Friday, 31 March 2017

Hotellisuositus Unawatunaan Sri Lankaan

Yövyttiin Unawatunassa Hotel Flower Garden -hotellissa, joka oli ihan täydellisellä sijainnilla. Hotellilta oli viiden minuutin kävelymatka rantaan söpöä pikkutietä pitkin ja kaikki palvelut löytyi läheltä, rantaan kulkevan pikkutien varrelta. Hotellialue oli suojainen, eikä sinne kantautunu häiritsevää meteliä mistään. Tuntu, kuin ois oltu ihan viidakon keskellä, sillä joka puolella oli kasveja ja apinat ja oravat hyppelehti katolla ja puissa.







Hotellissa oli meidän yllätykseks kaks uima-allasta, sillä jotenkin oltiin saatu käsitys vain yhdestä altaasta. Ainoa miinus allasalueessa oli se, ettei netti toiminu siellä asti kunnolla. :D Muuten koko allasalue (ja hotellialue) oli ihanan rauhallinen ja vehreä.

Huone oli pieni, mutta meille riittävä ja sänky yllättävän pehmeä. Eipä ollu pitkään aikaan mikään tuntunu niin hyvältä, kuin päästä kirjautumaan huoneeseen etuajassa ja nukkumaan yli vuorokauden kestäneen matkustamisen jälkeen. Meillä oli huoneessa myös parveke, tai oikeastaan veranta, joka kiersi koko yläkerran ympäri ja josta kuljettiin huoneisiin. Eräänä iltana pian nukkumaan mentyä kuulin katolta jysähdyksen ja syöksyttiin verannalle katsomaan, mikä äänen aiheutti. Harmi, ettei katolle oikein nähny verannalta, sillä olin varma että paukahduksen takana oli katolle hypännyt apina. Muuten kyllä nukutti hyvin, kun ainoa huoneeseen kuulunut ääni oli ilmastointilaitteen humina.





Iso peukku tälle hotellille!

Monday, 27 March 2017

Naiset jotka vihaavat naisia

Törmään silloin tällöin naisiin, jotka tuntuvat vihaavan lähes kaikkia muita naisia jostain tuntemattomasta syystä. Muita pälyillään vihamielisesti, pilkataan porukalla ja pidetään itseä huonompana. Älkääkä käsittäkö väärin, sillä ymmärrän kyllä resting bitch face -syndrooman ja leuhkuuden eron, sillä näytän itse perusilmeelläni vaikeasti lähestyttävältä, mutten silti käyttäydy toisia kohtaan paskamaisesti. Lähes poikkeuksetta koen, että nämä muita järjestelmällisesti vihaavat naiset ovat itse kovin epävarmoja ja jollain oudolla logiikalla he kuvittelevat leuhkan käyttäytymisen näyttäytyvän ulkopuolisille itsevarmuutena, joten periaatteessa he yrittävät feikata olevansa itsevarmoja.



Toppi - Kirppis
Housut - H&M
Kengät - Converse
Laukku - Bulgariasta
Korvikset - Tallinnasta

En todellakaan oo itsekään mikään pyhimys, vaan koen myös negatiivisia tunteita muita kohtaan. Väittäisin kuitenkin, että vihaan ihmisiä tasapuolisesti, eikä sillä ole mitään tekemistä sukupuolen tai oman epävarmuuden kanssa, vaan ihmisten idioottiuden. :D Uskon myös, että jokainen kommentoi joskus muiden ulkonäköä tai käyttäytymistä vaikka kavereilleen ja näin teen itsekin, mutten koskaan kiusaisi ketään tai todellisesti väheksyisi ihmistä ulkonäön vuoksi. Suurin merkitys on sillä, miten käyttäytyy toisia kohtaan ja tämän vuoksi ylimieliset, leuhkat ihmiset ovatkin mustalla listallani. Jos joku kohtelee muita huonosti ja nostaa itsensä jalustalle, nään heti punaista. Sen takia oon heti puolustamassa kavereita, joita kohdellaan huonosti ja yritän saada kaikkia pitämään puolensa.



