan tätä postausta! :D

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Arkea ja juhlaa

Nyt aion tähän alkuun poiketa vähän blogin aiheesta (en kyl tiiä onks tällä oikeesti ees aihetta) ja avautua mua ärsyttävästä asiasta. Jos naistenpäivästä avautuminen ei kiinnosta, niin hyppää suoraan kahden seuraavan kappaleen yli.

Miks naistenpäivä on Bulgariassa kansallinen vapaapäivä ja miks sitä ylipäätään vietetään? Tänä vuonna päivä sattu sunnuntaille, mut muillekin viikonpäiville sattuessaan naistenpäivä on vapaa. Mä en ymmärrä miks tää on niin tärkeä päivä, että se pitää saada vapaaks. Kaiken lisäks justhan meillä oli maanantai ja tiistai vapaana Baba Martan vuoksi.

Naistenpäivähän ei ole tarkotettu naikkosten hemmotteluun ja niille lässyttämiseen, vaan on alunperin tasa-arvon edistämisen päivä. Voi olla, ettei Bulgariassa tasa-arvo oo vielä niin vahvoissa kantimissa kun esimerkiks Suomessa, mutta koen että ainakin Suomessa ja valtaosassa muistakin länsimaista naistenpäivä on ihan turha. Mun mielestä voitais ennemmin viettää tasa-arvonpäivää jos jotain välttämättä halutaan viettää, sillä eihän tämäkään oo oikeudenmukaista et ainoastaan naistenpäivää juhlistetaan (ootteko muka kuullu että miestenpäivää vietettäis valtakunnallisesti?) ja ystävänpäivänäkin ainoastaan naisia lellitään. Henkilökohtasesti mua ärsyttää sekä ystävänpäivä, että naistenpäivä, koska ne on tosi turhia ja kaupallisia juhlia, joiden tarkotus vaikuttaa nykyään olevan ainoastaan antaa naisille syy valittaa hemmottelun ja lahjojen puutteesta.

Viikonlopun kunniaks voisin äskeisen avautumisen lisäks kertoo vähän mun vapaa-ajasta täällä. Taisinkin jossain aiemmassa postauksessa jo kertoa, et oon vapaa-ajalla enimmäkseen kirjotellu blogia, kattonu koneelta sarjoja ja vaan hengaillu. Voisin kertoa tästä viikonlopusta, joka avaa varmaan vapaa-ajanviettoa täällä aika hyvin.

Perjantaina meillä oli koululla oppilastoimikunnan järjestämä Holi Festival, joka on hindujen värien juhla. Sisäänpääsy makso kaks levaa eli euron ja siihen kuulu intialaista ruokaa ja juomia. Sisääntullessa kaikkien naamat sotkettiin värikkäillä maaleilla. Oli pahaa boolia ja tequilakin on yhtä pahaa kaikkialla.. Fiilis oli kun ala-asteen diskossa konsanaan, tosin ala-asteella ei juotu alkoholia. :D Kummallisinta illassa oli se, kun tuntemattomat intialaiset halus ottaa mun kanssa yhteiskuvia. Lisäks mua sanottiin venäläisen näköseks, en kuulemma näytä suomalaiselta.. Koululta jatkettiin baariin jossa otettiin yhdet ja sitten käveltiinkin kiltisti räntäsateessa takaisin asuntolalle. Mun aiemmin kämpille ostama vodkapullo ei päässykään vielä tositoimiin kun kaikki oli juonu jo ihan tarpeeks ja oli tosi väsyneitä tänne tullessa.

 
Tää on yks ainoista kuvista perjantailta missä mä oon, pahottelut laadusta ja hienosta rajauksesta!

Yleisen hengailun lisäks oon yrittäny lenkkeillä ja eilen kävin ekalla tanssitunnilla. Yks meidän koulussa opiskeleva ukrainalainen tyttö päätti ryhtyä järkkää tanssitunteja. Hän on tanssinu jotain 15 vuotta ja hitto et veti hyvin eilisellä dance hall / hiphop -tunnilla! Hyvä et pääsin tänään sängystä ylös kun jalat oli niin kipeenä. :D Oon harrastanu pari vuotta tanssia joskus kun ikää oli varmaan 8-13 ja tykkään tanssimisesta vieläkin. Sinänsä hassua, etten tykkää tanssia baarissa ainakaan selvinpäin..



