Junamatkustaminen Sri Lankassa

Taannoisella Sri Lankan reissulla oli ehdottomasti päästävä matkustamaan junalla, sillä onhan maassa kauniita junareittejä lukemattomasti. Aluksi tarkoituksena oli matkustaa lentokentältä Unawatunaan junalla, mutta koska se osoittautua aikaisesta lennonlaskeutumisesta johtuen hankalaksi, päädyttiin jättämään junailu myöhempään ajankohtaan. Sopiva hetki junamatkustamiseen tuli Kalutarassa, kun päätettiin lähteä katsastamaan Colombosta löytyvä ostari.

Rautatieasema oli hotellin lähellä ja lippujen ostaminen asemalla sujui helposti etukäteen netistä selvitettyjen aikataulujen avulla. Kun juna lipui asemalle, tuli aseman työntekijä vielä huikkaamaan meille tämän olevan meidän juna. Lippu maksoi parikymmentä senttiä matkan pituudesta riippumatta, eikä tässä junassa ollut kuin kolmosluokka. Kalutarasta Colomboon matkustettiin puolitoista tuntia.

Menomatkalla keskipäivällä junassa oli mukavan väljää ja valtaosan matkasta meille seuraa piti pari nuorta tyttöä, jotka innoissaan kyseli meiltä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. He halusivat tietää muun muassa Suomen itsenäisyyspäivän, mitkä vanhempiemme nimet ovat ja mitkä on meidän luonnolliset hiusvärit. Kovasti ihmetystä herätti myös se, kun kerroimme matkustelleemme parissakymmenessä maassa. He onneksi kertoivat meille, kun oli aika jäädä junasta, sillä junan kuulutuksista ei saanut mitään selvää.

Paluumatka olikin sitten eri juttu. Oli töistäpaluuaika, joten ensimmäinen juna oli niin täynnä, ettei siihen mahduttu. Porukkaa roikkui ovista ihan järjettömän näköisesti. Seuraava juna tulisi puolen tunnin päästä ja päätettiin sulloutua siihen vaikka mikä olisi, sillä muuten pimeä ehtisi laskeutua ennen paluutamme, eikä haluttu joutua kävelemään keskenämme takaisin hotellille pimeässä. Ennen seuraavan junan saapumista rupesi satamaan kaatamalla, joten saatiinpa nauttia lämpimästä sateesta ja ukkosen jyrinästä asemalla. Kun juna alkoi lähestyä asemaa, juostiin kaatosateessa kauemmas muista ihmisistä ja lähdettiin sulloutumaan vaunun ovesta sisään. Takaa tuli vielä pari ihmistä, jotka työnsivät meitä sisään. Mahduttiin kuin mahduttiin siis sisälle, mutta junassa ei mahtunut kunnolla edes hengittämään ja tunnelma oli todellakin tukala. Onneksi tämä junamatka kesti vähemmän aikaa, sillä se ei pysähdellyt jokaisella asemalla, mutta samalla se jätti myös meidän aseman välistä. Tajuttiin jättäytyä seuraavalla, parin kilometrin päässä hotelliltamme olevalla asemalla ihan sattumalta pois ja napattiin sieltä tuktuk takaisin hotellille. 

Vaikka paluumatkan tunnelma olikin tiivis, oli junamatkustaminen hauska ja mieleenpainuva kokemus! Harmi, ettei oltu hyvissä ajoin ennen reissua varattu ykkösluokan junalippuja Colombosta Kandyyn, sillä kyseistä väliä kulkeva junareitti on kuulemma yksi maailman kauneimmista. Paluumatkalla lentokoneessa vieressäni istunut belgialainen eläkeläismies kertoi, että reitti todella oli upea ja he olivat varanneet junaliput kolmisen viikkoa ennen matkustuspäivää. Mietittiin jossain välissä Kandyyn matkustamista, mutta muistin lukeneeni, että ykkösluokan liput pitäisi ostaa hyvissä ajoin, eikä haluttu lähteä istumaan tuntikausiksi tukalaan kolmosluokkaan ja siinä vaiheessa oltiin saatu mutkaisista, matkapahoinvointia aiheuttavista teistä tarpeeksemme. Jos menen vielä joskus uudelleen Sri Lankaan, aion ehdottomasti matkustaa junalla Kandyyn.