Tammikuussa vuorossa oli tuttuun tapaan Henrin vuosittainen ulkomaille suuntautuva työreissu, tällä kertaa Fuengirolassa. Fuengirola oli mulle entuudestaan tuttu kohde yhdeksän vuoden takaa, mutta toki tuossa ajassa oli paljon päässyt jo unohtumaan. Kelit vaihteli neljän päivän aikana sateisesta aurinkoiseen päivälämpötilojen ollessa kaikkea 14 ja 20 asteen välillä. Jotkut hurjat näkyi aurinkoakin ottavan, vaikka ei siellä kyllä niin lämmin ollut. Fuengirolassa nautittiin auringon (ja sateen) lisäksi massiivisista churroista, suuresta ulkoilutettavien koirien määrästä ja hyvästä pad thaista thairavintolassa. Kaupungissa olisi ollut myös yllättävän hyvät shoppailumahdollisuudet, mutta mun mielenkiinto lopahti parin kaupan jälkeen.
Vaikka Fuengirolassakin riittää näkemistä, oli meillä ohjelmassa myös pari retkeä. Varmaan se suosituin päiväretkikohde Gibraltar kiinnosti kovasti itseäkin, vaikka siellä olin aiemminkin käynyt. Aiemmalla visiitillä ei lähdetty ollenkaan kapuamaan vuorta ylös, joten tällä kertaa ylös oli ehdottomasti päästävä. Gibraltarille pääsee Fuengirolasta paikallisbussilla tai valmiilla turistiretkillä ja matka kestää reilun tunnin suuntaansa. Meidän matkan aikaan kaapelihississä tehtiin huoltotöitä, joten Gibraltarinvuoren valloittamiseen ainoat keinot olivat taksimatka tai kävely ylös. Taksiretki olisi maksanut 20 puntaa henkilöltä ja se olisi ollut vain tunnin kestävä kierros vuoren ympäri, joten oli itsestäänselvää lähteä kävellen ylös.
Gibraltar on tunnettu etenkin apinoistaan ja Gibraltarin berberiapinat on Euroopan ainoa luonnonvarainen apinaesiintymä. Ensimmäinen apina näkyi heti vuorelle johtavan sisäänkäynnin jälkeen, jossa maksoimme viiden punnan sisäänpääsymaksun. Apinoita ei saisi ruokkia koskemisesta puhumattakaan ja oli kurja katsoa, miten taksikuskit ja ties mitkä turistioppaat nostivat apinoita turistien käsiin ja miten paljon niille heiteltiin ruokaa.
Jostain syystä en ollut tajunnut vuoren olevan niin korkea ja luvassa olevan oikeasti kunnon kiipeämistä, joten varustus oli tällä kertaa vähän huono ja jalat seuraavina päivinä kipeät. Mikäli aikeissa on kiivetä Gibraltarinvuorelle, kannattaa tehdä toisin kuin minä ja laittaa jalkaan tennarit tai muut hyvät kengät ja mukaan ottaa reppu käsilaukun sijaan. Juomista suosittelen ostamaan jo kaupungista, sillä vuorella ei yhtä ravintolaa ja paria vessaa lukuunottamatta näkynyt palveluita.
Toinen päiväretkikohde oli kaunis Mijaksen kylä lähellä Fuengirolaa. Mijas sijaitsee vuorenrinteessä ja sieltä on upeat näköalat koko Costa del Solin alueelle. Täällä rakennuskantaa valvotaan tarkkaan eivätkä talot saa olla muun värisiä, kuin valkoisia. Kylä onkin tunnettu kuvauksellisista valkoisista taloistaan ja aasitakseistaan eikä siellä ole kuin yksi hotelli. Valtaosa täällä vierailevista turisteista tulee Mijakseen vain piipahdukselle ja heti meidän saapumisen jälkeen parkkipaikalle ilmestyi muitakin busseja. Mikäli väkijoukot haluaa välttää, kannattaa siis lähteä Mijasta kohti heti aamusta.
Mijaksesta merelle aukeavat näkymät olivat tosiaan upeat, tietyllä tapaa jopa Gibraltarinvuoren näkymiä hienommat. Täältä hahmottaa koko Aurinkorannikkoa ihan eri tavalla, kuin alhaalta, mikä on pääasiallinen syy sille miksi rakastan näköalapaikkoja missä tahansa. Mijas on ehdottomasti käymisen arvoinen, kaunis paikka, jossa olisin mielelläni kierrellyt vähän pidempäänkin!
Mijaksesta jatkettiin matkaa vielä Malagaan. Myös Malagassa kävimme katsomassa näköaloja Gibralfaron linnoituksen lähellä sijaitsevalla näköalatasanteella, vaikka itse linnoitukseen emme menneetkään, vaan palasimme takaisin alas, jossa bussi jätti meidät keskustan lieppeille. Keskustassa teimme kävelykierroksen, joka päättyi tapasravintolaan. Malagan keskusta vaikutti nopealla tutustumisella suurelta ja näyttävältä katedraaleineen ja joulukatuineen.
Näiden lisäksi Fuengirolasta käsin voi tehdä retkiä moneen muuhunkin paikkaan, joten aika ei varmasti käy tylsäksi. En yhtään ihmettele, miksi Aurinkorannikko vetoaa suomalaisiin ja muihinkin kerta toisensa jälkeen ja saa jotkut jopa hankkimaan kakkoskodin Fuengirolasta.
No comments:
Post a Comment