Upeimmat näköalat Rio de Janeirossa - Sokeritoppavuori

Nyt, kun Brasilian reissusta on vierähtänyt jo puoli vuotta (mihin tää aika menee?!), on hyvä hetki palata ehkä jopa mun lempparikokemuksen pariin. Kyseessä siis Rio de Janeiron Sugarloaf Mountain, eli tuttavallisemmin Sokeritoppavuori.

The Vuori matalammalta nyppylältä kuvattuna

Korkeanpaikankammoiselle tää paikka oli ihastuksen lisäksi myös kauhistus, sillä ylös, lähes 400 metriin, mentiin kaapelihissillä, jotka on riippusiltojen jälkeen yks pelottavimmista asioista, mitä tiedän. Kaiken kruunas se, ettei hissimatkoja tullut vaan yhtä ylös mennessä ja toista alas tullessa, vaan kaiken kaikkiaan neljä, sillä vuoria on oikeestaan kaksi.. Ensimmäinen, matalampi vuori on suunnilleen puolessa välissä Sokeritoppavuorelle mennessä. Sisäänpääsy kummallekin vuorelle hisseineen päivineen maksoi noin 17 euroa, mutta ihan suomalaisilla opiskelijakorteilla saatiin liput puoleen hintaan! Mykistyttiin jo ekalla vuorella ihan täysin niiden upeiden maisemien edessä, joten voitte kuvitella mitä kävi kun päästiin itse kohteeseen. Alla olevat kuvat on otettu matalammalta vuorelta.

Huolimatta siitä, että liimauduin hississä mahdollisimman kauas reunoista ja tärisin koko matkan, olin ihan innoissani. Ennen vuorelle tuloa en ollu ees hoksannu, että näitä nyppylöitä on kaksi, enkä ollut aatellut, että totta kai niihin kuljetaan kaapelihisseillä. Onneksi kuitenkin lähdin, sillä jo matalammalla vuorella olin totaalisen myyty, mutta katsokaas vaikka kuvista, että miltäs ne maisemat näytti sitten The Vuorelta..

Ihan mieletön paikka!!! Oon vieläkin ihan innoissani, kun pelkästään katson näitä kuvia! Taisi nousta mun lempparipaikaksi koko kolmen viikon Brasilian reissulla, vaikka me käytiin Riossa myös muun muassa Jeesus-patsaalla, Vitóriasta käsin käytiin intiaanikylässä ja jokiristeilyllä  ja vietettiin viisi päivää ihanassa Salvadorissa. Panokset oli siis korkealla. Vaikka maisemat Jeesus-patsaalta oli upeat, oli ne täältä jotenkin vielä paremmat. Osittain se johtui varmasti siitä, että Sokeritopalla oli tarpeeksi tilaa katsella maisemia ja ottaa kuvia, eikä väenpaljous ollut yhtä järkyttävä kuin Jessellä. Plussaa myös siitä, että huipulla olevilla penkeillä pystyi välillä istahtamaan paahtavassa helteessä, eikä kahvilatkaan olleet pahan hintaisia. Tätä ei kannata missata, jos huitelee Rion lähettyvilläkään.

Brasilian ykkösrappuset - Escadaria Selarón

Riossa käytiin maailmankuuluilla, värikkäillä rappusilla, jotka tunnetaan nimillä Selarón steps ja Escadaria Selarón. Meidän hotelli oli vajaan kilometrin päässä portaista, joten jätettiin niillä käyminen viimeisille päiville. Vitóriassa saatiin vinkki, että rappusia kannattaa lähestyä niiden alaosasta ja kun portaat on kävelty ylös, tulisi meidän tulla suoraan alas, eikä lähteä hortoilemaan rappusten yläpäästä löytyvälle favela-alueelle. Google maps ei muuten neuvonut prikulleen portaiden alaosaan ja ihmeteltiinkin jo, miksei rappusia näkyny sillon, kun kartta väitti meidän olevan kohteessa. Maps neuvoo siis lähimmälle isommalle kadulle, josta keskustasta tullessa oikeaan katsoessa portaat löytyvät. 

Escadaria Selarónin portaat ovat alkujaan vanhat, favelan keskellä kulkevat, 125 metriä pitkät betoniportaat, jotka chileläissyntyinen taiteilija Jorge Selarón kunnosti. Selarón alotti kunnostustyöt vuonna 1990 ja ne valmistuivat 2013. 

Taiteilija halusi luoda kunnianosoituksen rakastamalleen kaupungille, joten hän päätti uudistaa kotinsa vieressä kulkevat rappuset. Selarón pyhitti elämänsä taiteelle ja matkustelulle. Hän löytyi kuolleena kunnostamiltaan, 215 askelmaa käsittäviltä rappusilta samana vuonna, kun ne valmistuivat. Rappusten päällysmateriaali, yli 2000 värikästä laattaa, ovat yli 60 maasta ympäri maan. Myös Suomi-laatta löytyy!