Joidenkin naisten leuhka käyttäytyminen muita naisia kohtaan näyttäytyy erityisesti silloin, kun he ovat julkisesti miehensä seurassa. Oon päätellyt tämän johtuvan siitä, että kun on epävarma itsestään ja omasta parisuhteestaan, pitää kaikkia muita naisia uhkana omalle parisuhteelle, jolloin yrittää pitää muut naiset kaukana ja oman miehen lähellä. Hyvänä esimerkkinä tästä on eräs tunnettu bloggaaja, jonka näin kerran baarissa poikaystävänsä ja kaveriporukan kanssa. Hänen törkeä käyttäytymisensä näyttäytyi mitä ilmeisimmin hänelle tuntemattomien naisten kovaäänisenä huoritteluna ilman mitään syytä. Kaipa hän kuvitteli joko olevansa parempi kuin nämä naiset tai sitten hän koki heidät uhkaksi itselleen tai parisuhteelleen. Sanomattakin varmaan selvää, että kyseisen blogin lukeminen päättyi tuona iltana kuin seinään.

Onko sulla kokemuksia leuhkasta käytöksestä muita kohtaan?

Kuvaus: Henri Mutanen
Kuvien jälkikäsittely: minä

Thursday, 23 March 2017

Ajatuksia muutosten keskeltä

Viime aikoina oon keskittynyt kertomaan Sri Lankan reissusta ja kuulumisten päivittely on jäänyt olemattomiin. Kuluneiden parin viikon aikana on tapahtunut melkoisen paljon kaikkea. Esimerkkinä tapahtumista voisi kertoa meidän vuokra-asunnon myynnin, eli toukokuun lopulla on edessä muutto. Ihan innoissani muutan parvekkeelliseen tai pihalliseen asuntoon, mutta asunnon etsiminen ja muuttaminen on perseestä. Myös tämä epätietoisuus siitä, missä asutaan reilun kahden kuukauden päästä, häiritsee välillä. Mä oisin jo ihan valmis muuttamaan vähän syrjempään keskustan tuntumasta, mutta Henrille on tärkeää, ettei yliopistolle oo pitkä matka.


Hame - H&M
Jakku - Kirppis
Bändipaita - ostettu Tukholmasta
Kengät - Converse

Epätietoinen oon myös tulevaisuuden työkuvioiden suhteen. Nykyinen työsopimus mulla jatkuu kesäkuun loppuun ja tällä hetkellä nämä tulevat kolme kuukautta nykyisessä työssäkin ovat täysin avoimia omien tehtävien suhteen, sillä projekti, johon mut palkattiin vuosi sitten, päätettiin lakkauttaa. Hylkäsin myös tarjouksen kuukauden pidempään kestävästä sijaisuudesta samassa työpaikassa, mutta eri hommissa. Vaikka tarjous oli sinänsä houkutteleva, tuli mulle sellainen fiilis, ettei se työtehtävä ole mua varten. Päätin jo viime vuoden lopulla luottaa omaan fiilikseen uusiin tehtäviin ja työpaikkoihin hakeutuessa. Haluaisinkin tehdä jotain nykyistä työtä luovempaa ja monipuolisempaa sitten, kun tämä loppuu.



Näiden tärkeiden työ- ja asuntoasioiden lisäks oon viimeviikkoina järkännyt muun muassa poikaystävälle synttäriyllätystä (joka tapahtuu ensi viikonloppuna!), ottanut siskolle ja hänen kihlatulleen kihlajaiskuvat ja viettänyt pitkää viikonloppua porukoilla. Varasinpa myös kauan haaveillun tatuointiajan, mutta suunnitelmista poiketen otan kahden tatuoinnin sijasta vain yhden. Sormitatuointi sormen sivuun jää tällä kertaa ottamatta tatuoijan suosituksesta, sillä hän kertoi sen haalistuvan ja menevän mahdollisesti pahan näköiseksi. Tiesinkin, että sormitatuoinnit haalistuvat, eikä kovin yksityiskohtaisia kuvioita kannata ottaa, mutten tiennyt eron olevan noin suuri sormen sivuun ja päälle otettujen kuvien välillä.

Muutokset omassa elämässä on ihan hyvästä, mutta koska sekä uuden työn että asunnon etsiminen osuvat nyt samalle ajankohdalle, en toivoisi enää mitään sellaista tähän syssyyn, mikä vaatii multa vaivannäköä. Haluan vaan nauttia keväästä ja tehdä kaikkea kivaa!


