Lappeenranta

Sen jälkeen, kun oltiin käyty katsomassa taidenäyttely Imatralla, palattiin takaisin Lappeenrantaan, jossa kaveri asuu. Viikonlopun päätarkoitus oli tosiaan kuvataiteilijaksi valmistuvan kaverin opinnäytetyönäyttelyn näkeminen, mutta koska aikaa jäi yllin kyllin, päätettiin viettää loppupäivä Lappeenrannassa. Ensimmäisenä vuorossa oli samaisen, kuvataiteilijaystävän capoeira-ryhmän näytös, jota me päästiin katsomaan!

Capoeira vaikutti hullun hauskalta, mutta tarkkuutta vaativalta ja raskaalta. Ihanat Brasilia-vibat tuli <3 Näytöksen jälkeen käytiin syömässä hyvässä nepalilaisessa ravintolassa ja pyörähtämässä yhdessä kaupassa alelappujen innoittamina. Capoeiraesityksen lisäksi halusin eniten nähdä Lappeenrannan linnoituksen, jonka juuret juontaa vuoteen 1649! Sipsuteltiin aurinkoisen keskustan läpi linnoitukselle, jonka rauniot näytti täydelliseltä paikalta piknikkien järjestämiseen ja auringonottoon. :D En muuten tiennytkään, että linnoituksessa on toiminu Lappeenrannan vankileiri sisällissodan jälkeen.

Linnoituksen (ja siellä järjestettyjen hääkuvausten) näkemisen jälkeen lähdettiin hiippailemaan satamaan. Matkalla satamaan nähtiin söpöjä putiikkeja, joista parissa poikettiin. Mulla loppu hienosti akku kamerasta ennen satamaan pääsyä.. Satama muistui mieleen aiemmasta, noin 8 vuotta sitten tapahtuneesta Lappeenrannan vierailusta vasta, kun oltiin päästy sinne. Olisin voinu maistaa marttojen myymiä vohveleita, ellei olis just tultu syömästä. Harmi, mutta pitihän tilaa jättää illan Euroviisumätöillekin. Illan ohjelmassa olikin enää mättöjen ostaminen ja niiden mussuttaminen Euroviisuja katsoen.

Koska vohvelit jäi maistamatta ja satama kuvaamatta, pitää näille seutuville ilmeisesti palata uudestaan. Oli Lappeenranta kyllä niin kiva paikka, että mielellään sinne menee ja onhan hyvän ystävän siellä asuminen aina hyvä syy poiketa kaupunkiin. :) 

Imatra

Harrastin viime viikonloppuna kotimaanmatkailua toiselle puolen Suomea. Yks mun parhaista kavereista valmistuu näillä näppäimillä kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta ja valmistuvilla on Imatran taidemuseolla opinnäytetyönäyttely, jota piti tietysti päästä kattomaan. Vietin siis kivan viikonlopun itärajalla kavereiden, taiteen, ruuan ja Euroviisujen parissa. 

Otin näyttelyssä kuvia mun lemppariteoksista. Näistä kahdessa ensimmäisessä on korusuunnitteluun erikoistuneen kaverini tekemiä koruja ja esineitä. En kyllä ymmärrä, miten kivestä voi muotoilla yhtään mitään :D Muitakin hienoja teoksia sieltä löyty, mutta aina joukkoon mahtuu myös niitä, jotka ei ihan uppoa itselle. En oo mikään taidemuseoiden suuri fani, vaan käyn mieluiten katsomassa historiallisia näyttelyitä. 

Näyttelyn tsekkaamisen jälkeen käytiin katsastamassa Imatran keskusta ja Imatrankoski, minkä jälkeen olikin jo aika suunnata takas Lappeenrantaan, jossa siis vietettiin suurin osa viikonlopusta. Lappeenrannasta kuitenkin lisää myöhemmin.

Harmi, että Imatrankoski oli vielä tyhjillään, eikä koskinäytöksetkään olleet tietysti vielä startanneet. Hyvä syy siis palata Imatralle myöhemmin! 

Upeimmat näköalat Rio de Janeirossa - Sokeritoppavuori

Nyt, kun Brasilian reissusta on vierähtänyt jo puoli vuotta (mihin tää aika menee?!), on hyvä hetki palata ehkä jopa mun lempparikokemuksen pariin. Kyseessä siis Rio de Janeiron Sugarloaf Mountain, eli tuttavallisemmin Sokeritoppavuori.

The Vuori matalammalta nyppylältä kuvattuna

Korkeanpaikankammoiselle tää paikka oli ihastuksen lisäksi myös kauhistus, sillä ylös, lähes 400 metriin, mentiin kaapelihissillä, jotka on riippusiltojen jälkeen yks pelottavimmista asioista, mitä tiedän. Kaiken kruunas se, ettei hissimatkoja tullut vaan yhtä ylös mennessä ja toista alas tullessa, vaan kaiken kaikkiaan neljä, sillä vuoria on oikeestaan kaksi.. Ensimmäinen, matalampi vuori on suunnilleen puolessa välissä Sokeritoppavuorelle mennessä. Sisäänpääsy kummallekin vuorelle hisseineen päivineen maksoi noin 17 euroa, mutta ihan suomalaisilla opiskelijakorteilla saatiin liput puoleen hintaan! Mykistyttiin jo ekalla vuorella ihan täysin niiden upeiden maisemien edessä, joten voitte kuvitella mitä kävi kun päästiin itse kohteeseen. Alla olevat kuvat on otettu matalammalta vuorelta.

Huolimatta siitä, että liimauduin hississä mahdollisimman kauas reunoista ja tärisin koko matkan, olin ihan innoissani. Ennen vuorelle tuloa en ollu ees hoksannu, että näitä nyppylöitä on kaksi, enkä ollut aatellut, että totta kai niihin kuljetaan kaapelihisseillä. Onneksi kuitenkin lähdin, sillä jo matalammalla vuorella olin totaalisen myyty, mutta katsokaas vaikka kuvista, että miltäs ne maisemat näytti sitten The Vuorelta..

Ihan mieletön paikka!!! Oon vieläkin ihan innoissani, kun pelkästään katson näitä kuvia! Taisi nousta mun lempparipaikaksi koko kolmen viikon Brasilian reissulla, vaikka me käytiin Riossa myös muun muassa Jeesus-patsaalla, Vitóriasta käsin käytiin intiaanikylässä ja jokiristeilyllä  ja vietettiin viisi päivää ihanassa Salvadorissa. Panokset oli siis korkealla. Vaikka maisemat Jeesus-patsaalta oli upeat, oli ne täältä jotenkin vielä paremmat. Osittain se johtui varmasti siitä, että Sokeritopalla oli tarpeeksi tilaa katsella maisemia ja ottaa kuvia, eikä väenpaljous ollut yhtä järkyttävä kuin Jessellä. Plussaa myös siitä, että huipulla olevilla penkeillä pystyi välillä istahtamaan paahtavassa helteessä, eikä kahvilatkaan olleet pahan hintaisia. Tätä ei kannata missata, jos huitelee Rion lähettyvilläkään.