Bulgaria-vinkit

Onnistuinkin pitämään melkein kuukauden välin bloggailussa. Kirjottamatta en silti oo ollu, sillä viimenen kuukaus on menny enemmän tai vähemmän opparia rustaillessa. Ajattelin tehdä nyt erillisen postauksen niistä Bulgaria-vinkeistä, jotka neljän kuukauden vaihdon aikana opin.

1. Elekieli. Bulgariassa pään pyöritys tarkottaa kyllä ja nyökytys ei. Tein mun vaihdon kansainvälisessä koulussa, jossa lähes kaikki opiskeli englanniksi ja useet kävi ulkomailla harjoitteluissa ja vaihdossa. Siellä moni oli oppinu jättämään pään pyörittelyn ja nyökyttelyn kokonaan välistä, mutta useimmiten homma toimi tosiaan just päinvastoin kun Suomessa.

2. Hinnat ja ostokset. Bulgariassa on halpaa! Etenkin ruoka ja alkoholi on edullisia, eli kannattaa jättää tilaa tuliaisille. Vaatteet ei ollu erityisen halpoja, ehkä pikkusen Suomea edullisempia. Kengät taas oli hienoja ja edullisia, etenkin sellasessa kaupassa kun TendenZ. Myös takseilla liikkuminen on edullista. Tatuoinnin ottaminen maksaa murto-osan siitä, mitä täällä.

3. Matkustus naapurimaihin ja maan sisällä. Naapurimaihin ja ihan maan sisälläkin kannattaa suosia busseja. Junalla en matkustanu kertaakaan, koska niiden hitaudesta ja vanhanaikasuudesta kuuli niin paljon valitusta. Bussit toimi kuitenkin hyvin ja oli siistejä ja edullisia. Käytiin bussilla Dobrichista käsin Bukarestissa ja Istanbulissa, minkä lisäks matkustin Sofiaan, Burgasiin ja totta kai Varnaan.

4. Matkustus Suomesta Bulgariaan. Kesällä sesongin aikaan (toukokuulta syyskuuhun) ainakin Norwegian lentää edullisesti Helsingistä Burgasiin. Mä lensin neljästä lennostani kolme Turkish Airlinesilla, joka lentää ympäri vuoden Helsinki-Istanbul-Varna.

5. Kohteen valinta. Suosittelisin jättää Golden Sandsin ja Sunny Beachin suosiolla väliin, jos reissussa haluaa tehdä muutakin kuin löhötä rannalla. Nämä paikat on rakennettu turisteja varten, eikä niissä nää juurikaan paikallisten elämää. Sen sijaan suosittelisin Burgasia ja Varnaa, joista löytyy hyvien rantojen lisäks paljon muutakin. Majotus on vähän hinnakkaampaa, muttei silti missään nimessä kallista. Toisaalta isoissa kaupungeissa levan kurssi on parempi ja ruoka vähän edullisempaa, kun turistikohteissa. Burgasista voi myös käydä päiväretkellä Nessebarissa, Sozopolissa tai siellä Sunny Beachilla. Varnasta on lyhyt matka Golden Sandsille ja Saint Constantine and Elenaan.

6. Paikallisten kielitaito. Bulgariassa ei puhuta kauheesti englantia. Sanoisin et valtaosa parikymppisistä osaa kieltä, mutta ei kaikki. Vanhempi väki ei juuri englantia osaa, vaan venäjää. Bulgarian kieli on siis hyvin samantyylistä, kun venäjä. Elekielellä pärjää kuitenkin hyvin kaikkialla!

7. Turvallisuus. Koin, että Bulgariassa on turvallista olla ja liikkua myös yksin. Matkustin yksin Sofiaan, Nessebariin ja liikuin paljon itekseni Dobrichissa ja Varnassa. Tosin turistikohteissa on varmasti taskuvarkaita ja kävipä mullekin sellanen vahinko, että läppäri pöllittiin hotellihuoneesta. Myös takseissa yritetään huijata, joten hinta kannattaa sopia etukäteen tai varmistaa, että mittari on päällä, Turistikohteissa myös rahanvaihdossa kannattaa olla tarkkana kun porkkana!