Tänään oon vähän järjestelly paikkoja ja käytiin mun Bukarestin matkaseuran kanssa kahvilla ja shoppailemassa, sekä toisen tytöistä kans jatkettiin vielä syömään. Ulkona oli törkeen kylmä tuuli, mut onneks hyvä ruoka ja uudet kengät lämmittää! Tän postauksen kirjottamisen jälkeen yritän opiskella vähän espanjaa. Suoraansanottuna en oo kyl juurikaan opiskellu vapaa-ajalla, sillä kaikki muu tekeminen on paljon kivempaa. Ei onneks oo tarvinnukaan tehdä paljoo hommia kotona, katotaan tätä tilannetta uusiks sit toukokuun alussa kun tentit lähenee. :D

Tällasta Bulgariassa siis! Ulkona vietetty aika varmasti lisääntyy huhti- ja toukokuussa sekä tekeminen muutenkin, kun kelit lämpenee ja tulee matkustettua lisää.

PS. Mua voi seurata Instagramissa @venlakek ja blogia Blogilistassa.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kaipauksia Suomesta

Tässä reilussa kuukaudessa on ehtiny tulla ikävä joitain asioita Suomesta. Alkuhuuma on loppunu ja realiteetit iskee välillä päin näköä niinku nyrkki suomalaisen nakkikiskan jonossa. Hassua huomata, et ei niitä tyypillisiä suomalaisia juttuja kuten salmiakkia, ruisleipää ja saunaa juurikaan kaipaa, vaan ihan eri asioita.

Mitä mä sitten ikävöin?

1. Poikaystävä ja muut läheiset. Ollaan oltu siipan kans melko kauan jo yhdessä ja asuttukin melkein kolme vuotta saman katon alla, niin onhan se outoa ja tylsää olla ilman toista. Ikävä on koko ajan. On myös niin helppoa, kun Suomessa on tutut ihmiset ympärillä. Toiset tietää jo puolesta sanasta mitä tarkotan, mut täällä puolitutut ei ymmärrä vaikka rautalangasta vääntäis. Kulttuurierot ja kielimuuri on läsnä, sekä ihan vaan se, ettei täällä oo oikeesti kunnolla tutustunu ihmisiin. Mulla kestää yleensä kauan, et ystävystyn. Suomessa on ne parhaat kaverit vuosien takaa ja tietysti perhe.

2. Oma koti ja omat tava(ra)t. Vaikka muutettiin vasta joulukuun alussa nykyiseen asuntoon, niin se tuntuu jo ihan kodilta. On ihanaa, kun on siistiä, kaikki omalla paikallaan ja ittensä näköstä. Täällä ei oo kovin hyvät kokkausmahdollisuudet kun ei oo uunia tai mikroa, eikä mulla kovin paljoo keittiövälineitä. Myöskään tilaa keittiössä ei oo.. Ärsyttää myös se, miten kämppikset jättää välillä likasia astioita lojumaan eikä pese vessaa koskaan. Mulla ei oo täällä myöskään esimerkiks yövaloa, päiväpeittoa, tauluja tai sellasia pikkujuttuja, jotkatekee kodista oman ja siistin näkösen ja helpottaa elämää. Olis kiva myös, että vaate- ja kenkävalikoimaa ois vähän enemmän. :D Pakkasin tänne tosi vähän mukaan.

3. Ruoka. Täällä ei vaa kaupoista löydy kaikkia niitä juttuja, mitä Suomessa kulutan ahkerasti. Mitään kunnon kanaa en oo löytäny (hyviä kanafileitä siis), soijarouheesta ja Fazerin sinisestä (!!) puhumattakaan. En juurikaan syö punasta lihaa, niin on vähän hankalaa keksiä mitään korvaajaa sille täältä. Papuja tulee syötyä täällä paljon, kun taas Suomessa syön lihan korvaajana lähinnä soijarouhetta. Perunamuusi ja hirvikäristys ois kanssa ihanaa, samaten savustettu lohi.. Onneks tajusin Suomesta pakata mukaan ksylitoli-purkkaa, sillä oon sen suurkuluttaja. Oon joo tapojeni orja mitä ruokaan tulee.

 
Ah, onneks lähikahvilasta saa halpaa ja suussasulavaa kakkua! Helpottaa vähä.

4. Helppous. Kaikki on Suomessa niin helppoa, kun ihmiset ymmärtää mitä puhun. :D Täällä kun kaikki ei puhu englantia. Lisäks Suomessa tietää mitä pitää tehdä, jos haluaa esimerkiks lähettää postia tai ostaa d-vitamiineja, täällä se pitää selvittää ja sanakirjan kanssa yrittää ymmärtää. Myös ihan normaalit asiat kuten siivous ja pyykkäys on hankalampia täällä, kun pyykit viedään siivojalle (joka pitää ensin löytää jostain täältä asuntolasta), joka pesee ne saman tai seuraavan päivän aikana. Imurikin ois kiva.

