Saturday, 11 April 2020

Thaimaan uinuva saari Koh Yao Noi

Kun paratiisisaari Koh Yao Yailla kerran oltiin, oli itsestäänselvää piipahtaa myös naapurisaari Koh Yao Noin puolella. Nämä kaksi Phuketin ja Krabin väliin sijoittuvaa pientä saarta ovat rauhan tyyssijoja massaturismilta suojassa ja niiden välillä on vain reilu kilometri. 



Saarten välillä liikennöi pitkähäntäveneitä, jotka lähtevät aina asiakkaiden saapuessa satamaan. Yksityinen pitkähäntävene kahdelta kustansi 150 bahtia eli nelisen euroa. Heti Koh Yao Noin satamassa oli skoottereita vuokrattavaksi ja me tietysti napattiin sellainen alle tingittyyn noin vitosen päivähintaan. Tuotiin kypärät mukana Koh Yao Yain puolelta, sillä joissain paikoissa tuntui, ettei ehjiä meinannut löytyä. Skootterivuokrissa ei paljoa ajokortteja katsottu tai sopimuksia allekirjoiteltu. Tankataan ei tarvinnut, mikäli tankki ei lähtiessä sattunut olemaan tyhjä, sillä saaren ympäri ajamiseen löpöä kului niin mitättömän vähän, ettei mittari edes notkahtanut. Nopeusmittareiden toimiminenkin oli vähän niin ja näin, sillä koko reissun aikana meidän vuokraamista kolmesta skootterista se ei kahdessa toiminut.. Vaikka skootteri ei olisikaan tuttu kulkupeli, ei sen vuokraamista kannata suotta jännittää. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu nopeasti ja samaten skootterilla ajoon, jota en itsekään ollut tehnyt ainakaan kymmeneen vuoteen ja liikenteessä en ollut skootterilla ajanut koskaan.





Oikeastaan ainoa paikka saarella, joka haluttiin ehdottomasti nähdä, oli vesiputous. Tämä pieni putous on melko piilossa keskellä metsää, noin sadan metrin päässä tieltä ja vesiputoukselle ohjaavalta kyltiltä. Se löytyy Mapsista nimellä Thakow Waterfall. Me ei uskallettu mennä uimaan käärmeitä ja muita otuksia peläten, mutta viilentävän vesiputouksen alle halusin tietysti kavuta. Vaikka Thakow onkin pienehkö ja putouksen alla oleva vesi sameaa, on se ehdottomasti visiitin arvoinen. Vesiputoukselta on helppo jatkaa rannalle, sillä tien toisella puolella on iso hiekkaranta, jossa vesi on todella matalaa. Parasta olikin mennä istuskelemaan linnunmaidon lämpöiseen veteen kaulaa myöten ja nauttia olostaan lähes autiolla rannalla.

Hiljaisia rantoja löytyi joka puolelta saarta ja ne oli helppo bongata, sillä tiet menivät enemmän rannan tuntumassa kuin Yailla. Asutus tuntui jakautuneen paljon tasaisemmin kuin Koh Yao Yailla, jossa se on selvemmin keskittynyt tiettyihin kyliin ja palvelutkin lähinnä suosituimpien rantojen läheisyyteen.





Vaikka Koh Yao Noi vaikuttikin kaikinpuolin viihtyisältä ja rauhalliselta saarelta, oon erittäin tyytyväinen päätökseemme majoittua Koh Yao Yailla, sillä suuremmalla saarella on enemmän nähtävää ja majoituksissa oli parempi hinta-laatusuhde. Paras vaihtoehto olisi varmasti yöpyä kummallakin saarella, mutta koska meillä oli aikaa vain reilu viikko, ei haluttu vaihtaa majoitusta kesken loman. Koh Yao Noi on naapurisaarensa tapaan erittäin rauhallinen ja turistien määrä (vielä) pieni, mutta Noi on tiheämpään asutettu ja pienempään kokoonsa nähden vilkkaampi kuin Yai. Noi on myös maastoltaan tasaisempi, mutta tiet on ihan yhtä huonokuntoisia molemmissa. Parasta kummallakin saarella on ehdottomasti vuokrata skootteri ja ajella rauhassa saarta pitkin poikin, pysähtyen houkuttelevan näköisille rannoille ja näköalapaikoille.

Wednesday, 4 March 2020

Tammikuinen Fuengirola päiväretkikohteineen

Tammikuussa vuorossa oli tuttuun tapaan Henrin vuosittainen ulkomaille suuntautuva työreissu, tällä kertaa Fuengirolassa. Fuengirola oli mulle entuudestaan tuttu kohde yhdeksän vuoden takaa, mutta toki tuossa ajassa oli paljon päässyt jo unohtumaan. Kelit vaihteli neljän päivän aikana sateisesta aurinkoiseen päivälämpötilojen ollessa kaikkea 14 ja 20 asteen välillä. Jotkut hurjat näkyi aurinkoakin ottavan, vaikka ei siellä kyllä niin lämmin ollut. Fuengirolassa nautittiin auringon (ja sateen) lisäksi massiivisista churroista, suuresta ulkoilutettavien koirien määrästä ja hyvästä pad thaista thairavintolassa. Kaupungissa olisi ollut myös yllättävän hyvät shoppailumahdollisuudet, mutta mun mielenkiinto lopahti parin kaupan jälkeen. 