8. Asiakaspalvelu. Käsite, joka ei oo kauheen tuttu Bulgariassa. Asiakaspalvelu on yleensä tympeetä ja hidasta etenkin turisteja kohtaan. Tää johtuu varmasti osittain myös kielimuurista, mutta usein tuntu ettei ne ees yritä. Välillä toki vastaan tuli myös ilosia yllätyksiä!

9. Ruoka ja juoma. Kahviloita ja ravintoloita kannattaa käyttää niin paljon kun reissun aikana ehtii ja testata ainakin Shopska-salaattia! Myös paikallinen valkee, suolanen juusto voitti mut puolelleen ja kaikenmaailman pasteijat ja muut leivonnaiset, joita saa halvalla lähes jokaisesta kadunkulmasta. Happy-ravintolaketjusta tuli mun suosikki, sillä ruoka oli poikkeuksetta hyvää, hinnat edullisia (tosin niin on lähes kaikkialla muuallakin Bulgariassa), valikoima suuri ja palvelu nopeeta. Kuten aiemmin todettu, niin alkoholia kannattaa tuoda tuliaisena. Flirtin omenavodka voitti mut puolelleen, harmi et tajusin ostaa sitä vaan yhen pullon ja senkin vasta Suomeen palatessa. :D

Varmasti unohin kyllä jotain näistä, onhan Suomeen paluusta kuitenki jo yli kolme kuukautta!

Oletko käynyt Bulgariassa ja onko näihin vinkkeihin jotain lisättävää?

Burgas

Nyt lähes kuukausi Suomeen paluun jälkeen, on hyvä kirjoitella luultavasti viimeinen postaus vaihtoajalta. Burgasista en ookaan vielä kertonut, mitä nyt tässä Nessebar -postauksessa kerroin läppärin pöllimisestä. Varotan siis vielä uudestaan Burgas Rooms & Studios -nimisestä hotellista!

Burgasissa vietin vaihtoni lopussa muistaakseni kolme päivää. Kaupunki sijaitsee Mustanmeren rannikolla, noin 30 kilometrin päässä Sunny Beachistä. Myös Sozopol ja Nessebar on lähellä. Burgasiin saa Suomesta edullisia Norwegianin lentoja turistikaudella, eli toukokuulta suunnilleen syyskuuhun. Lensin takas Suomeen juurikin Norwegianin suoralla, kolmen tunnin lennolla.

Burgas oli mun mielestä viihtysin Bulgarian kaupunki, missä kävin. Siellä oli suhteellisen modernia, kaupunki tuntu sopivan suurelta ja siellä oli helppo suunnistaa. Meripuisto oli magee ja siistimpi kun Varnassa, samaten ranta. Lukija vinkkas mulle mutakylvyistä, mutten voinu mennä testaamaan sitä, sillä otin tatuoinnin just alle viikko ennen lähtöä. Sen sijaan rentouduin kaupunkia kierrellen ja rannalla löhöten.

Burgas tuntu ehkä asukaslukuaan (200 000) suuremmalta, muttei silti liian suurelta. Kateltavaa riitti, mut melkein kaikki oli kuitenkin kävelymatkan päässä toisistaan. Tosin esimerkiks hotellilta rantaan piti olla 400 metriä, mutta matka oli suorintakin reittiä varmaan 1,5km. No, onneks oli aikaa. Rannoilla ja kaupungissa muutenkin näky enimmäkseen paikallisia, sillä sesonki ei ollu alkanu ihan täysillä vielä. Burgashan nyt ei muutenkaan oo varsinainen turistikohde, vaan useimmat Burgasiin lentävät suuntaa lomailemaan Sunny Beachille. Varnasta bussilla Burgasiin tullessa bussi ajo Sunny Beachin läpi ja pakko sanoa, et aika ankeelta se näytti. Tosin jos tarkotuksena on bilettää ja maata rannalla, niin varmaan paikka ajaa asiansa.

Ajattelin, että tää on viimenen Bulgaria-postaus, mutta vieläkö joku haluaa kuulla Bulgariasta - tai vaihtoajasta ylipäätään - lisää?

