Istanbul

Niin se viikko vaan taas vierähti ja neljän päivän Istanbulin reissultakin on nyt palailtu. Huomenna mun perhe tuleekin tänne, eli tämä viikko ja ens viikon alkua menee siis paikkoja täällä ja Varnassa kierrellen. Sen jälkeen jatkuu armoton tentteihin lukeminen ja koulujuttujen teko, mitä alottelin jo tänään.
Istanbuliin lähdettiin siis neljän tytön porukalla. Turkkilainen tyttö oli jo Istanbulissa oottamassa meitä, kun me taitettiin matkaa bussilla liettualaisen ja espanjaisen tytön kanssa. Bussi lähti täältä Dobrichista ja meni muun muassa Varnan ja Burgasin kautta Istanbuliin. Matka kesti reilut 9h ja yhdensuuntanen matka makso noin 23 euroa. Saavuttiin Istanbuliin siis viiden jälkeen torstaiaamuna törkeen väsyneinä. Eka päivä kulukin lähinnä syöden, basaareja kierrellen ja nukkuen. Hyvä niin, sillä keli oli surkee. Vettä tuli taukoomatta ja tuulennopeus ylsi varmaan myrskylukemiin.

 Tyypillinen turkkilainen aamupala. Pyysin ilman lihaa, mutta kappas vaan...

Loppuina kolmena päivänä olikin sit parempi keli, vaikkakin kuulemma poikkeuksellisen kylmä. Lämpötila pyöri noin +14 asteen tietämillä ja aurinko paisto loppuloman ajan! Täällä Dobrichissa oli samaan aikaan jopa reilut 20 astetta lämmintä, aikamoinen tuuri siis meillä..

Toisena päivänä käytiin moskeijassa, joka tunnetaan nimillä Blue Mosque ja Sultanahmet Camii. Jonotettiin sisään varmaan puol tuntia, jono oli ilmeisesti poikkeuksellisen pitkä sillä perjantaina moskeija aukesi yleisölle vasta 14.30 jonkun suuren rukoushetken takia. Sen lisäks käytiin Yerebatan Sarayi -nimisessä Basilicassa, joka on siis 500-luvulla rakennettu maanalanen vesisäiliö. Tuli muuten kunnon Harry Potter -vibat! Sisäänpääsy makso muistaakseni noin 7 euroa ja mietin etukäteen, et onkohan hintansa arvonen. No olihan se, mut ei tosta kyllä yhtään enempää ois halunnu pulittaa. Muutenkin huomasin tällä reissulla, miten on niin tottunu Bulgarian hintatasoon, että jopa 7-8 euron ruuat tuntu kohtuuttomilta.. :D

Tässä ja allaolevassa kuvassa Hagia Sofia, jossa ei käyty sisällä

Kolmas päivä vietettiin Prince's Islandilla, eli yhdellä Istanbulin ulkopuolella olevista saarista. Lauttamatka kesti noin 1,5h ja sinä aikana seilattiin myös Aasian puolella. Lautta oli ihan täynnä ja jäätiin ulos istuskelemaan, mikä ei ollu hyvä idea. Tunnin matkanteon jälkeen oltiin nimittäin kaikki ihan jäässä ja mentiin sisälle. Kesti varmaan kaks tuntia sulatella ittensä, huvittavaa et huhtikuussa Turkissa joutuu palelemaan. :D

Prince's Island on autoton saari, joten me vuokrattiin polkupyörät ja huristeltiin niillä saaren ympäri. Mun matkaseuralaiset ei ollu ajanu vuosiin pyörillä joten ne oli hitaita ja valitti paljon.. No, ehdinpähän ainakin ite levätä ja kuvata aina kun niitä joutu oottelee. Pyöräillessä tuli kyllä lämmin ja lautalla jäätyminen oli enää muisto vaan. Prince's Islandilla kannattaa kyllä ehdottomasti käydä, olis varmaan vielä triplasti ihanampi jos ois rantsukelit! En tosin oo aivan varma, oliko sillä saarella hiekkarantaa, mutta ainakin niillä saarilla oli, joilla pysähdyttiin jättää ihmisiä kyydistä matkanvarrella.

Vika päivä käytettiin ympäriinsä kävelyyn ja muut kierteli innokkaasti korukauppoja. Välillä kyllä suoraansanottuna vitutti, miten muita joutu oottamaan koko ajan, kun itteeni ei shoppailu kiinnostanu ja liiratkin oli jo finaalissa. Saatiinhan me illalla pieni riitakin aikaseks turkkilaisen tytön kanssa, se ei vissiin arvostanu kun mä kritisoin kaupungin kaoottista liikennettä. Oltiin siinä vaiheessa yritetty päästä bussiin tunnin ajan, mutta kaikki ajo ohi kun ne oli tupaten täynnä. En kuulemma ois saanu valittaa vaan ois etukäteen pitäny tietää millanen liikenne on 17 miljoonan asukkaan kaupungissa. :D Hän itsehän on tosiaan valittamisen mestari ja joku on aina pielessä, että siltä kannalta oli kyllä erikoinen reaktio mun ainooseen negatiiviseen huomautukseen koko reissun aikana.

Pari medusaa..

Tällanen söpöläinen oli Turkin ja Bulgarian raja-asemalla muiden koirien kanssa! Sydäntäsärkevää, miten kulkukoiria ei voi tai osaa auttaa mitenkään, haluaisin adoptoida kaikki..

