perjantai 22. toukokuuta 2015

Alone abroad

Vaihdon aikana oon matkustanu ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla. Tulin Bulgariaan yksin, matkustin Sofiaan yksin ja huomisesta tiistaihin menee Burgasissa omissa oloissani. Oon myös käyny St. Constantinessa kylpylässä, useamman kerran Varnassa ja muutenkin viettäny aika paljon aikaa ilman seuraa. On mulla toki täällä kavereitakin ja niiden kanssa on tullu hengailtua, mutta vähemmän kuitenkin kun mitä oon ollu yksin.

Kun lähdin Sofiaan, oli se, että matkustan itsekseen, joidenkin täkäläisten kavereiden mielestä tosi outoa! Miks ihmeessä mä yksin matkustaisin ja miten mä uskallan? En edes pyytäny ketään mukaani, sillä suoraansanottuna ajattelin et itsekseen ois mukavinta ja onhan se uus kokemus. Oon ennemmin ilman seuraa, kun "kompromissiseurassa", eli sellasten tyyppien kans, joiden kanssa ei oo oikein mitään yhteistä tai puhuttavaa. Toisaalta reissussa tulee tutustuttua niihin puolituttuihin paremmin, mutta siellä voi myös huomata, ettei yhteistä säveltä löydykään ja sekös on matkan kannalta ikävää.

 
Seurassa matkustaessa joku voi ottaa susta kuvia, jee! Se onkin sit eri asia, miten hyviä kuvia.. Yleensä puuttuu päälaki tai varpaat. Kuva huhtikuun Istanbulin reissulta


Doing mah thing, eli lukemassa kirjaa Dobrichin puistossa maaliskuussa
 
Oon aina viihtyny hyvin yksin, ihan Suomessakin. Kaipaan omaa rauhaa ja sitä, ettei tarvii huomioida muita tai jutella koko ajan. Käyn joskus esimerkiks syömässä, leffassa tai keikoilla ilman seuraa, minkä lisäks menen mieluiten shoppailemaan itsekseen. Välillä tietysti haluaa olla seurassa ja nyt en malttaiskaan oottaa, et pääsen taas asumaan yhdessä poikaystävän kanssa ja että nään kavereita kunnolla juhannuksena!
 
Ajattelinkin nyt listata yksinmatkustamisen ja yksinolon plussat ja miinukset, here we go:

PLUSSAT:
 
+ Saa itse päättää minne menee ja milloin; ei tarvii tehdä kompromisseja
+ Voi jäädä kuvaamaan niin pitkäks aikaa kun haluaa, eikä kukaan hoputa
+ Ravintoloiden, hotellien, kauppojen ja nähtävyyksien valinta on täysin itsellä
+ Tulee tarkkailtua muita ihmisiä ja paikkoja enemmän
+ Joutuu selvittämään kaiken itse; suuntavaisto, päättelykyky ja muilta avun kysyminen kehittyy
+ Kaikki on nopeampaa ja helpompaa kun ei tarvii kysyä muiden mielipiteitä

MIINUKSET:
 
- Ei ole juttukaveria tai ketään, kenen kanssa nauraa sattumuksille
- Olo on turvattomampi
- Yhden hengen hotellihuoneet on suhteessa kalliimpia, samaten taksit
- Hankalampi löytää ja uskaltaa kysyä joku ottamaan susta kuva
- Vituttaa, kun yksinolevaa tuijotetaan varsinkin täällä ihan törkeesti. Miesseura on jees, sillon ei tule huuteluita.
 
Matkustan mieluiten poikaystävän tai perheen kanssa, mutta ennemmin yksin kuin sellaisten tyyppien kanssa, jotka on puolituttuja, tosi ujoja tai haluaa tehdä eri asioita reissussa.
 
En usko, että kovin helposti tulis Suomesta lähdettyä ulkomaille reissuun ilman seuraa, joten siinäkin suhteessa täällä vaihdossa oli mielenkiintosta kokeilla sitä. Huomenna siis yksin Burgasiin ja tiistaina on vihdoin lento Suomeen, en malta oottaa!!

6 kommenttia:

  1. Oon samaa mieltä. Olen itse asiassa juuri tällä hetkellä Lissabonissa yksin, mutta vain pari yötä. Alkuviikosta olin kolme yötä toisessa kaupungissa, mutta veljeni asui siellä, joten seuraa oli aina iltaisin.

    En erityisemmin nauti yksin matkaamisesta juuri noista syistä, jotka mainitsitkin, mutta mieluummin oon kans yksin kuin seurassa, joka ei ole samanhenkistä. Nyt kun paras matkaseura eli poikaystävä ei päässyt mukaan, jouduin lähtemään yksin. Kivaa on kyllä ollut näinkin, mutta ensi kerralla reissaan taas toivottavasti seurassa. :)

    Kivoja viimeisiä päiviä Bulgariassa ja hyvää kotimatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sulla on kuitenkin osan matkasta ollu veli seurana! Poikaystävä onkin parasta matkaseuraa, sillä sen tuntee niin läpikotaisin. Ja hei, vaihteluhan virkistää myös matkaseuran suhteen, myös yksinmatkustaminen on uudenlainen kokemus. :)

      Suurkiitokset ja hyvää loppureissua sullekin!

      Poista
  2. Mulla menee niin, että ihan mielelläni voin pyöriä päivän kaupungilla yksinäni ulkomailla. Siinä on oma kiva vapautensa, kuten sinäkin totesit. Mutta en tosiaan Suomesta ehkä lähtisi yksinäni reissuun. Kaipaan sitä, että voin jakaa matkakokemukset jonkun kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! :) Toisen kanssa reissatessa saattaa myös huomata erilaisia juttuja kun itsekseen ja käydä sellasissa paikoissa, joihin ei itekseen tulis mentyä.

      Poista
  3. Heippa :) Löysin blogisi facebook-ryhmän kautta ja olen jäänyt seuraamaan: tosi kiva lukea Bulgaria-huomioitasi - aika erilainen maa! :)
    Itelläni on aikalailla samoja aatteita tuosta yksin matkustelusta. Tosi hienoa, että uskallat lähteä ihan iteksesi reissuun, eikä aina tarvitse olla seuraa. Mietinkin jo tuota Sofia-postausta lukiessani, että olitko reissussa yksin. Tunnistan tuon myös itsestäni, välillä on kaikista rentouttavinta lähteä ihan omin päin seikkailemaan. Jotenkin ajankäyttö tuntuu myös paljon tehokkaammalta, kun saa yksin valita ja päättää, mitä ja miten tekee. :D Mutta seurassa on tietenkin omat hyvät puolensa! Mutta on hienoa, että voi ja pystyy matkustamaan ilman seuraakin, että se ei tosiaankaan ole mikään este lähtemiselle, jos ei seuraa ookaan tarjolla.

    - Jenni

    http://ithappensinbarcelona.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos kivasta kommentista! Välillä pitää uskaltaa tehdä juttuja, mitkä vähän pelottaa; esimerkiks lähteä vaihtoon, vaikka se välillä liian hankalalta tuntukin. Haha allekirjotan täysin tuon, et ajankäyttö tuntuu tehokkaammalta! Mun poikaystävä sanokin, et tehokkuus tuntuu olevan mulle itseisarvo ja et se jos mikä kuvaa mua hyvin. :D Reissussa yritän tietyllä tapaa päästä irti tehokkuudesta - ennemmin tehdä juttuja mitä haluaa, mut usein sekin vaatii aikataulutusta ja tehokasta toimintaa.

      Mäpäs käväsen kans lukee sun blogia! :)

      Poista