Toukokuun ensimmäisenä päivänä otin lautan Korfulta Sarandeen, Albaniaan. Luvassa oli viikko matkustelua Albanian puolella, tukikohtina siellä Ksamil ja Himare. Tällä kertaa olin yksin reissussa. Lauttamatka Korfulta Sarandeen maksoi 19€ ja lauttana oli pieni, kulunut alus, joka puksutteli välimatkan muistaakseni alle tunnissa.
Ksamil
Lautan saavuttua Sarandeen, jatkoin heti matkaa bussilla kohti Ksamilia, jossa ensimmäinen majapaikkani sijaitsi. Sarandessa bussipysäkki Ksamiliin löytyy rantakadun varrelta, satamaan kääntyvästä liikenneympyrästä, jonka keskellä kasvaa iso puu. Albaniassa valtaosaa pysäkeistä ei ole merkattu mitenkään eikä busseille myöskään löydy järkeviä aikatauluja, vaan kaikki selviää kyselemällä. Sarande-Ksamil -väli maksoi 1,40€ (150lek) ja matkaan meni puoli tuntia.
Ksamilissa majoituin kolme yötä Vila Melinassa, joka oli kiva, pieni ja turvallinen majoitus sooloreissaajalle ravintolan takana. Paikan pieni koiranpentu varasti mun sydämen totaalisesti, pieni riiviö oli monena päivänä vastassa minua joko aamuisin huoneeni oven ulkopuolella, tai sitten illalla tullessani takaisin. Tästä oli helppo lähteä joka suuntaan, sillä bussit niin Sarandeen, kuin Butrintiin kulkivat hotellia ohittavaa tietä pitkin.
Ksamiliin mulle sattui pilviset, osittain sateisetkin kelit. Tästä syystä rannalla ei tullut paljon oltua ja käytinkin aikaa myös päiväretkiin. Toukokuun alussa sesonki ei ollut vielä alkanut ja pääasiassa joka paikassa sai olla omassa rauhassa. Rantojen valmistelu turisteja varten oli vielä kesken, minkä vuoksi täällä mahtui nyt kävelemäänkin, eikä joka paikka ollut tupattuna täyteen rantatuoleja ja -varjoja. Ksamilissa käytännössä kaikki rannat on yksityisiä, eli ravintolan tai hotellin omistamia. Näissä ei siis välttämättä pääse oleskelemaan ilmaiseksi edes omaa pyyhettä hiekalle levittäen, vaan homma toimii aurinkotuolin vuokraamalla. Auringon vähänkään pilkahtaessa sain nähdä, miksi Albaniaa kutsutaan Euroopan Malediiveiksi veden kimallellessa auringossa uskomattoman turkoosina.
Gjirokaster
Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Gjirokaster oli mulle ehdoton paikka, missä halusin käydä. En jaksanut vaihtaa majoitusta joka päivä, joten päädyin käymään Gjirokasterissa Ksamilista käsin päiväseltään. Omatoimisesti tehtynä se osoittautui kuitenkin erittäin hankalaksi ja aikataulu liian tiukaksi. Olisin mielelläni yhdistänyt tähän myös käynnin matkan varrella sijaitsevalla Syri i kalterilla, eli Blue Eyella, joka on uskomattoman sininen lähde metsän keskellä. Bussilla tänne omatoimisesti pääseminen osoittautui kuitenkin ainakin sesongin ulkopuolella käytännössä mahdottomaksi, joten sen jouduin skippaamaan. Jälkiviisaana olisi kannattanut valita valmis retki, jossa vieraillaan sekä Syri i kalterilla, että Gjirokasterilla. Myös vuokra-auto olisi erittäin hyvä vaihtoehto, mutta se ei yksin reissatessa houkutellut lainkaan.
Gjirokasteriin pääsin aiottua myöhemmin, sillä päästyäni Ksamilista Sarandeen selvisi seuraavan bussin lähtevän vasta yli tunnin päästä. Näistäkin aikatauluista olin saanut ristiriitaista tietoa niin majapaikastani, kuin netistä, eikä lopulta kumpikaan niistä pitänyt paikkaansa, minkä vuoksi seuraavan bussin lähtöön oli näin pitkä aika. Kyselemällä siis selvisi tälläkin kertaa. Kun pääsin bussiin, varmistin vielä kuskilta useampaan kertaan, milloin viimeinen bussi Sarandeen lähtisi. Selvisi, ettei minulle jäänyt aikaa Gjirokasteriin kuin reilu tunti, mikä oli tietysti suuri pettymys.
Ensimmäisenä otin suunnaksi Gjirokasterin linnoituksen, jonne en tiukan aikataulun vuoksi mennyt sisälle. Ehdin kierrellä aikani myös vanhankaupungin kuvankauniilla kaduilla, ennen kuin oli aika lähteä paluubussille. Olin paikalla etuajassa, mutta paikallisen aseman/matkatoimiston työntekijä kertoi minulle bussin lähteneen etuajassa sen tultua jo täyteen. Tämähän oli ihan käsittämätöntä, eikä sellainen vaihtoehto ollut itsellä käynyt mielessäkään, vaikka muuten kaikkeen säätämiseen kulkuvälineiden kanssa olinkin varautunut koko reissun ajan. Työntekijä lupasi viedä minut takaisin Sarandeen omalla autollaan maksua vastaan.
