Saturday, 23 January 2016

Dubai - ei pelkkää luksusta

Ensimmäinen kerta Dubaissa osoitti, ettei koko kaupunki ookaan pelkkää luksusta. Sellaisen kuvan olin paikasta saanu blogien ja muun median perusteella, mutta voi kuinka väärässä se käsitys olikaan. Toki kaupungista löytyy pilvenpiirtäjää, urheiluautoa ja shoppailumahdollisuuksia, mutta se on vain murto-osa todellisuudesta. 

Saavuttiin Dubaihin keskellä yötä ja hotellimme oli Bur Dubain kaupunginosassa. Heti paikalle saavuttuamme ja hotellihuoneen ikkunasta kuikuiltuamme huomasimme, ettei tää nyt pelkkää luksusta taida olla. Älkää käsittäkö väärin, tämä ei siis todellakaan ollu huono juttu, vaan suurensuuri plussa! Kukaan meidän perheestä ei nimittäin ole yleensä kovin innoissaan järjettömistä ostareista, kalliista hinnoista tai luksuksesta ylipäätään, vaan haluttiin nähdä paikallista elämää ja nauttia auringosta. Hotellin läheltä löytyi Al Fahidi Fort -museo, Carrefour ja vesitaksit, joilla pääsi Deiran kaupunginosaan. Hotelli oli hyvä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Hotellihuoneen ikkunasta, kuvan otti siskoni.








Kuten aiemmin sanoin, kyllähän kaupungista luksustakin löyty, mutta ne oli kauempana keskustassa. Otettiin ensimmäisinä päivinä taksi Jumeirah Beachille, sillä oltiin kuultu taksien olevan edullisia. No olishan ne, mutta kun matkaa tulee helposti se 20-30km, ei se loppusumma niin halpa ookaan. Huomattiin myös, että etäisyydet on yleensä tuplasti sen verran, miltä ne kartassa näyttää. Loppuloma vietettiinkin lähempänä hotellia ja mahdutettiin kaikki kauempana olevat jutut samalle päivälle, jolloin otettiin vuorokauden metroliput. 








Siskon ehdoton toive reissulle oli aavikkosafari, joka me sitten toteutettiin. Mä suunnittelin oikeestaan koko reissun aktiviteetit ja selvitin kaiken tarvittavan, sillä oon meidän perheen uskaliain ja kai sen myötä myös paras englanninpuhuja. Jotenkin se matkanjärjestäjän osa vaan lankes mun kontolle. Mutta niin, aavikkosafari siis kesti yhden illan ajan ja ohjelmaan kuulu kyyditykset aavikolle, kameliratsastusta, jeeppiajelua dyyneillä (yhtä järkkyä, kun huvipuistolaitteet), buffetruokailua ja tanssiesityksiä. Hintaa lystillä oli vajaa 20 euroa per nassu, eli sisällön huomioiden halpaa kuin saippua. Voin kertoa, ettei mua harmita tippaakaan se, ettei menty sisälle Burj Khalifaan tai se, ettei vietetty ostareilla aikaa muuten, kuin pingviinishow'ta katsoen, sillä kyllä kameliratsastus ja jeeppiajelu vie noista voiton ihan 6-0!



En ymmärrä, miks media haluaa tuoda Dubaita esiin ainoastaan luksuskohteena, jossa kaikki on siistiä, uutta ja upeaa. Luulen, että moni jättää paikkaan menemättä juuri näiden seikkojen vuoksi ja itsekin olisin homman jättäny väliin, ellei perhematkaa olis järkätty tänne lyhyen lentomatkan ja hyvän sään vuoksi. Hyvä etten kuitenkaan jättäny, sillä vaikkei Dubai todellakaan lempikohteeks nouse enkä varmaan sinne itse maksais matkaa, oli positiivinen yllätys ettei ennakkokuva pitäny paikkaansa. Varmasti on olemassa paljon myös niitä ihmisiä, jotka haluaa Dubaihin juuri luksuksen ja turvallisuuden vuoksi, mutta se ei olis keltään pois, jos paikan monipuolisuutta ei unohdettais.

Friday, 8 January 2016

Brasilian ykkösrappuset - Escadaria Selarón

Riossa käytiin maailmankuuluilla, värikkäillä rappusilla, jotka tunnetaan nimillä Selarón steps ja Escadaria Selarón. Meidän hotelli oli vajaan kilometrin päässä portaista, joten jätettiin niillä käyminen viimeisille päiville. Vitóriassa saatiin vinkki, että rappusia kannattaa lähestyä niiden alaosasta ja kun portaat on kävelty ylös, tulisi meidän tulla suoraan alas, eikä lähteä hortoilemaan rappusten yläpäästä löytyvälle favela-alueelle. Google maps ei muuten neuvonut prikulleen portaiden alaosaan ja ihmeteltiinkin jo, miksei rappusia näkyny sillon, kun kartta väitti meidän olevan kohteessa. Maps neuvoo siis lähimmälle isommalle kadulle, josta keskustasta tullessa oikeaan katsoessa portaat löytyvät. 






Escadaria Selarónin portaat ovat alkujaan vanhat, favelan keskellä kulkevat, 125 metriä pitkät betoniportaat, jotka chileläissyntyinen taiteilija Jorge Selarón kunnosti. Selarón alotti kunnostustyöt vuonna 1990 ja ne valmistuivat 2013. 

Taiteilija halusi luoda kunnianosoituksen rakastamalleen kaupungille, joten hän päätti uudistaa kotinsa vieressä kulkevat rappuset. Selarón pyhitti elämänsä taiteelle ja matkustelulle. Hän löytyi kuolleena kunnostamiltaan, 215 askelmaa käsittäviltä rappusilta samana vuonna, kun ne valmistuivat. Rappusten päällysmateriaali, yli 2000 värikästä laattaa, ovat yli 60 maasta ympäri maan. Myös Suomi-laatta löytyy!










Escadaria Selarón löytyy Snoop Doggin Beautiful-videolta ja myös U2:n Walk On:ia on kuvattu siellä. Sen lisäksi ne on olleet osa Amazing Racea ja muun muassa Playboyn, Coca-Colan ja American Expressin mainontaa. Mä tykkäsin tästä visiitistä ja Escadaria Selarón ansaitsis mun kuvitteellisella Rion must-see -listalla kolmannen paikan heti sokeritoppavuoren ja Jeesus-patsaan jälkeen. :)