Nessebar

Toista päivää kotona, tuntuu niin hyvältä nukkua omassa sängyssä, höpistä poikaystävän kanssa ja olla omassa kodissa! Vikat päivät Bulgariassa ei kuitenkaan menny ihan niinku kuuluisassa Strömsössä, sillä mun läppäri pöllittiin hotellihuoneesta tokavikan päivän aikana. Kyseisenä päivänä olin siis Nessebarissa, minkä aikana mun huoneeseen oli menty mitä todennäköisimmin avaimilla ja pengottu laukkua, josta kone oli löytynyt.. Viimenen aamu kulukin poliisiasemalla, tehtiin rikosilmotus paikallisen kaverin avustuksella.

Oon varma, että ryöstön takana oli hotelli, sillä heillä oli avain huoneeseen ja he tiesivät, etten oo päivällä huoneessani. Kun menin kertomaan, että mun kone on pöllitty, jäivät he myös kiinni parista valheesta (esimerkiksi siitä, ettei heillä muka ole toista avainta huoneeseen, vaikka tiesin että on). He eivät myöskään antaneet mun katsoa valvontakameramateriaalia, eivätkä tulleet seuraavana päivänä poliisille mukaan, vaikka niin oli sovittu.  Suosittelen siis välttämään Burgas Rooms & Studios -nimistä hotellia/hostellia, helvetin röyhkeitä varkaita se väki!

Ei siis jääny parhaat lopetusfiilikset neljän kuukauden Bulgariassa olosta, mut toisaalta tällasta nyt voi tapahtua missä vaan. Koneen menetys sinänsä ei harmita, sillä se oli vanha ja hidas. Lähinnä kuvien ja muun materiaalin menetys harmittaa, sekä se, että tällasta ylipäätään tapahtuu. Onneks joitain kuvia on tallessa blogissa, teetettyinä valokuvina ja matkaseuralaisilla, sekä kuvat vuodesta 2012 taaksepäin löytyy ulkoselta kovalevyltä. Onni onnettomuudessa, ettei mitään muuta, kuten huoneeseen jättämääni, toista kameran putkea, oltu viety.

Mut nyt itse aiheeseen. Päätin käydä Nessebarissa Burgasista käsin. Matkaa tuli reilu 30km ja bussi maksoi 6 levaa, eli noin 3 euroa. Nessebar sijaitsee Sunny Beachin vieressä ja pistäydyinkin Sunny Beachin eteläpuolen rannalla ennen Burgasiin paluuta. Vierailuvaihtoehtoina mulla oli Nessebar ja Sozopol, mutta valitsin Nessebarin, sillä onhan se Unescon maailmanperintölistallakin! Kaverit oli myös suositellu paikkaa. Nessebarin historia yltää antiikin ajalle saakka. Vanha kaupunki on saaressa, erillään uudesta kaupungista. Vanhan ja uuden osan välillä kulkee silta, jota pitkin tallustin historiallista puolta katsomaan. Ensimmäiset ajatukset saaren nähtyäni olivat, että tänne kannatti tulla. Hienoin paikka, jossa olen Bulgariassa käynyt! Antaa kuvien puhua puolestaan.

Oli muuten hassua mennä Nessebariin, sillä suomea kuulu niin paljon! Muualla Bulgariassa en oikeestaan ookaan suomalaisiin törmännyt, niin tuntu hassulta mennä turistikohteeseen ja kuulla omaa äidinkieltään.

Onko Nessebar tuttu paikka ja jos ei ole, niin heräsikö kiinnostus?

See you in the future, Bulgaria!

Otsikko tulee siitä, miten viimesimpien parin päivän aikana on joutunu sanomaan heipat monille kavereille Bulgariassa. Oon halunnu sanoa kaikille ennemmin "see you in the future", kun goodbye. Goodbye on niin lopullinen, eikä lopullisia hyvästejä halua, eikä tarvii sanoa kellekään nykymaailmassa. Ehkä me vielä joskus nähdään jossain ihan muualla, olkoon se vaikka sitten Afrikassa.

Lähden tiistaina Suomeen. Tuntuu niin oudolta lähteä kotiin ja tietää, ettei tänne palaa ihan pian. On tosin supersuperihanaa palata Suomeen! Tein niin oikeen päätöksen, kun lähdin tänne yksin peloistani huolimatta. Jännitti, miten pärjään yksin, tykkäänkö Bulgariasta ja onko täällä ihan kurjaa ja saanko kavereita. Myös se oli fiksua, että tulin tänne kevääks - tuplakivaa mennä Suomeen, kun pääsee nauttimaan kesästä!

