Krkan kansallispuisto ja Trogir keväällä

Tällä kertaa retki Krkan kansallispuistoon oli aivan erilainen kokemus kuin neljä vuotta sitten keskellä kuuminta sesonkia. Viime reissulta tein tunteita herättäneen postauksen "4 syytä skipata Krkan kansallispuisto Kroatiassa", sillä väenpaljouden luoma järkyttävä tungos teki kokemuksesta suhteellisen epämiellyttävän, vaikka paikka niin upea onkin. Nyt kävimme Krkassa huhtikuun viimeisinä päivinä, jolloin sillonkin vierailijoita riitti, mutta pääosin ei sentään joutunut jonossa kävelemään, kuten viimeksi. Nykyään vesiputouksissa ei myöskään saa uida, mikä omalta osaltaan vähentää kaaoksen tuntua ja oli meidän makuun oikein tervetullut, luonnon säilymistä kunnioittava muutos. Viimeksi vain isoimmassa vesiputouksessa sai uida, mutta siitä huolimatta nähtiin porukkaa myös muiden vesiputouksien alla. Tällä kertaa ei onneksi nähty ketään, joka ei olisi kunnioittanut näitä sääntöjä.

Viimeksi ostettiin liput Skradinin kaupungin luona olevalta sisäänkäynniltä ja siitä päästiin kansallispuistoon lipun hintaan kuuluneella laivalla, jolta oli upeat maisemat. Tällä kertaa kierros aloitettiin eri paikasta, eikä meillä ollut laivamatkaa lainkaan, vaan jäätiin bussista pois suoraan kansallispuiston vieressä. Ainakin kummankin näiden sisäänkäyntien lähellä on vessat ja myös vesiautomaatti löytyy. Suurimman vesiputouksen luona on paljon ravintoloita ja kioskeja, joiden hintataso näytti olleen ihan kohtuullinen.

Meille sattui miellyttävä keli kansallispuistokierrokselle, juuri sellainen, jolla tarkenee vähissä vaatteissa mutta ei kuitenkaan tule kävellessä kuuma. Luonto oli upeana, vaaleanvihreää lehteä puski joka puusta, pensaasta ja maasta. Kasvillisuus ei toki huhtikuun lopulla ollut vielä parhaimmillaan, jos tykkää kukista ja mahdollisimman vehreästä, mutta oikein hyvä ajankohta vierailuun mielestäni.

Meidän yli 30 hengen porukassa oppaan mukana kulkeminen ei oikein toiminut niin, että olisi kuullut mitä hänellä on kerrottavana. Lisäksi hänellä oli meidän makuun liian kova vauhti päällä, joten päätettiin heti aluksi jättäytyä aikalailla kaikista jälkeen kulkemaan omaa tahtia ja ihastelemaan paikkoja ilman ruuhkia. Tämä aika vuodesta oli hyvä myös sen kannalta, ettei ihmismassa ollut loputon, vaan aina kun nähtiin isomman porukan tulevan, odotettiin rauhassa heidän ohittavan meidät ja jatkettiin vasta sitten matkaa. Näin oli myös parhaat kuvailumahdollisuudet.

Krkan jälkeen jatkettiin matkaa Trogiriin, joka sekin on tuttu meille neljän vuoden takaa, jolloin majoituimme Trogirissa. Trogir on pieni kaupunki noin 30km päässä Splitistä, lähellä lentokenttää ja sen hurmaava vanha kaupunki sijaitsee saarella vain metrien päässä mantereesta. 

Trogirin ollessa meille tuttu jo entuudestaan, jätettiin opastettu kierros väliin ja kierreltiin omin päimme tässä ihanassa, kompaktissa kaupungissa. Vanha kaupunki on noin tunnissa kierretty, mutta suosittelen viettämään täällä vähintään päivän. Jos majoituskustannuksissa haluaa säästää, löytyy täältä huomattavasti Splitiä edullisemmat ja tilavammat majoitukset ja bussilla Splitiin meno on kuitenkin helppoa ja edullista. Trogirin puolesta toki puhuu myös se, että se on paljon lähempänä lentokenttää, kuin Split.

Koska kyseessä oli miehen työpaikan matka, päästiin tällä kertaa retkelle Splitistä Krkaan ja Trogiriin omalla bussilla oppaan kanssa, joten uusimpia vinkkejä sinne matkustamiseen ei minulla valitettavasti ole. Vuonna 2018 matkustettiin Trogirista bussilla Sibenikiin, josta oli vaihtoyhteys Skradiniin, eli Krkan sisäänkäynnin lähelle. Sama bussi kulkee Splitistä asti, pysähtyen välillä Trogirissa, eli retki Krkaan ja Trogiriin onnistuu Splitistä omatoimisesti oikein hyvin.