Kuvaus: Henri Mutanen
Kuvien jälkikäsittely: minä

Tuesday, 21 March 2017

Junamatkustaminen Sri Lankassa

Taannoisella Sri Lankan reissulla oli ehdottomasti päästävä matkustamaan junalla, sillä onhan maassa kauniita junareittejä lukemattomasti. Aluksi tarkoituksena oli matkustaa lentokentältä Unawatunaan junalla, mutta koska se osoittautua aikaisesta lennonlaskeutumisesta johtuen hankalaksi, päädyttiin jättämään junailu myöhempään ajankohtaan. Sopiva hetki junamatkustamiseen tuli Kalutarassa, kun päätettiin lähteä katsastamaan Colombosta löytyvä ostari.



Rautatieasema oli hotellin lähellä ja lippujen ostaminen asemalla sujui helposti etukäteen netistä selvitettyjen aikataulujen avulla. Kun juna lipui asemalle, tuli aseman työntekijä vielä huikkaamaan meille tämän olevan meidän juna. Lippu maksoi parikymmentä senttiä matkan pituudesta riippumatta, eikä tässä junassa ollut kuin kolmosluokka. Kalutarasta Colomboon matkustettiin puolitoista tuntia.



Menomatkalla keskipäivällä junassa oli mukavan väljää ja valtaosan matkasta meille seuraa piti pari nuorta tyttöä, jotka innoissaan kyseli meiltä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. He halusivat tietää muun muassa Suomen itsenäisyyspäivän, mitkä vanhempiemme nimet ovat ja mitkä on meidän luonnolliset hiusvärit. Kovasti ihmetystä herätti myös se, kun kerroimme matkustelleemme parissakymmenessä maassa. He onneksi kertoivat meille, kun oli aika jäädä junasta, sillä junan kuulutuksista ei saanut mitään selvää.

Paluumatka olikin sitten eri juttu. Oli töistäpaluuaika, joten ensimmäinen juna oli niin täynnä, ettei siihen mahduttu. Porukkaa roikkui ovista ihan järjettömän näköisesti. Seuraava juna tulisi puolen tunnin päästä ja päätettiin sulloutua siihen vaikka mikä olisi, sillä muuten pimeä ehtisi laskeutua ennen paluutamme, eikä haluttu joutua kävelemään keskenämme takaisin hotellille pimeässä. Ennen seuraavan junan saapumista rupesi satamaan kaatamalla, joten saatiinpa nauttia lämpimästä sateesta ja ukkosen jyrinästä asemalla. Kun juna alkoi lähestyä asemaa, juostiin kaatosateessa kauemmas muista ihmisistä ja lähdettiin sulloutumaan vaunun ovesta sisään. Takaa tuli vielä pari ihmistä, jotka työnsivät meitä sisään. Mahduttiin kuin mahduttiin siis sisälle, mutta junassa ei mahtunut kunnolla edes hengittämään ja tunnelma oli todellakin tukala. Onneksi tämä junamatka kesti vähemmän aikaa, sillä se ei pysähdellyt jokaisella asemalla, mutta samalla se jätti myös meidän aseman välistä. Tajuttiin jättäytyä seuraavalla, parin kilometrin päässä hotelliltamme olevalla asemalla ihan sattumalta pois ja napattiin sieltä tuktuk takaisin hotellille. 


Vaikka paluumatkan tunnelma olikin tiivis, oli junamatkustaminen hauska ja mieleenpainuva kokemus! Harmi, ettei oltu hyvissä ajoin ennen reissua varattu ykkösluokan junalippuja Colombosta Kandyyn, sillä kyseistä väliä kulkeva junareitti on kuulemma yksi maailman kauneimmista. Paluumatkalla lentokoneessa vieressäni istunut belgialainen eläkeläismies kertoi, että reitti todella oli upea ja he olivat varanneet junaliput kolmisen viikkoa ennen matkustuspäivää. Mietittiin jossain välissä Kandyyn matkustamista, mutta muistin lukeneeni, että ykkösluokan liput pitäisi ostaa hyvissä ajoin, eikä haluttu lähteä istumaan tuntikausiksi tukalaan kolmosluokkaan ja siinä vaiheessa oltiin saatu mutkaisista, matkapahoinvointia aiheuttavista teistä tarpeeksemme. Jos menen vielä joskus uudelleen Sri Lankaan, aion ehdottomasti matkustaa junalla Kandyyn.