5. Hanavesi. Äh mua niin ärsyttää kantaa noita vesikanistereita kaupasta! Juon paljon vettä ja ois niin helppoa kun vois vaan ottaa juomavettä hanasta. Ahdistaa myös se, miten paljon noista vesikanistereista tulee roskaa.. Niitä kun ei kierrätetä mitenkään. Tähän samaan kategoriaan voiskin lisätä pullonpalautuksen ja kierrätyksen.

6.Keikat. Tää onkin hankalin asia mulle heti ikävän jälkeen! Käyn Suomessa ahkerasti keikoilla ja haluan päättää ite, mitä musiikkia kuuntelen. Viimeks oon ollu keikalla joulukuun alussa, joten alkaahan tuo vähän pänniä ettei täällä käy mitään hyviä bändejä.. Lempparibändeiltä on tullu uusia biisejä ja Santa Cruzilta levykin mun täällä ollessa, niin olis jees päästä kuuntelee uusia biisejä livenä. Lisäks Suomessa ois niin monta keikkaa tällä välin, mihin haluaisin hirveesti. Käyn pääsiäisen tienoilla viikon Suomessa, niin sillon varmaan pääsenkin Reckless Loven keikalla!

 
Muun muassa H.E.A.Tillä ois ollu keikka Pakkahuoneella helmikuussa. Tää kuva on Kuopio RockCockista 2014.

Vaikka tästä nyt tulikin valitusta, niin on täällä onneks myös asioita, jotka on paremmin kun Suomessa. Esimerkkinä alkoholilainsäädännön järkevyys ja turhien säännösten puuttuminen, parempi keli ja kaiken edullisuus (lähikahvilan kakut <3).

Tuleeko mieleen sellasia juttuja, mitä ite kaipaatte ulkomailla ollessa?

torstai 5. maaliskuuta 2015

Spring

Viime sunnuntaina täällä vietettiin Baba Martaa, eli kevään ensimmäistä päivää. Kevään alun kyllä huomas eilen, kun vietin päivää puistossa. En ollu varma ennen lähtöä, et onko ulkona tarpeeks lämmin, jotta siellä voi istuskella paikallaan kirjaa lukien. No olihan siellä, viivyin varmaan yli tunnin nenä kiinni kirjassa.

Tällä viikolla on ollu naurettavan helppo kouluviikko, sillä maanantai ja tiistai oli vapaata Baba Martan vuoksi, keskiviikon tunnit oli peruttu ja tänään ja huomenna on yks tunti englantia. :D Oisin tietty voinu käyttää kaiken tän vapaa-ajan järkevämmin, kuten opparia suunnitellen, mut oon vaa lukenu kirjaa ja kattonu Big Bang Theoryä. Sallittakoon se nyt kuitenkin flunssaiselle minulle.



 
Tällasessa paikassa istuskelin kirjaa lukien, ihan jees..

Aurinkoa, lämpötilana +10, lintujen laulua ja kevään tuoksu; kyllä kelpaa! Ihmisiä oli paljon liikenteessä ja kahviloiden terasseilla. Sen lisäks muun muassa pari kioskia ja hattarakoju oli avannu ovensa kevään kunniaks. 

En ymmärrä et miten huhtikuun ylin lämpötila täällä on muka +15, jos jo yli viikko sitten helmikuun lopussa täällä oli parhaimmillaan noin lämmin. Toivotaan, et tää vuos on poikkeus ja lämmin kesä tulee tosi aikasin! Haluan nimittäin jo luopua takista ja päästä rannalle.. 

Eilen myös varasin lennot Suomeen! Tuun huhtikuun alussa viikoks viettää aikaa poikaystävän ja perheen kanssa, en malta oottaa.. :)

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Draculan linna

Romanian vierailulla oli Bukarestin lisäks yks missio; nähdä Draculan linna eli Bran Castle! Bran Castle sijaitsee Transylvanian ja Wallachian alueiden rajalla lähellä Brasovin kaupunkia.

Matkustettiin perjantaina klo 8.20 Bukarestista lähtevällä junalla Brasoviin. Matka kesti vajaa 3 tuntia ja maksoi noin 10 euroa per naama. Opiskelija-alennusta ei saatu, kun ei oltu paikallisia opiskelijoita. Brasovissa hypättiin juna-aseman edustalta bussiin, joka vei meidät linja-autoasemalle. Sieltä matkustimme bussilla Braniin. Tämä matka maksoi noin 1,5 euroa ja kesti 45 minuuttia. Bukarestista Bran Castlelle pääsy vaatii siis hieman vaivannäköä, mutta matkanteko on kuitenkin helppoa ja edullista, sekä ehdottomasti vaivan arvoista! Liput linnaan maksoivat opiskelijalta 15 leitä, eli reilut 3 euroa. Tällainen näky meitä odotti bussista noustuamme.





