Krkan kansallispuisto ja Trogir keväällä

Tällä kertaa retki Krkan kansallispuistoon oli aivan erilainen kokemus kuin neljä vuotta sitten keskellä kuuminta sesonkia. Viime reissulta tein tunteita herättäneen postauksen "4 syytä skipata Krkan kansallispuisto Kroatiassa", sillä väenpaljouden luoma järkyttävä tungos teki kokemuksesta suhteellisen epämiellyttävän, vaikka paikka niin upea onkin. Nyt kävimme Krkassa huhtikuun viimeisinä päivinä, jolloin sillonkin vierailijoita riitti, mutta pääosin ei sentään joutunut jonossa kävelemään, kuten viimeksi. Nykyään vesiputouksissa ei myöskään saa uida, mikä omalta osaltaan vähentää kaaoksen tuntua ja oli meidän makuun oikein tervetullut, luonnon säilymistä kunnioittava muutos. Viimeksi vain isoimmassa vesiputouksessa sai uida, mutta siitä huolimatta nähtiin porukkaa myös muiden vesiputouksien alla. Tällä kertaa ei onneksi nähty ketään, joka ei olisi kunnioittanut näitä sääntöjä.

Viimeksi ostettiin liput Skradinin kaupungin luona olevalta sisäänkäynniltä ja siitä päästiin kansallispuistoon lipun hintaan kuuluneella laivalla, jolta oli upeat maisemat. Tällä kertaa kierros aloitettiin eri paikasta, eikä meillä ollut laivamatkaa lainkaan, vaan jäätiin bussista pois suoraan kansallispuiston vieressä. Ainakin kummankin näiden sisäänkäyntien lähellä on vessat ja myös vesiautomaatti löytyy. Suurimman vesiputouksen luona on paljon ravintoloita ja kioskeja, joiden hintataso näytti olleen ihan kohtuullinen.

Meille sattui miellyttävä keli kansallispuistokierrokselle, juuri sellainen, jolla tarkenee vähissä vaatteissa mutta ei kuitenkaan tule kävellessä kuuma. Luonto oli upeana, vaaleanvihreää lehteä puski joka puusta, pensaasta ja maasta. Kasvillisuus ei toki huhtikuun lopulla ollut vielä parhaimmillaan, jos tykkää kukista ja mahdollisimman vehreästä, mutta oikein hyvä ajankohta vierailuun mielestäni.

Meidän yli 30 hengen porukassa oppaan mukana kulkeminen ei oikein toiminut niin, että olisi kuullut mitä hänellä on kerrottavana. Lisäksi hänellä oli meidän makuun liian kova vauhti päällä, joten päätettiin heti aluksi jättäytyä aikalailla kaikista jälkeen kulkemaan omaa tahtia ja ihastelemaan paikkoja ilman ruuhkia. Tämä aika vuodesta oli hyvä myös sen kannalta, ettei ihmismassa ollut loputon, vaan aina kun nähtiin isomman porukan tulevan, odotettiin rauhassa heidän ohittavan meidät ja jatkettiin vasta sitten matkaa. Näin oli myös parhaat kuvailumahdollisuudet.

Krkan jälkeen jatkettiin matkaa Trogiriin, joka sekin on tuttu meille neljän vuoden takaa, jolloin majoituimme Trogirissa. Trogir on pieni kaupunki noin 30km päässä Splitistä, lähellä lentokenttää ja sen hurmaava vanha kaupunki sijaitsee saarella vain metrien päässä mantereesta. 

Trogirin ollessa meille tuttu jo entuudestaan, jätettiin opastettu kierros väliin ja kierreltiin omin päimme tässä ihanassa, kompaktissa kaupungissa. Vanha kaupunki on noin tunnissa kierretty, mutta suosittelen viettämään täällä vähintään päivän. Jos majoituskustannuksissa haluaa säästää, löytyy täältä huomattavasti Splitiä edullisemmat ja tilavammat majoitukset ja bussilla Splitiin meno on kuitenkin helppoa ja edullista. Trogirin puolesta toki puhuu myös se, että se on paljon lähempänä lentokenttää, kuin Split.

Koska kyseessä oli miehen työpaikan matka, päästiin tällä kertaa retkelle Splitistä Krkaan ja Trogiriin omalla bussilla oppaan kanssa, joten uusimpia vinkkejä sinne matkustamiseen ei minulla valitettavasti ole. Vuonna 2018 matkustettiin Trogirista bussilla Sibenikiin, josta oli vaihtoyhteys Skradiniin, eli Krkan sisäänkäynnin lähelle. Sama bussi kulkee Splitistä asti, pysähtyen välillä Trogirissa, eli retki Krkaan ja Trogiriin onnistuu Splitistä omatoimisesti oikein hyvin.

Rauhallinen Split huhtikuun lopulla

Tänä vuonna mun miehen vuosittainen avecillinen työreissu suuntautui Kroatian Splitiin huhti-toukokuun vaihteessa. Splitissä vietettiin neljä päivää, jonka jälkeen me jatkettiin reissua omakustanteisesti suuntaamalla Bračin saarelle. Meillä on Splitistä aiempaakin kokemusta, sillä vuonna 2018 vietettiin yhteensä viikko Splitin lähellä Trogirissa ja Visin saarella.