Kaikenkaikkiaan kiva reissu, vaikka mä en jättikaupunkien fani ookaan. Ruoka oli hyvää, keli ok ja nähtävää oli paljon! Toisaalta liikenne oli kaoottinen, liikkuminen paikasta toiseen hidasta ja turkkilaiset miehet ahdistavia tuijotuksineen. Oispa kaikki isot kaupungit yhtä helppoja ja organisoituja, kun Lontoo. Seuraavalla Turkin reissulla taidankin pysytellä poissa Istanbulista ja toivottavasti nähä Kappadokian!

Lomalla Suomessa

Nyt on harmaaseen, sateiseen Dobrichiin palattu pari tuntia sitten. Hiukkasen väsyttää, mut vielä pitää pari tuntia sinnitellä hereillä, ettei unirytmi mene ihan oudoks. Nukuin varmaan yhteensä 2-3 tuntia kevyttä unta viime yönä, sillä yö vierähti bussissa ja lentokoneessa.

Varnasta Helsinkiin ja takasin matkustin Turkish Airlinesillä ja sama lentoyhtiö oli myös tammikuussa tänne tullessa. Konetta pitää vaihtaa Istanbulissa, mutta Turkish on yks harvoista lentoyhtiöistä, jotka lentää Suomesta Varnaan myös sesongin ulkopuolella. Vähän ehkä hassua, et Turkishin liput on ollu halvimmat, matka-ajat fiksuimmat ja hintaan kuuluu myös ruuat, juomat ja ruumaan menevä laukku! On muuten parhaat lentokoneruuat, mitä oon syöny. 

Vietin pari päivää kotosalla Tampereella ja loppuajaks mentiin siipan kanssa porukoille, eli kotikotiin Kuopion kupeeseen. Siskokin oli siellä pääsiäisen vietossa. Lauantai käytettiin miekkosen kanssa parhaalla tavalla, eli ekana mentiin Tahkolle Reckless Loven akustiselle keikalle ja sen jälkeen nähtiin mun parhaita ystäviä!

Recklessien keikka oli kyllä hyvin erikoinen. Ennen Tahkolle menoo luin keikkapaikan, eli rinneravintola Panorama Bar & Cafen nettisivuilta, että autolla pääsee ihan viereen. Siinä uskossahan sitä sit oltiin ja korkokenkiä ikävöineenä päätin napata satiiniset, piikkikorolliset saappaat jalkaan. Ei ehkä paras valinta kurakelille, mut aattelin et ei siellä joudu paljoo ulkona kävelee. No Tahkolle ajettuamme (vitsi oli kiva ajaa autoa pitkästä aikaa!) meidät ohjattiin pysäköimään reilun kilometrin päähän keikkapaikasta, loppumatka pitäis kävellä. Ei siinä mitään, mut loppumatka oli jyrkkää, kuravellillä olevaa pikkutietä ylöspäin ja sen jälkeen vielä vähän matkaa rinnettä lumihankineen kaikkineen. Hieman kiittelin informaation laatua siinä mäkeä kivutessani.

Tän kapuamisen jälkeen huomattiin, et kaiken lisäks keikka oli vielä ulkona! Pysyinpähän ainakin paikallani, kun piikkikorot oli hankeen uponneena. :D Vähä ehkä erotuin korkkareissani siellä toppapukujen ja lasketteluasujen keskellä.. Ei ollu mulle ihan eka Recklessien keikka, mut varmasti yks ikimuistosimmista kaikessa koomisuudessaan. Tänä vuonna tuleekin täyteen 10 vuotta mun ekasta Reckless Loven keikasta, huh! Ollikin vissiin hoksas et tais olla aika mones keikka, sillä lavalta kuulu kommenttia et "Venla onkin meidän vanha fani, mut eihän Venla silti vanha oo!" :D

 No olipa ainakin maisemat keikkapaikalta!

Oli ihanaa olla oman väen kanssa ja puhua typeriä kavereiden kanssa. Hiukka eri asia jutella omalla äidinkielellä sellasten ihmisten kanssa, jotka on tuntenut lähemmäs 10 vuotta tai osan jopa pidempäänkin, kun yrittää täällä small talkata kaks kuukautta vanhojen tuttavuuksien kanssa kielellä, joka ei oo kenenkään meidän äidinkieli. Mut onneks on Suomessa niin ihania ystäviä, ei oo monella samanlaisia! <3 Ei kyllä oikeesti yhtään huvittanu tulla takas viikon Suomessa oleskelun jälkeen, varsinkin kun ties että täällä on näin synkkä keli. Pahimmalta paluumasennukselta onneks vältyn, sillä huomisiltana lähdetään Istanbuliin! Huomenna siis pitää pyörähtää koulussa ja sen jälkeen kutsuu yöllinen bussimatka Turkkiin. Sekin reissu tosin tuntuu vähemmän hohdokkaalta, kun sääennuste näyttää +11 ja +13 astetta, eli ei vissiin tullukaan rantsureissu.. Olispa sääennuste kerrankin väärässä!

En jostain syystä tajunnu tai jaksanu ottaa kuvia muualla kun lentokoneessa ja keikalla. :D Hienoja maisemia ois ollu kyllä enemmänkin, mut otin niin iisisti et taisin välillä unohtaa koko kameran olemassaolon.

Seuraavan kerran kirjottelenkin sit Turkin reissun jälkeen, eli varmaan viikon päästä. :)