Kuvat Dobrichin puistosta reilu viikko sitten poislukien tämä ylläoleva, joka on kävelykadulta

Tuun kaipaamaan täältä kavereiden lisäks halpoja hintoja, vakkarikahvilan ihania kakkuja, Happy-ketjun ravintoloita, Dobrichin puistoa, Mustaamerta, hiekkarantoja, näitä kevään ihania kelejä, enkunopettajaa, mun lempparikulkukoiria ja ehkä jopa bulgarialaista valkeeta juustoo! Mitä en tule kaipaamaan, on se, miten kaikki tuijottaa, järkkyä tuulta, kuoppasia teitä ja rumia rakennuksia, kämpän ärsyttävän huonoa nettiä ja sitä myöten miten hankalaa Skypessä on jutella, ikävää Suomessa olevia kohtaan, roskasuutta, kielimuuria, huonoa asiakaspalvelua, sisällä tupakointia, vesikanistereiden raahaamista ja soluasumista.

Hassua, miten ei edes tunnu erityisen haikeelta lähteä täältä pois, vähän samalta kun vuokra-asunnosta toiseen muuttaessa. Se johtuu kyllä varmasti myös siitä, että palaan Suomeen nyt kivasti kesän alussa ja miten oon kaivannut monia asioita Suomesta. En usko tulevani juurikaan kaipaamaan Dobrichia, ainoastaan ihmisiä ja ihan yksittäisiä asioita täältä.

Vielä ennen Suomeen paluuta ehdin käväistä Nessebarissa ja viettää puolikkaan päivän täällä Burgasissa, jossa tällä hetkellä olen. Näistä paikoista juttua tulossa myöhemmin. :)

Alone abroad

Vaihdon aikana oon matkustanu ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla. Tulin Bulgariaan yksin, matkustin Sofiaan yksin ja huomisesta tiistaihin menee Burgasissa omissa oloissani. Oon myös käyny St. Constantinessa kylpylässä, useamman kerran Varnassa ja muutenkin viettäny aika paljon aikaa ilman seuraa. On mulla toki täällä kavereitakin ja niiden kanssa on tullu hengailtua, mutta vähemmän kuitenkin kun mitä oon ollu yksin.

Kun lähdin Sofiaan, oli se, että matkustan itsekseen, joidenkin täkäläisten kavereiden mielestä tosi outoa! Miks ihmeessä mä yksin matkustaisin ja miten mä uskallan? En edes pyytäny ketään mukaani, sillä suoraansanottuna ajattelin et itsekseen ois mukavinta ja onhan se uus kokemus. Oon ennemmin ilman seuraa, kun "kompromissiseurassa", eli sellasten tyyppien kans, joiden kanssa ei oo oikein mitään yhteistä tai puhuttavaa. Toisaalta reissussa tulee tutustuttua niihin puolituttuihin paremmin, mutta siellä voi myös huomata, ettei yhteistä säveltä löydykään ja sekös on matkan kannalta ikävää.

Seurassa matkustaessa joku voi ottaa susta kuvia, jee! Se onkin sit eri asia, miten hyviä kuvia.. Yleensä puuttuu päälaki tai varpaat. Kuva huhtikuun Istanbulin reissulta

Doing mah thing, eli lukemassa kirjaa Dobrichin puistossa maaliskuussa

Oon aina viihtyny hyvin yksin, ihan Suomessakin. Kaipaan omaa rauhaa ja sitä, ettei tarvii huomioida muita tai jutella koko ajan. Käyn joskus esimerkiks syömässä, leffassa tai keikoilla ilman seuraa, minkä lisäks menen mieluiten shoppailemaan itsekseen. Välillä tietysti haluaa olla seurassa ja nyt en malttaiskaan oottaa, et pääsen taas asumaan yhdessä poikaystävän kanssa ja että nään kavereita kunnolla juhannuksena!

