Koulunkäynti Bulgariassa

Huomasin heti ekana päivänä, ettei koulutus oo täällä ihan samanlaista kun Suomessa. Mun on toki hankalampi tehdä vertailuja kuin monen muun, sillä mun koulunkäynti Suomessa ei oo ihan sellasta, mikä normaaliks korkeakouluopiskeluks yleensä mielletään.

Opiskelen liiketaloutta yrittäjyyden yksikössä Proakatemialla, jossa opiskelut alkoi ekan vuoden liiketalouden yleisopintojen jälkeen. Me opiskellaan oikeissa tiimiyrityksissä projekteja yrityksille ja itsellemme tehden. Luentoja tai tenttejä ei siis ole, vaan oppiminen kertyy projektien lisäksi muun muassa kirjallisuudesta, seminaareista ja tiimin yhteisistä oppimistilanteista, eli pajoista. En nyt rupea tän enempää avamaan opiskelumallia, sillä siihen voi tutustua Proakatemian nettisivuilla.

Selkein ero opiskeluun Suomessa on se, että ensimmäisen vuoden korkeekouluopiskelijat saattaa olla täällä vasta 16-vuotiaita! Siis 16! Mä en oo pitäny yhtään välivuotta ja alotin ammattikorkeessa 18-vuotiaana, eli niin nuorena kun se Suomessa on mahdollista. Toi kahden vuoden ero voi olla aika merkittävä, täällä sen viimeistään huomaa.. Tunnen itteni joskus niin aikuseks ja kypsäks, etenkin kun mulla on markkinointia ja espanjaa ekan vuoden opiskelijoiden kanssa. Oon kuitenkin normaalisti tottunu olemaan itteeni vanhempien tyyppien seurassa.

Nuoruuden huomaa muun muassa muiden kunnioituksessa ja sen puutteesta johtuvassa käyttäytymisessä. Tunneille tullaan myöhässä; on aika tavallista myöhästyä se vartti tai puoli tuntia. Kun yks oppitunti kestää 1,5h, ei toi puolen tunnin myöhästyminen oo mun mielestä enää ihan ok. Englannin opettaja osaakin jo odottaa, et sillon kun tunnin pitäis alkaa, on paikalla hänen lisäkseen ainoastaan minä. Siellä ei myöskään käy väkeä, tää on nyt neljäs kouluviikko ja vielä viime viikolla näin tunnilla ihmisiä, joita en ollu aiemmin tavannu. Osa myös lähtee pois kesken päivän, eli jos jotain ainetta on kaks tai kolme 1,5h settiä peräkkäin, häviää porukkaa huomattava määrä tauon aikana.

En tiiä liittyyks tää mitenkään mihinkään, mut vähän kolahti. :D (Voi olla, et joskus tunnen näin markkinoinnin tunnilla..) 

Kuva Pinterestistä

Yks huomattava juttu on myös tekniikka. Ei ollu kovin suuri yllätys, että koulussa käytettävä teknologia ei oo samalla tasolla kun kotimaassa. Missään luokista ei oo tietokoneita, vaan opettajat hilaa kannettavia mukanaan. Kaikissa tiloissa ei oo videotykkejäkään, mut toisaalta en oo ainakaan vielä nähny vanhanaikasia piirtoheittimiä. :D Kirjoja ei oo ainakaan tän hetkisillä kursseilla ollu - mulla on tosiaan vielä vissiin kolme kurssia, jotka ei oo alkanu - vaan opettajat jakaa monisteita tai me kirjotetaan muistiinpanoja/saadaan diashow't itellemme. Espanjassa kopioitiin koko kirja itellemme, aika tekijänsuojalain mukasta varmaan!

Kuva Pinterestistä

Täällä on muuten tosi paljon ukrainalaisia opiskelijoita, jotka opiskelee koko 3 vuoden tutkinnon täällä. Oon jutellu joidenkin ukrainalaisten kanssa (muun muassa kämppisten) ja ne pitää epätodennäkösenä Ukrainaan paluuta valmistumisen jälkeen, ymmärrettävästi. Koko koulussa ei oo enää kun yks ryhmä, jossa opiskellaan bulgariaks, mutta sekin häviää lähivuosina. Sen jälkeen kaikki opetus kaikille tapahtuu englanniks!

Mielenkiinnolla odotan toukokuussa oottavia "loppukokeita", ei oo ollu tenttejä melkein pariin vuoteen niin saa nähdä osaanko enää ees lukea niihin. Onneks heti kokeiden jälkeen on varattu monta päivää aikaa uusinnoille. :D