Tuesday, 14 March 2017

Kalutara, Sri Lanka

Toinen tukikohta Sri Lankan reissulla oli Kalutaran kaupunki. Oltiin etukäteen kuviteltu Kalutaran olevan enemmän turistikohde kuin Unawatunan, jossa vietettiin loman ensimmäinen puolisko, mutta miten väärässä oltiinkaan. Meidän hotellin lähistöllä oli monia muitakin hotelleita, mutta ei nähty muita länkkäreitä koko Kalutarassa olon aikana kuin muutama. En tiedä, satuttiinko tuonne jotenkin hiljaseen aikaan, sillä niin autiota kaikkialla oli. Meidän hotellissa ei ollut muita vieraita kuin me, sillä varauskirja oli laitettu kiinni pian meidän tehtyä varauksen, koska Norjassa asuvat omistajat olivat päättäneet tulla hotellilleen samaan aikaan.






Vaikka Kalutarassa onkin kauniita, pitkiä hiekkarantoja, ei siellä pysty uimaan. Aallot löivät niin suurina rantaan, että ne olisivat vieneet uimarin mennessään. Hotellimme oli ihan rannalla, mutta ei sijainnista juuri hyötyä ollut. Hotelli oli myös aika paljon Unawatunan majoitusta edullisempi ja vieläkin paremmat arviot Booking.comissa saanut, mutta silti Unawatunan hotelli voitti sen mun mielestä mennen tullen. Myös Unawatuna kaupunkina oli enemmän mun mieleen. Kalutarassa ei rannalta, hotellien läheisyydestä juuri ravintoloita tai kauppoja löytynyt ja pääkadulla saatiin liikaa huomiota osaksemme. En tykkää siitä, että kaikki tuijottaa ja huutelee, joten kaupungilla pyöriminen jäi melko vähiin. Otettiinkin reissun tämä osuus puhtaasti rentoutumisen kannalta ja vietettiin eniten aikaa hotellin altaalla. Hotellilla oli onneksi mukava henkilökunta, joka auttoi meitä parhaansa mukaan.




Kalutarassa tuli testattua pitsojen tilausta ja jonkun hyvin epämääräsen näkösen paikan currya, joka pakattiin meille muovipussiin mukaan otettavaksi. Curryn seasta löytyi kärpänen, joka kyllä kummasti sai ainakin mun ruokahalun kaikkoamaan, mutta itse curry oli kyllä hyvää. Edes siellä pääkadulla ei ravintoloita tosiaan hirveemmin näkyny ja kunnon ruokakauppojakin löydettiin yksi. Sen verran sentään saatiin aikaseksi, että käytiin Kalutarasta käsin junalla Colombossa. Junamatkustamisesta aion tehdä kokonaan oman postauksen, sillä niin mielenkiintonen kokemus se oli.



Yhdet Kalutaran yllättävimmistä asioista löytyivät ihan hotellin läheisyydestä. Hotellin vieressä oli vaatimaton moskeija, jonka näkeminen buddhalaisessa maassa oli vähintään erikoista, mutta näemmä islaminusko on maan kolmanneksi suurin uskonto buddhalaisuuden ja hinduismin jälkeen. Eräänä päivänä jäätiin pitämään sadetta moskeijan ympärillä kulkevien puiden alle, jolloin huomattiin yläpuolellamme hyppivät apinat. Apinoita aikamme kuvattua ja matkaa jatkaessamme törmättiin vanhoihin tuttuihin - vihaisiin sonneihin. Yhteen reissun erikoisimmista sattumuksista liittyi tosiaan nämä vihaiset sonnit, jotka pyörivät meidän hotellin lähistöllä useampaan kertaan. Ensimmäisen kerran kun nähtiin vapaana oleva sonni hotellin sisäänkäynnin luona, jouduttiin nopeesti kääntymään kannoiltamme sen lähdettyä tulemaan vihasena meitä kohti. Myös pari paikallista naista juoksi sonnia pakoon katua lakaisemassa olleen naisen autotalliin, jonne hän meidätkin kutsui. Saatiin ainakin kokea paikallinen vieraanvaraisuus, vaikka sitten autotallissa! Ei ehkä ihan ensimmäisenä tulis mieleen, että Sri Lankassa törmää moskeijaan ja joutuu juoksemaan pakoon vihaista sonnia. :D Näiden sattumusten lisäksi Kalutara jäi mieleen myös viimeisen illan auringonlaskulla.