Ajattelinkin nyt listata yksinmatkustamisen ja yksinolon plussat ja miinukset, here we go:

PLUSSAT:

+ Saa itse päättää minne menee ja milloin; ei tarvii tehdä kompromisseja

+ Voi jäädä kuvaamaan niin pitkäks aikaa kun haluaa, eikä kukaan hoputa

+ Ravintoloiden, hotellien, kauppojen ja nähtävyyksien valinta on täysin itsellä

+ Tulee tarkkailtua muita ihmisiä ja paikkoja enemmän

+ Joutuu selvittämään kaiken itse; suuntavaisto, päättelykyky ja muilta avun kysyminen kehittyy

+ Kaikki on nopeampaa ja helpompaa kun ei tarvii kysyä muiden mielipiteitä

MIINUKSET:

- Ei ole juttukaveria tai ketään, kenen kanssa nauraa sattumuksille

- Olo on turvattomampi

- Yhden hengen hotellihuoneet on suhteessa kalliimpia, samaten taksit

- Hankalampi löytää ja uskaltaa kysyä joku ottamaan susta kuva

- Vituttaa, kun yksinolevaa tuijotetaan varsinkin täällä ihan törkeesti. Miesseura on jees, sillon ei tule huuteluita.

Matkustan mieluiten poikaystävän tai perheen kanssa, mutta ennemmin yksin kuin sellaisten tyyppien kanssa, jotka on puolituttuja, tosi ujoja tai haluaa tehdä eri asioita reissussa.

En usko, että kovin helposti tulis Suomesta lähdettyä ulkomaille reissuun ilman seuraa, joten siinäkin suhteessa täällä vaihdossa oli mielenkiintosta kokeilla sitä. Huomenna siis yksin Burgasiin ja tiistaina on vihdoin lento Suomeen, en malta oottaa!!

Sofia

Ehin käydä Sofiassa kahden päivän visiitillä. Olin päättänyt, että kyllähän pääkaupunki on nähtävä ennen Suomeen paluuta, joten lähdin sunnuntaina itsekseni vajaan 8 tunnin bussimatkan päähän katselemaan paikkoja. Bussi lähti ennen kuutta aamulla täältä Dobrichista ja menopaluu maksoi 60 levaa, eli noin 30 euroa. Matkalla oli pieni pysähdys Veliko Tarnovossa, jonka aikana ehti sopivasti käydä vessassa, kävellä vähän ja ostaa kaupasta lisää eväitä (en osaa ikinä ottaa sopivasti eväitä, aina on joko liian vähän tai ihan överipaljon).

Bussin ikkunasta näky lähinnä tällasia maisemia

Yks reissun parhaista jutuista oli se, miten bussin ikkunasta näki ihan erilaisia paikkoja kun täällä oon muuten nähny! Oli vuoristoa, pikkukylää, jokia ja vaikka mitä. Sofiahan sijaitsee sisämaassa vuorten keskellä, eli siellä kelit voi vaihdella suurestikin muuhun maahan verrattuna. Nyt koko mun reissun ajan oli hellekelit, minkä lisäks ekana iltana ukkosti vähän. Oli muuten jotenkin hirveen hassua olla ulkomailla reissussa lämpimien kelien aikaan jossain, missä ei oo meri lähettyvillä! Meri viilentää, rannalla on kiva löhöillä ja sen avulla on myös helppo suunnistaa.

Ekana bussiasemalle päästyäni lähin kävelee keskustaa ja hotellia päin. No parin sadan metrin jälkeen hoksasin, et siinä oli noin kolme vaihtoehtoa, missä keskusta vois olla.. Halusin päästä helpolla niin menin linja-autoaseman eteen ja otin taksin. Olin lukenu, että OK taxi on luotettava yhtiö ja onneks juuri niiden taksitolppa siinä oli. Kysyin kuljettajalta hintaa, jonka hän totesi olevan noin 3 levaa. Hotelli oli noin kilsan päässä, mutta kuljettaja ei tainnu ihan satavarmaks tietää, missä hotelli on ja ajoi ilmeisesti vähäsen pidempää reittiä. Mittari näytti pihassa yli kolmea levaa, mutta hänpä otti multa vaan sen kolme! Jee, kerrankin hyvä vaikutelma takseista. Hotelli sit olikin mitäänsanomaton (=halpa), eikä respan nainen puhunu englantia. Mielenkiintoista.

Hirveen nätti tää mun huone. :D 

Lähin tallustelee keskustaan sen jälkeen, kun olin levänny vähän. Mun suuntavaisto toimi ja löysin keskustan ekalla yrittämällä, vaikkei mulla ollu mitään hajua missä se on! Kävelin ympäriinsä ja kuvailin, välillä pysähdyin istuskelemaan, kiertelin parissa kaupassa ja kävin syömässä. Siinäpä se päivä sit vierähtikin.