4 syytä skipata Krkan kansallispuisto Kroatiassa

Elokuun alussa tapahtuneella Kroatian reissulla meillä oli kaksi vaihtoehtoa kansallispuistoretken kohteeksi: Krka ja Plitvice. Koska majoituttiin Splitin lähistöllä Trogirissa ja haluttiin tehdä reissu päiväseltään, valikoitui kohteeksi vasta paikanpäällä Krka. Osansa kohdevalintaan teki myös meitä kumpaakin alkukesästä vaivanneet jalkaongelmat, joten pienempi ja lähempänä oleva Krka oli looginen vaihtoehto. Näin jälkiviisaana sanoisin, että oli ihan turhaa pähkäillä eri kansallispuistojen välillä - ennemmin olis kannattanut jättää koko retki tekemättä ja kuluttaa päivänsä paremmin. Monia varmasti ihmetyttää, miksei suosittu kansallispuisto vakuuttanut meitä, joten seuraavana syitä sille, miksi Krka kannattaa meidän mielestä skipata kokonaan. 

1. Joka puolella on törkeesti ihmisiä
Kun sanon törkeesti, niin todella tarkotan sitä. Pitkospuilla ei voi pysähtyä kuvaamaan, koska takaa tulee ihmisiä ja sivuilta ohitellaan. Koko ajan saa pelätä putoukseen molskahtamista. Moni ei myöskään osaa käyttäytyä ja noudattaa sääntöjä, vaan menee surutta uimaan mihin tahansa putoukseen, vaikka koko kansallispuistossa saa uida ainoastaan yhdessä putouksessa ja loput on suojeltuja. Löytyy myös roskaa ja pitkospuiden ulkopuolelle tallattuja polkuja. Toki osattiin arvata, että Kroatian suosion räjähdettyä viime vuosina käsiin löytyy myös kansallispuistoista hitokseen porukkaa - varsinkin näin pahimpaan sesonkiaikaan - minkä vuoksi lähdettiinkin kukonlaulun aikaan liikkeelle, mutta ei osattu kuvitella tällaista tungosta. En rehellisesti sanottuna pystynyt nauttimaan maisemista tai kokenut luonnon rauhoittavaa vaikutusta siinä väenpaljoudessa. Krkaa sanotaan Plitviceä tuntemattomammaksi, joten voin vaan kuvitella, millaista meno on Plitvicessä..

2. Putoukseen ei mahdu uimaan
Jengiä oli niin paljon, ettei me löydetty mistään vesiputouksen edustalta kohtaa, josta olis päästy uimaan. Jouduttiin tosi sivulle mutaiseen veteen ja alla näkyykin mun hupaisa yhteiskuva niin kuuluisan ja kuvatun suurimman vesiputouksen kanssa. Eipä sitä taustalta paljoa näy. :D

 3. Hinta-laatusuhde
Sillä summalla, mikä meillä meni bussimatkoihin ja sisäänpääsymaksuihin, pystyy vuokraamaan skootterin lähes viikoksi. Skootterin selästä näkee ihan mielettömiä maisemia, mutta vähemmän ihmisiä, jolloin maisemista pystyy nauttimaan paremmin. Ruuat olivat meidän mielestä kalliita ja vessakäynneistäkin pyydettiin korkeaa hintaa. Retken parasta antia oli venematka sisäänkäynniltä vesiputouksille ja se kuuluu lipun hintaan! Vinkki: alueen ainoa meidän löytämä ilmainen vessa löytyy päävesiputouksen jälkeen, putouksen oikealta puolelta kansallispuiston korkeimmalta kohdalta.

4. Sirkushuvit
Tällainen kaunis, luonnon muovaama paikka ei kaipaa krääsäkauppiaita, tanssiesityksiä ja muuta oheistoimintaa, joka sai koko paikan tuntumaan turisteja varten rakennetulta sirkukselta ja vei huomion siltä olennaiselta, eli luonnolta. Ymmärrän kyllä ruoka- ja juomakojut tiettyyn määrään saakka, mutta tuntuu, että suurimman vesiputouksen luona ei muuta ollutkaan. 

Ennen kuin kukaan Krka-fani ehtii lahtaamaan mua, todettakoon, että kansallispuisto on varmasti vierailun arvoinen kohde sesonkiajan ulkopuolella. Vesiputouksien ja luonnon kauneutta ei voi kieltää, mutta itse en vaan pystynyt nauttimaan siitä muiden turistien pörrätessä ympärillä. Vertailtiin eri vaihtoehtoja kansallispuistoreissulle ja päädyttiin menemään sinne omatoimisesti. Valmiit retket maksoivat noin 60 euroa, mutta omatoimisesti matkat ja sisäänpääsy kustansi multa melko tarkalleen 47€ ja sisäänpääsylipusta opiskelija-alen saaneelta Henriltä 36€. Matkustettiin Trogirista bussilla Sibenikiin ja sieltä jatkettiin Skradiniin, josta on lyhyt kävelymatka Krkan kansallispuiston sisäänkäynnille. Samalla tavalla bussilla pääsee myös Splitistä. Sisäänpääsymaksu oli juuri meidän vierailun aikaan korkeimmillaan ja hinnat on huomattavasti halvemmat esimerkiksi talvella.