Splitin lentokenttä (joka sijaitsee lähempänä Trogiria kuin Splitiä, Splitiin matka paikallisbussilla kestää noin tunnin) oli kokenut täysremontin pari vuotta sitten ja sanottakoon, että tarpeeseen tuli. Vielä neljä vuotta sitten lentokenttä oli todella ahdas ja nuhjuinen, nyt tilaa oli ainakin näin ennen sesongin alkua enemmän kuin tarpeeksi ja tilat hohtelivat uutuuttaan. Heti lennon laskeuduttua koko meidän porukka hyppäsi bussiin ja suunnattiin Splitin länsipuolelle lounaalle. Lounasravintola oli Baletna Škola -rannan läheisyydessä ja eiköhän kaikki intouduttu heti rannalle kuvailemaan ja kokeilemaan meriveden lämpöä, eihän siinä syömään malttanut mennä. Tälle kauniin kuvaukselliselle rannalle voisi hyvin suunnata viettämään rantapäivää, ilmeisimmin vilkkaimpaankin aikaan kyseessä on melko rauhallinen ranta. 

Lounaan jälkeen päästiin oppaan johdolla kiertämään vanhaa kaupunkia, eli lähinnä Diocletianuksen palatsia. Rooman keisari Diocletianus rakennutti palatsin synnyinkaupunkinsa Salonan lähellä 200- ja 300-lukujen vaihteessa ja vetäytyi sinne viettämään eläkepäiviä vuonna 305 vallasta luovuttuaan. Keisari päätyi luopumaan vallasta ja linnoittautumaan palatsiin pelätessään murhatuksi joutumista. Diocletianuksen palatsi on Unescon maailmanperintökohde ja palatsin sisällä on niin hotelleja, majataloja kuin ulkomaisten ja paikallisten asumuksiakin. Opas kertoi, ettei esimerkiksi ilmastointilaitteita saisi sijoittaa asuntojen ulkopuolelle tai pyykkejä kuivattaa ulkona ikkunoista ja parvekkeista, mutta vanhat asukkaat viisveisaavat näistä säännöksistä. Heille on myös asetettu ukaaseja ja tarjottu taloudellista avustusta asuntojen ja talojen kunnostamiseen, jotta linnoitus ei pääsisi rapistumaan. Kurjassa kunnossa olevia asuinrakennuksia siellä oli useita. 

Diocletianuksen palatsiin vie neljä porttia eri ilmansuunnista ja alue on melko lyhyessä ajassa nähty. Linnoituksen itäportin ulkopuolella on markkinat, joista löytyy kaikkea hedelmistä ja vihanneksista kukkiin ja etanoihin vaatteita ja kenkiä unohtamatta. Nämä kannattaa ehdottomasti katsastaa, vaikkei ostosaikeita olisikaan. Eteläportista pääsee suoraan rantabulevardille. Länsiportin ulkopuolella on Zara ja muutamia pienempiä vaatekauppoja, mutta muuten ketjuliikkeet ovat ostoskeskuksissa ydinkeskustan ulkopuolella.

Meillä oli reissun aikana useampi lounas tarjottu Henrin työnantajan toimesta niinä päivinä, kun oli yhteistä ohjelmaa. Paikallinen ruoka oli suhteellisen mitäänsanomatonta ja kuvailinkin useammassa lounasravintolassa meille tarjottua ruokaa sanoilla "lihaa ja mössöä". Perunat eri muodoissa, kaali, paprika ja liha tuntuivat muodostavan monessa paikassa tarjolla olevat ruuat. Punaista lihaa tulee syötyä äärettömän vähän nykyään, mutta kaikki meni alas olematta sen suurempi makuelämys. Hyvää pastaa, pitsaa, kanavartaita, salaattia, meksikolaista ja burgereita syötiin, eikä yhtäkään hutia sattunut meidän valitsemien ravintoloiden suhteen. Burekit, eli filotaikinapiirakat esimerkiksi feta- tai jauhelihatäytteellä oli meidän lempivälipala. Muutenkaan leipomoiden antimet ei pettäneet kertaakaan. 

Splitin keskustan uimaranta on Bacvice Beach, joka sijaitsee vanhasta kaupungista katsoen sataman takana, noin kilometrin päässä. Käytiin täällä viime reissullakin vilkkaimpaan sesonkiaikaan, jolloin ranta oli tupaten täynnä porukkaa ja musiikkia pauhaavia rantabaareja, mutta nyt oli suhteellisen rauhallista ja valtaosa palveluista vielä suljettuina. Kroatiassa on pääosin pikkukivirantoja, mutta Bacvice on hiekkapohjainen, joten tänne uimatossuja ei tarvitse mukaan. Vesi on niin käsittämättömän kirkasta, että melkein silmiin sattuu. Rannalta löytyy suihkut. Kun kävelee rantaa pitkin vähän matkaa poispäin keskustasta, tulee vastaan paljon ravintoloita ja lisää pieniä rantapoukamia. 

Bacvicessa näkee varmasti Splitissä suositun, tällä rannalla kehitetyn rantapelin, Picigin, pelaamista. Siinä tennispallon kokoista palloa pallotellaan porukalla, lyöden sitä kämmenellä, tavoitteena pitää pallo mahdollisimman kauan ilmassa. Pallona toimii yleensä tennispallo, josta on kuorittu päällisosa pois. Nähtiin useita huimia syöksyjä veteen pallon perässä ja seurattiin kauan hauskan näköistä pelaamista.

Split on monipuolinen, kiva kohde lyhyiden ja edullisten lentomatkojen päässä. Diocletianuksen palatsin ja keskusta-alueen ehtii kiertää oikein mukavasti päivässä, joten itse viettäisin Splitissä pari-kolme päivää, käyttäen sitä lyhyenä välietappina matkalla saarille ja tukikohtana vierailulle esimerkiksi Krkan kansallispuistossa ja Trogirissa. 

Lue myös tämä: Vis - täydellinen saari-idylli Kroatiassa