Sofiasta tiesin etukäteen sen, että se on Bulgarian pääkaupunki, siellä on noin 1,4 miljoonaa asukasta, kaikki tärkeimmät nähtävyydet on kävelyetäisyydellä toisistaan ja että siellä on vihasia kulkukoiria. No kulkukoiria en nähny muistaakseni yhtään, kissoja pari, mut olikohan nekään kulkukissoja.. Asukasluku ei juuri helpottanu oloa sen kannalta, että ton kokosessa kaupungissa olis suvaitsevaista ja avarakatseista porukkaa, joka ei tuijottais. Kyllä tuijotettiin. ei tietenkään yhtä paljon kun täällä, mut sanoisin et yhtä paljon kun Varnassa. En tiiä oliko sekin huomionherättävää, et olin liikenteessä yksin..? Miesseura matkustaessa on aina hyvästä, sillä sillon kukaan ei yleensä huutele tai töllötä niin paljoo.

Toinen päivä alko hotelliaamupalalla, joka tuotiin suoraan huoneeseen. Maksoin siitä 2 euroo per aamu ja voin kertoo, ettei ollu minkään arvonen. Siihen kuulu tee/kahvi, halpaa appelsiinimehua ja NELJÄ palaa vaaleeta leipää, puolet juustolla ja puolet kinkulla. Siis neljä palaa!!? Kuka saa syötyä sitä pullamössöö niin paljon ja missä oli kananmunat, hedelmät, bulgarialaiseen aamupalaan kuuluva valkee juusto ja tomaatti ja kurkku? Aamupala oli matkan pettymys, mut onneks ruoka on halpaa niin korvasin sit aamun pettymystä päivän mittaan.

Kävin aamupäivästä kattomassa nähtävyydet, muun muassa Alexander Nevskin katedraalin, joka on maan suurin katedraali. En menny kuitenkaan sisälle, sillä ovella oli kuvausryhmät ja hirvee hässäkkä. Sen jälkeen suuntasin Mall of Sofiaan, joka häviää Varnan Grand Mallille mennen tullen. En oikeestaan ettiny/tarvinnu juuri mitään ja ostin koko reissun aikana panamahatun, jota oon metsästäny ainakin vuoden! Totta kai se löyty sit tylsästi H&M:ltä. :D Mut tärkeintä on, et nyt ei pitäis enää päänahan palaa.

Viimesenä päivänä bussi takas Dobrichiin lähti klo 16, joten hengailin hotellilla puoleenpäivään saakka ja menin siitä laukun kanssa pieneen puistoon, joka oli linja-autoaseman ja hotellin välissä. Luin kirjaa ja kattelin menoa reilun tunnin, minkä jälkeen kävin syömäs ja ostaa eväitä. Sitten olikin jo aika lähtee. 

Kanssavaihtarit oli sanonu mulle, ettei Sofiassa oo mitään ja koko paikka on nähty päivässä. Epäilin tätä jo sillon kun kuulin sen ja oikeekshan se osottautu. Tylsiä tyyppejä jos väittävät ettei Sofiasta löydy mitään! Jos oisin etukäteen jaksanu selvittää asioita, niin varmasti enemmänkin tekemistä ois löytyny, mutta mä en kaivannu kauheeta ohjelmaa, eikä kahdessa päivässä ois paljon enempää jaksanukaan. En tosin menis Sofiaan viikoks, vaan juuri kaks-kolme päivää on ihan riittävä aika kaupungin sykkeessä. 

Viikon päästä oonkin jo Suomessa, mut sitä ennen ehdin viettää kolme päivää Burgasissa, siitä lisää myöhemmin. Tosi outoa aatella, et oon asunu täällä neljä kuukautta ja viikon päästä palaan kotiin, enkä enää tuukaan tänne! Onhan tässä ajassa ehtiny jo tottua sekä Bulgarian hyviin, että huonoihin puoliin. En usko, et palaan Bulgariaan ainakaan lähivuosina, ehkä sitten joskus monien vuosien päästä verestämään vaihtarimuistoja. :)

Ruokakaupassa Bulgarian Dobrichissa

Muistatteko, miten vähän aikaa sitten monien ulkosuomalaisten blogeissa oli postauksia ruokakaupoista? Muun muassa Salamatkustaja-blogin Satu osallistui tähän kertomalla Reykjavíkin ruokakaupasta. Päätin kantaa korteni kekoon vihdoinkin. Kiitos sinulle, joka tätä toivoit!