Koska suhtaudun reissatessa asioihin ja ihmisiin skeptisesti, epäilin tietysti heti kusetusyritystä, ja sanoin tarvitsevani hetken aikaa. Kun olin käynyt kyselemässä neuvoa läheisestä toisesta matkatoimistosta ja ruokakaupasta ja heidän vakuutettua minut siitä, että viimeinen bussi oli tosiaan mennyt, eikä kuskiksi lupautunut tyyppi varmasti yrittänyt huijata, sain sovittua hänen kanssaan hinnan ja pääsin matkaan. Pieni pelko oli perseessä koko matkan ajan kuitenkin, mutta onneksi tämä hulluksi kuskiksi osoittautunut tyyppi oli ihan asiallinen ja juteltiin kaikenlaista koko matka.
Butrint
Ksamilista käsin kävin myös Butrintin kansallispuistossa, joka on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon. Butrint oli antiikin aikainen kaupunki, joka on nykyisellään yksi Albanian merkittävimmistä arkeologisista kohteista. Meinasin aluksi jättää täällä vierailun välistä, mutta olen todella tyytyväinen, että päätin kuitenkin mennä käymään Butrintissa! Raunioissa kiertely upeissa rantamaisemissa oli yksi reissun hienoimpia kokemuksia. Sisäänpääsy kansallispuistoon kustansi vähän alle 10€ ja itsenäisesti kierrellessä vierähti helposti pari tuntia. Ksamilista tänne pääsi bussilla vartissa ja matka maksoi vain 0,90€.
Himare
Ksamilin jälkeen toisena tukikohtanani Albaniassa toimi kaunis Himaren rantakaupunki. Sarandesta Himareen kulkenut pikkubussi maksoi 6,50€ ja matkaan kului 1,5h. Himaressa minua oli vastassa kaunis, aurinkoinen keli ja täällä kulutetut kaksi päivää vietin rannoilla ja syöden hyvin. Albaniassa pitsa ja Kreikan läheisyydestä johtuen kreikkalainen ruoka osoittautuivat erityisen hyviksi, eikä ruoka ollut hinnallakaan pilattua. Myös leipomoiden anti, kuten baklavat ja suolaiset pasteijat kannattaa hyödyntää! Hintaesimerkkeinä pitsa maksoi keskimäärin 5-7€, kreikkalainen salaatti 3-5€ ja kakkupala 2€.
Himaressa elämä keskittyy pitkälti rantakadun varteen ainakin hiljaisempana aikana, mutta siitä huolimatta kannattaa lähteä tutkimaan vähän sivummalle. Rappioromantiikkaa ja neuvostoajan tunnelmaa löytyi heti, kun astui pienemmälle kadulle asutusalueen keskelle.
Keskustassa on ihan perustasoinen yleinen hiekkaranta, mutta Himaren kohokohta, Livadi Beach löytyi vähän kauempaa, puolen tunnin kävelymatkan päästä keskustasta. Reitti tänne vei jalkapallostadionin ohi pieniä hiekkateitä ja metsäpolkuja pitkin, mutta edessä avautuvat maisemat oli kyllä ehdottomasti pienen vaivannäön arvoisia! Polun loppuessa saavuin metsän uumenista kallioille ja eteen avautui näkymä upealle turkoosivetiselle pikkukivirannalle. Tämä oli varmaan koko reissun pysäyttävin hetki.
Albaniassa reissaaminen vaatii normaalia pidempiä hermoja eikä kaikkea voi suunnitella etukäteen, mikäli busseilla matkustus kuuluu ohjelmaan. Muuten kyllä kaikki sujui erinomaisesti ja albanialaiset oli auttavaisia ja huomaavaisia. Gjirokasterista lähtöä pois lukien en kokenut oloani kertaakaan turvattomaksi, ja Gjirokasterissa syntynyt tunnekin oli täysin vain omaa skeptisyyttä, eikä aihetta olla syystä huolissaan.
Korfun reissuun on helppo yhdistää päiväretki Sarandeen, mutta tänne kannattaa ehdottomasti tulla pidemmäksi aikaa. Minulle jäi halu nähdä lisää, ja toive onkin palata joskus Albaniaan. Jälkiviisaana toteaisin myös, että kannattaa ainakin sesongin ulkopuolella majoittua Sarandeen Ksamilin sijaan, erityisesti mikäli suunnitelmissa on tehdä päiväretkiä muuallekin kuin Butrintiin. Päädyin Ksamiliin luettuani useammasta paikasta negatiivista Sarandesta, mutta niinä tunteina mitkä Sarandessa vietin, ei siitä jäänyt itselleni mitään pahaa sanottavaa. Tunnelma on paikallinen ja ranta ei tietenkään Ksamilin veroinen, mutta sinne voi toisaalta mennä päiväksi piipahtamaan, jos kelit suosii. Lisäksi olisin toivonut Himareen kolmannenkin päivän, jotta olisin ehtinyt käydä hieman syrjemmässä sijaitsevalla Himaren linnalla rantaelämän lisäksi.