Vaikka Fuengirolassakin riittää näkemistä, oli meillä ohjelmassa myös pari retkeä. Varmaan se suosituin päiväretkikohde Gibraltar kiinnosti kovasti itseäkin, vaikka siellä olin aiemminkin käynyt. Aiemmalla visiitillä ei lähdetty ollenkaan kapuamaan vuorta ylös, joten tällä kertaa ylös oli ehdottomasti päästävä. Gibraltarille pääsee Fuengirolasta paikallisbussilla tai valmiilla turistiretkillä ja matka kestää reilun tunnin suuntaansa. Meidän matkan aikaan kaapelihississä tehtiin huoltotöitä, joten Gibraltarinvuoren valloittamiseen ainoat keinot olivat taksimatka tai kävely ylös. Taksiretki olisi maksanut 20 puntaa henkilöltä ja se olisi ollut vain tunnin kestävä kierros vuoren ympäri, joten oli itsestäänselvää lähteä kävellen ylös. 

Gibraltar on tunnettu etenkin apinoistaan ja Gibraltarin berberiapinat on Euroopan ainoa luonnonvarainen apinaesiintymä. Ensimmäinen apina näkyi heti vuorelle johtavan sisäänkäynnin jälkeen, jossa maksoimme viiden punnan sisäänpääsymaksun. Apinoita ei saisi ruokkia koskemisesta puhumattakaan ja oli kurja katsoa, miten taksikuskit ja ties mitkä turistioppaat nostivat apinoita turistien käsiin ja miten paljon niille heiteltiin ruokaa. 







Jostain syystä en ollut tajunnut vuoren olevan niin korkea ja luvassa olevan oikeasti kunnon kiipeämistä, joten varustus oli tällä kertaa vähän huono ja jalat seuraavina päivinä kipeät. Mikäli aikeissa on kiivetä Gibraltarinvuorelle, kannattaa tehdä toisin kuin minä ja laittaa jalkaan tennarit tai muut hyvät kengät ja mukaan ottaa reppu käsilaukun sijaan. Juomista suosittelen ostamaan jo kaupungista, sillä vuorella ei yhtä ravintolaa ja paria vessaa lukuunottamatta näkynyt palveluita. 

Toinen päiväretkikohde oli kaunis Mijaksen kylä lähellä Fuengirolaa. Mijas sijaitsee vuorenrinteessä ja sieltä on upeat näköalat koko Costa del Solin alueelle. Täällä rakennuskantaa valvotaan tarkkaan eivätkä talot saa olla muun värisiä, kuin valkoisia. Kylä onkin tunnettu kuvauksellisista valkoisista taloistaan ja aasitakseistaan eikä siellä ole kuin yksi hotelli. Valtaosa täällä vierailevista turisteista tulee Mijakseen vain piipahdukselle ja heti meidän saapumisen jälkeen parkkipaikalle ilmestyi muitakin busseja. Mikäli väkijoukot haluaa välttää, kannattaa siis lähteä Mijasta kohti heti aamusta.









Mijaksesta merelle aukeavat näkymät olivat tosiaan upeat, tietyllä tapaa jopa Gibraltarinvuoren näkymiä hienommat. Täältä hahmottaa koko Aurinkorannikkoa ihan eri tavalla, kuin alhaalta, mikä on pääasiallinen syy sille miksi rakastan näköalapaikkoja missä tahansa. Mijas on ehdottomasti käymisen arvoinen, kaunis paikka, jossa olisin mielelläni kierrellyt vähän pidempäänkin!

Mijaksesta jatkettiin matkaa vielä Malagaan. Myös Malagassa kävimme katsomassa näköaloja Gibralfaron linnoituksen lähellä sijaitsevalla näköalatasanteella, vaikka itse linnoitukseen emme menneetkään, vaan palasimme takaisin alas, jossa bussi jätti meidät keskustan lieppeille. Keskustassa teimme kävelykierroksen, joka päättyi tapasravintolaan. Malagan keskusta vaikutti nopealla tutustumisella suurelta ja näyttävältä katedraaleineen ja joulukatuineen. 




Näiden lisäksi Fuengirolasta käsin voi tehdä retkiä moneen muuhunkin paikkaan, joten aika ei varmasti käy tylsäksi. En yhtään ihmettele, miksi Aurinkorannikko vetoaa suomalaisiin ja muihinkin kerta toisensa jälkeen ja saa jotkut jopa hankkimaan kakkoskodin Fuengirolasta.