 
Linna on valmistunut vuonna 1388 ja se toimi alussa tullina Transylvanian ja Wallachian välillä. Sen jälkeen linna on toiminu muun muassa kuninkaallisten asuinpaikkana. Vuonna 1956 Bran Castlesta tuli museo.

Draculan linnana Bran Castlea pidetään siitä syystä, että se on ainoa Transylvanian linna, joka sopii Bram Stokerin kuvaukseen Draculan linnasta. Bram Stoker ei kuitenkaan koskaan käynyt Romaniassa, vaan hän perusti kuvauksensa Draculan linnasta ainoastaan saamaansa kuvaukseen Bran Castlesta. Vaikuttaa siis todennäköiseltä, että Stoker piti juuri Bran Castlea Draculan linnana, mutta varmuudella sitä ei voi sanoa. Ensimmäinen tarina Draculastahan ilmestyi vuonna 1897 ja "oikea Dracula", eli Vlad Tepes hallitsi Wallachiaa 1400-luvulla. Historioitsijat pitävät Vlad Tepesiä verenhimoisena itsevaltiaana.

Musta oli jotenkin hassua, että linnassa oli ilmainen wi-fi. :D Ymmärrettävää kyllä, sillä puhelimeen sai halutessaan ladattua applikaation, jolla pystyi kuuntelemaan selostusta linnan historiasta ja eri huoneista. En jaksanut alkaa säätää puhelimen kanssa, sillä halusin keskittyä paikkojen tutkimiseen ja kuvaamiseen. Lisäksi huoneista löytyi taulut, joissa kerrottiin niiden aiemmasta käyttötarkoituksesta.
















Linnassa kierrettiin huoneesta toiseen käytäviä ja rappusia pitkin. Kun sisälle mentiin, niin koko linna nähtiin samalla "kierroksella", kun matkaa vaan jatko eteenpäin käytäviä pitkin. Oli tosi helppoa siis nähdä kaikki linnasta. Sisällä oli tosiaan huoneita, joissa oli vanhoja huonekaluja, vaatteita ja miekkoja. En ollu yhtään aatellu, et siellä olis huonekaluja tai muuta, mut toisaalta en ollu etukäteen oikein ees osannu kuvitella, et millanen paikka se on. Natisevia rappusia pitkin mennessä ja matalilla oviaukoilla kumarrellessa tuli historiallinen fiilis, mut jotenkin en silti osannu kuvitella, millasta siellä on ollu satoja vuosia sitten. 

Linnavierailun jälkeen ostettiin matkamuistoja ja tuliaisia, sekä käytiin syömässä. Oli yks huonoimmista ravintolakokemuksista, yritin äsken kirjottaa TripAdvisoriin arvostelua mutta kyseistä ravintolaa ei löytyny sieltä. Lafkan nimi oli Terasa Burg, jos meette käymään Branissa niin välttäkää sitä! Ruuassa ei sinänsä ollu valittamista, se oli keskinkertasta, mut palvelu oli surkeeta ja hidasta. Siitä kun tultiin sisään, niin meni noin tunti, et saatiin tilaamamme pitsat eteen. Siis pitsat, eihän niissä kuuluis kestää kauaa! Miestarjoilija oli tympeä, röyhkeä ja välinpitämätön. Mun pitsasta löyty kananluu, johon oisin huonolla tuurilla saattanu hajottaa hampaan tai tukehtua. Kun näytin luuta ja kerroin tästä tarjoilijalle, hän sano "sorry" hyvin välinpitämättömästi, ei kattonut edes silmiin ja kohautti olkiaan!! Oikeasti kohautti olkiaan, niin uskomatonta. Kyllä tollasesta pitäis antaa alennusta tai tarjota vaikka ilmanen jälkkäri, mitä vaan, jotta asiakas kokis saaneensa rahoilleen vastinetta. Arvatkaa kahesti, jätettiinkö tippiä..

Paskaa ravintolakokemusta lukuunottamatta oli kyllä mielenkiintoinen päiväreissu, sekä Branissa että Brasovissa. :) Kannattaa varata yks päivä käytettäväks Branissa ja toinen Brasovissa. Linnakierrokseen menee noin 1-2 tuntia aikaa, mutta lisäks matkat Brasovista, ruokailu ja ostoksien tekeminen vie helposti jopa 6-7 tuntia. Bran Castle on kyllä yks siisteimpiä paikkoja, missä oon päässy käymään, suosittelen!