Sunday, 12 March 2017

Teeviljelmä Sri Lankassa

Unawatunasta käsin päädyttiin vierailemaan Handunugodan teeviljelmillä. Se on ainoa lähistöltä löytyvä viljelmä, sillä lähes kaikki muut srilankalaiset viljelmät löytyvät pohjoisen ylängöiltä. Paikka oli saanut TripAdvisorissa hyvät arviot ja sisäänpääsyn kerrottiin olevan ilmainen - sinne siis! Päädyttiin huristelemaan Gallessa vietetyn päivän päätteeksi teeplantaaseille tuktukilla, joka lupasi odottaa meitä ja kuljettaa kierroksen päätteeksi takaisin hotellille. Tuktuk-kuski oli muuten todella reilu, sillä hotellille päästyämme hän tiputti sopimastamme, jo tiukille tingitystä hinnasta osan pois, sillä ilmeisesti Handunugoda maksoi kuskeille pienen palkkion asiakkaiden tuomisesta paikalle.




Kumipuu

Paikka oli monen sokkeloisen pienen tien päässä ja oli huikeaa nähdä matkalla peltoja ja paikallisasutusta. Saavuttuamme viljelmille, meitä tuli tervehtimään työntekijä, joka esitteli meille viljelmiä ja kertoi kasveista. Opittiin esimerkiksi se, että musta ja vihreä tee tulevat samasta kasvista; vihreään teehen poimitaan ainoastaan kasvin ylimmät lehdet, mutta mustaan teehen napsitaan myös vähän alempana olevia lehtiä mukaan. Teen lisäksi he kasvattavat kanelia, pippuria, sitruunaruohoa ja kumia.

Puolivälissä kierrosta meidät ohjattiin istumaan terassille, jonne tuotiin teetä ja kakkua - nämäkin ilmaisia. Tee oli paljaaltaan aika pahaa, mutta kakun kanssa vuorotellen maisteltuna jopa ihan hyvää. En nyt millään muista mitä teetä se oli, mutta meille kerrottiin englannin kuningattaren juovan tuota samaista teelajiketta. :D




Tauon jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin ja matkalla kuultiin lisää teen viljelystä. Päästiin tutustumaan myös sisätiloihin, joissa tee kuivatetaan ja valmistellaan pakkaamista varten. Viimeisenä vuorossa oli myymälä, jossa meitä odotti eri teelajien maistelu. Teetä löytyi varmaan 40 eri makua, joista maisteltiin kaikista kiinnostavimpia. Näiden perusteella päätettiin myös, mitä haluttiin ostaa. Koska sisäänpääsy oli ilmainen, päätettiin tukea toimintaa tuotteita ostamalla. Hinnat oli kalliimmat kuin muualla, mutta esimerkiksi mun ostama paketti sitruunaruohoteetä maksoi viitisen euroa, eli ihan kohtuullinen hinta. Meidän myymälää kierrellessä oli opas kadonnut, jolloin ihmeteltiin, kelle me nyt tippi annettaisiin. Ongelma selvisi ostoksia maksaessa, sillä kassan luona oli lahjoituslaatikko, jossa kehotettiin jättämään mahdolliset lahjoitukset laatikkoon sen sijaan, että ne annettaisiin suoraan henkilökunnalle. Ei siis todellakaan tullut missään vaiheessa olo, että meitä painostettaisiin jättämään lahjoitus tai edes ostamaan mitään. Kaikkiaan koko vierailusta jäikin positiivinen fiilis!