Yks parhaista jutuista ulkomailla on ruokakaupat ja niiden erilaisuus verrattuna suomalaisiin. Tänään otin kauppareissulle mukaan kameran, mutta pahoittelen jo etukäteen kökköjä kuvia. Ei kauheesti viittinyt rueta asetuksia muuttelee tai muutenkaan kovin näkyvästi kuvata keskellä ruokakauppaa.. Täällä Dobrichissa on ruokakauppoja Lidlistä lähtien, mutta se on niin syrjäsellä paikalla etten oo kertaakaan sinne jaksanu mennä. Yleensä käyn keskustan Billassa, joka on osa samannimistä kauppaketjua. Näitä löytyy käsittääkseni useammastakin maasta.

Billa on mun mielestä hyvin normaali ruokakauppa, enkä valikoimistakaan oo löytäny mitään kovin erikoista. Kaikesta en tosin ees tiedä mitä ne on, sillä ei toi bulgaria oikein taitu. :D Tää kyseinen Billa on suomalaisen keskikokosen supermarketin kokonen, tyyliin pikkukunnan S-market.

Heti ensimmäisenä löytyy hedelmät ja vihannekset, sen jälkeen tulee jogurttihylly ja toisella puolella on maidot, juustot, levitteet ja munat. Maitovalikoimaa täällä on aikalailla vähänlaisesti, esimerkiksi rasvatonta maitoa en oo löytäny ollenkaan. Onneks yhtä 0,1% maitoa löytyy! Jogurttejakin on vähemmän kun Suomessa, isoja litran purkkeja ei oo ollenkaan. Juustohyllyssäkin on eroavaisuuksia, sillä täällä paketit on pienempiä ja valkeeta juustoo löytyy paljon. Bulgarialaiset rakastaa suolasta valkeeta juustoo ja sitä syödään aamupalallakin.

Kaupassa paistettuja leipiä, lihoja ja jotain valmisruokia myydään tiskissä. Sämpylöitä saa irtomyynnistä ja sieltä tai tiskiltä yleensä ostankin omani, pakettileivät kun on huonoja ja ihan vehnämössöä.

Alkoholivalikoima on kiitettävä! Väkevien, viinien ja kaljojen lisäksi löytyy Somersbyn ja Carlingin siidereitä. Hinnat on arvattavasti halvat. Väkevät pitäis ottaa mun mielestä Suomessakin ruokakauppoihin, en usko että se alkoholin kulutusta lisäisi. Kuka muka ostaa heräteostoksena vaikkapa pullon vodkaa? :D

Tältä näytti mun ruokaostokset. Hintaa tällä satsilla oli 21 levaa, eli noin 10 euroa. Ruoka täällä on tosiaan aika edullista, mutta Suomen hintoihin verrattuna ravintolaruoka on suhteessa halvempaa kun kaupasta ostettuna. Pitsan saa ravintolasta 5 levalla (jopa halvemmalla) ja sillä summalla saa kaupasta neljäsosan noista mun ostoksista. Kuvassa on hyvin tyypilliset ostokset, paitsi yleensä keksien ja jätskin tilalla on suklaata tai sipsejä ja usein mukaan tarttuu myös kananmunia ja vettä. Lihaa en oo juurikaan kaupasta ostanu, vaan valkkaan pihvin usein ravintolassa. Pärjään hyvin ilman lihaakin ja täällä kun on tullu kokkailtua lähinnä salaatteja ja pastaa, niin en oo sitä tarvinnu. 

Billassa on nyt noin viikon verran ollu kampanja, että yli 15 levan ostokset tehdessä saa tollasen Frozen-lasin kaupanpäälle. Henri vei pari hienoa lasia mukanaan Suomeen, kai se sit pitää tämäkin viedä muistona.

Miltäs bulgarialainen ruokakauppa vaikutti? Ootteko törmänny Billaan muissa maissa?