Saturday, 14 July 2018

Vuorokausi huhtikuisessa Lissabonissa

Viimein tietokoneongelmien aiheuttaman parin kuukauden tauon jälkeen oon takasin blogin parissa! Palataan ruotuun Portugalin jutuilla, jos nyt enää melkein kolmen kuukauden jälkeen muistan mitään koko reissusta. Huhtikuisesta viikon Portugalin reissusta ensimmäinen vuorokausi vierähti Lissabonissa. Vuorokaudessa kaupungissa ehti nähdä yllättävän paljon vaihtelevan sään tuomista sadekuuroista huolimatta. 





Alkuun kävin heittämässä kamat hostellille ja lähdin tutkimaan kaupunkia. Olin ostanut jo lentokentältä vuorokauden matkakortin julkisiin ja tarkoituksena oli matkata suuressa suosiossa oleva ratikkareitti 28. Hyppäsinkin kyseisen linjan kyytiin, mutta se oli niin täynnä porukkaa, ettei sieltä juuri mitään nähnyt ja vapaana oli enää seisomapaikkoja. Kannattaakin etsiä vaihtoehtoisia ratikoita, kuten numero 12, joka tosin oli oman kokemukseni mukaan sekin melkoisen täynnä. Näiden kahden ratikan kulkemat pienet, mutkittelevat kadut on kyllä kauniita ja näiden reiteistä kannattaakin ottaa vinkkiä sen suhteen, missä kannattaa liikkua ratikalla tai kävellen. 

Lopulta jäin pois ratikan kyydistä Alfamassa Sao Jorgen linnan lähistöllä. Linnaan oli sisäänpääsymaksu, jota en itse halunnut maksaa, joten tyydyin kiertelemään lähiympäristössä. Kuten lähes kaikissa turistipaikoissa, niin täältäkin löytyi kauniita, turistivapaita pieniä katuja heti, kun lähti linnalta sivumpaan. Lähistöltä löytyy myös Portas do Solin näköalapaikka, joka on myös todella suosittu turistien keskuudessa, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen mikäli näillä suunnilla liikkuu muutenkin. Loppupäivä olikin sateinen, tuulinen ja kylmä, joten suuntasin ostarille tekemään reissun pakolliset Primark-ostokset. 





Lähtöpäivän aamuna osallistuin hostellin järkkäämälle ilmaiselle kävelykierrokselle, joka vei parisen tuntia aikaa. Voin muuten lämpimästi suositella Home Lisbon Hostelia kaikille yksinmatkaaville ja muille dormimajoitusta etsiville. Hostelli oli siisti, hinta-laatusuhde kohdillaan ja henkilökunta huippua. Parin euron hintainen aamiainen oli yllättävän kattava ja nukuin todella hyvin jaetussa kuuden hengen huoneessa. Myös kävelykierros oli kunnon tipin ansaitseva, sillä hostellin työntekijä kierrätti meitä omissa suosikkipaikoissaan sen sijaan, että esittelisi ainoastaan turistien suosimia paikkoja. Kävimme oikeastaan vain yhdessä todella suositussa turistikohteessa, Santa Justa -hissillä, jonne mentyämme hän bongasi heti taskuvarkaita. Hän varoitti meitä niistä ja sanoi, että jos hän tunnistaa lisää taskuvarkaita sanoo hän mango, jolloin meidän tulee olla erityisen tarkkaavaisia. Mikäli hän taasen sanoisi pineapple, tulisi meidän huutaa kovaa ja juosta pakoon. :D Opas siis todella huolehti meistä ja oli myös hauska. Ainoa miinus siitä, että hän puhui jokaisessa paikassa pitkästi historiasta. Sinänsä mielenkiintoista, mutta itselläni keskittyminen herpaantuu helposti tällaisia juttuja kuunnellessa ja lyhyempikin tiivistys olisi riittänyt. 





Kävelykierroksen loputtua mulla oli vielä useamman tunnin verran aikaa, joten käytin sen kiertelemällä päämäärättömästi ympäriinsä. Haahuilu on kyllä yks mun lempipuuhia reissussa ollessa, sillä sillon löytää paikkoja ja tilanteita, joita ei lue missään opaskirjassa. Tällä kertaa päädyin esimerkiksi kivalle näköalapaikalle ja todistamaan lastenvaatekuvauksia. Lisäksi kävin aidossa pastel de nata -leipomossa syömässä tän herkullisen portugalilaisen erikoisuuden. Näemmä näitä leivonnaisia saa nykyään Lidlistäkin, mutta se versio oli kyllä pohjanoteeraus aitoon portugalilaiseen verrattuna. 

Mikäli Lissabonissa on aikaa ainoastaan päivä tai pari, kannattaa keskittyä suosiolla lähialueeseen, eikä edes yrittää ottaa koko kaupunkia haltuun. Iso suositus joukkoliikenteen 6,50€ maksavalle vuorokausikortille, jolla pääsee myös lentokentältä keskustaan. Kannattaa käydä ajelemassa ratikalla, tutkailla pieniä, rauhallisia sivukujia ja nauttia vaniljainen pastel de nata -leivos jossain niistä pienistä, seisomapaikkaisista leipomoista, jotka tarjoilevat vain niitä ja kahvia. 

Friday, 4 May 2018

Playa Ancónin ranta Trinidadissa

Kuten Havannasta, myös Trinidadista oli ehdottomasti päästävä käymään rannalla ja läheltä löytyikin suosittu Playa Ancónin ranta. Vaikka rannalla olikin paljon porukkaa, löytyi viihtyisältä, leveältä rannalta omaa tilaa jokaiselle. Me jäätiin laiskottelemaan heti ensimmäisen sopivan palmun katveeseen, mutta parkkipaikalta kauemmas kävellessä löytyy omaa rauhaa varmasti vielä paremmin. Rantabaaria ja kaikenmaailman palvelua tuntui löytyvän, mutta tällä kertaa me ei niitä testattu. Pelkkä auringonotto rannalla ja ihanan viilentävä merivesi tuntui niin luksukselta Havannan erittäin tuulisen rantakokemuksen jälkeen, joten siihen ei paljon drinksuja tarvittu. 






Playa Ancóniin pääsee parilla eurolla taksilla. Monet myös vuokraa polkupyörät ja polkee reilun 10 kilometrin matkan rannalle. Turistikaudella myös bussit vie Trinidadista rannalle, mutta niitä kulkee melko harvoin, eikä taksi usean kesken jaettuna tule bussia kalliimmaksi. Menomatkalle taksikuski hankki useamman kyytiläisen, kun taas palatessa jäätiin odottelemaan, josko rannalta olisi lähdössä muitakin samoihin aikoihin pois ja pianhan läheltä rupesikin kuulumaan suomea, joten päästiin jakamaan taksikustannukset suomalaisen pariskunnan kanssa. Trinidadissa ei muuten taidettukaan suomalaisiin törmätä, kuin sitten vasta rannalla, jossa kuultiin äidinkieltä pariin kertaan. Tekeekö muutkin muuten sitä, että ulkomailla suomea kuullessa oma suu menee äkkiä kiinni, jottei vaan tunnisteta suomalaisiksi ja joudu vaikkapa juttusille? :D Tää on ainakin itsellä automaattinen reaktio. 

Lue myös tämä: Kaunis, turistien täyttämä Trinidad