Tuesday, 7 March 2017

Perjantai-ilta trampoliinipuistossa

Haluttiin tehdä perjantai-iltana jotain muuta, kuin möllöttää kotona, joten päädyttiin Trampolin Parkiin. Illan viimeinen, klo 21 alkava vuoro valikoitui meille ihan puhtaasti siitä syystä, että silloin opiskelija-Henri sai lippunsa puoleen hintaan, eli seitsemään euroon. Hiihtolomaviikon kunniaksi saatiin myös limsat kaupanpäälle. Olin etukäteen nähnyt muutamalta eri tyypiltä videoita Snäpissä ja Instassa, joissa he hyppivät vaahtomuovikuutioin vuorattuun kuoppaan. Siinä oli siis kaikki, mitä osasin odottaa trampoliinipuistolta. :D





Polttopalloa pelaten, vaahtomuovikuutioiden sekaan hyppien ja yleisesti trampoliineilla pomppien tunti vierähti nopeasti. Meille aikaa oli juuri sopivasti, sillä molemmilla alko olla lihakset/polvet/selkä niin kipeänä, ettei pidempään ois enää uskaltanutkaan hyppiä. Noiden vaahtomuovikuutioaltaiden edessä olevat trampat oli meidän kummankin mielestä ihan parhaat, sillä ne oli isoimmat ja joustavimmat. Ne olikin aikalailla koko ajan varattuina, mutta hyvin porukka anto tilaa myös toisille, eikä perjantai-illan vuorolla onneks ollut kovin paljoo väkeä.




14 euroa tällasesta huvista on mielestäni sopivasti, eikä mitään oltu muutenkaan hinnoiteltu liian ylös. Henrin sukat osoittautu liukkaiksi, joten hän osti Trampolin Parkin omat jarrusukat kohtuulliseen kolmen euron hintaan. Mulle hyppiminen osoittautu polvia rasittavaksi, joten kovin usein en tällasta uskaltais harrastaa. Miinusta siitä, että olisin toivonut alkuun jotain opastusta vaikka siitä, minne tavarat voi jättää, milloin voidaan mennä hyppimään ja mistä trampoliineille pääsee. Nyt meiltä kysyttiin ainoastaan, ollaanko käyty aiemmin ja oltiinko täytetty vastuuvapautuslomakkeet etukäteen. Noilla pelikentillä mua häiritsi myös trampoliinien välissä olevat kovat ja leveät reunat, joiden päälle tipuin useamman kuin yhden kerran. Ymmärrän, että reunat on pakko olla, mutta jäin miettimään, että miksi ne oli niin älyttömän leveät tai eikö niitä olis voinu yrittää pehmustaa vähän.

Kaikkiaan siis hauska kokemus, mutta urheilullisista aktiviteeteistä vielä enemmän mun makuun oli Irti Maasta -seinäkiipeily, jossa käytiin viime syksynä.

Sunday, 5 March 2017

UNESCO-kohde - Gallen linnoitus Sri Lankassa

Tehtiin tukikohdastamme Unawatunasta päiväreissu naapurikaupunkiin Galleen, jonka vanha, portugalilaisten vuonna 1588 rakentama linnoitus kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Linnoitusta on paranneltu hollantilaisten toimesta 1600-luvun puolivälissä ja vieläkin osa linnoituksen sisällä olevista kiinteistöistä on hollantilaisten yksityisomistuksessa.










Vuoden 2004 tsunamista Gallen linnoitus selviytyi ilman suurempia vaurioita, mutta Gallen kaupunki kärsi ja pelkästään siellä tsunamin uhreja oli tuhansia. Koko Sri Lankassa tsunamissa menehtyi 30 000 henkeä. Linnoituksen vieressä on myös yksi maailman kauneimpina pidetyistä krikettikentistä, joka sekin vaurioitui pahoin tsunamissa. Kentän korjaustoimenpiteet kestivät kolme vuotta.





Gallen linnoitus on vierailemisen arvoinen, kaunis paikka. Etukäteen olin kuvitellut linnoituksen muistuttavan enemmän toista UNESCO-linnoitusta, Nessebaria, mutta se olikin mielestäni enemmän Suomenlinnan tyylinen vehreine kukkuloineen. Kierreltiin linnoituksen rajoja ja pikkukujia pitkin, mutta kuumuuden takia ei jaksettu viipyä siellä kovin kauaa. Pikkukujat on täynnä ravintoloita ja myymälöitä, joista löytyy turistirihkaman lisäksi käsintehtyjä vaatteita ja puusta veistettyjä koriste-esineitä. Linnoitus näytti olevan myös suosittu paikka ottaa kihla- tai muut pariskuntakuvat, sillä nähtiin muistaakseni kolme eri porukkaa kyseisissä puuhissa.