Escadaria Selarón löytyy Snoop Doggin Beautiful-videolta ja myös U2:n Walk On:ia on kuvattu siellä. Sen lisäksi ne on olleet osa Amazing Racea ja muun muassa Playboyn, Coca-Colan ja American Expressin mainontaa. Mä tykkäsin tästä visiitistä ja Escadaria Selarón ansaitsis mun kuvitteellisella Rion must-see -listalla kolmannen paikan heti sokeritoppavuoren ja Jeesus-patsaan jälkeen. :)

Maisemat Hotel Granadasta Rioon

Rio de Janeirossa yövyttiin neljän tähden hotellissa, joka tuntu niin luksukselta halpojen, huonompien hotellien jälkeen. Hotelli oli keskustassa sijaitseva Hotel Granada, josta pääsi kätevästi metroasemalle ja Escadaria Selarónin portaille. Myöskään se fakta ei ollu yhtään hassumpi, että meillä oli uima-allas ekaa kertaa reissun aikana ja vieläpä kattoallas!

Nautittiin hotellista täysillä, sillä kaikki tuntu niin luksukselta aiempien hotellien jälkeen. Aamupalapöydät notku vaihtoehdoista, huoneet oli mukavat, sängyt pehmeet ja hotellin ravintolakin suhteellisen edullinen ja ruoka hyvää! Se tonnikalasalaatti, nam. Vaikka valitsen yleensä ennemmin edullisen, vähän huonomman hotellin, ei välillä haittaa yhtään yöpyä paremmassa hotellissa. Onneks tämäkin hotelli sattu olemaan hyvässä tarjouksessa, eikä olis saatu huonompaakaan hotellia paljon halvemmalla Riosta. Lämpimissä paikoissa myös uima-allas on mulle aikalailla ehdoton kriteeri hotellia valitessa.

Maisemat katolta oli huikeet ja sijaitsihan siellä uima-altaan vieressä kuntosalikin, jossa sain aikaseks jopa käydä pari kertaa viiden päivän aikana! Salista tai huoneista mulla ei oo kunnon kuvia, sillä otin huonekuvat huonossa valaistuksessa ja salille en kameraa kantanut mukaan. Onneks maisemista kuvia löytyy. :) Koittakaapa muuten bongata Jeesus-patsas osasta kuvia, sehän siis löytyy korkeimman vuoren huipulta esimerkiks kolmannesta kuvasta!

Riosta yleisesti sen verran, että metrolla liikkuminen on edullista ja helppoa. Lentokentältä keskustaan tullessa taksimatka kannattaa ostaa jo terminaalista löytyvästä kiskasta. Hintatason ruuassa ja ostoksissa koin samaks kun muuallakin Brasiliassa, eli vähän Suomea edullisemmaks. Vaikka meitä oltiin etukäteen peloteltu varsinkin Rion vaarallisuudesta, ei me koettu kaupunkia ahdistavaksi vaikka liikuttiinkin enimmäkseen neljän tytön porukalla. Pimeellä ei olis huvittanut juuri kauppaa pidemmälle hotellista poistua ja eihän meidän suuri poppoo ihan ongelmittakaan selvinnyt. Meidän 16 hengen porukasta kaksi joutu ryöstön kohteeksi, mutta onneksi he selvisivät naarmuitta. Toiselta lähti vähän käteistä yksin, pimeällä kujalla ollessa ja toiselta kaulakoru keskellä päivää pienellä porukalla liikkuessa. 

Oon kuitenkin yhä sitä mieltä, että omalla varovaisuudella riskit voi vähentää pieneksi. Suurella osalla meistä oli käytössä vaatteiden alla pidettävät rahapussukat ja ylimääräinen omaisuus oli hotellihuoneiden kassakaapeissa. Mä jätin suosiolla suuret korut pois, sillä vaikkei ne arvokkaita oliskaan, voi ne houkutella hämäräveikkoja. Lisäks välttelin puhelimen kanniskelua ja lompakon ja laukun kaivelua julkisilla paikoilla. Lisäks mulla oli pokkari mukana järjestelmäkameran sijaan. 

Ootko ikinä joutunu todistamaan tai kokemaan ryöstöä? Mitkä on sun parhaat vinkit, joilla itsestä ja omaisuudesta pidetään huolta?

Cristo Redentor

Brasilian reissun kolmas ja viimeinen etappi oli Rio de Janeiro! Vietettiin Riossa viisi päivää ja ainoa ehdoton turistikohde jossa halusin käydä, oli Cristo Redentor, eli Jeesus-patsas. Suunnattiin siis sinne heti ensimmäisenä sellaisena päivänä, kun taivas oli selkeä.

Cristo Redentor -patsas on 38 metriä korkea ja se sijaitsee 710 metriä korkean Corcovadovuoren huipulla. Painoa pelkällä patsaalla on 700 tonnia ja se on nököttänyt valmiina paikoillaan jo vuodesta 1931. Jesse on yksi nykymaailman seitsemästä ihmeestä ja toinen, jolla oon päässy käymään. Ensimmäinen oli Kheopsin pyramidi vuosia sitten.

Sisäänpääsy Jeesus-patsaalle makso muistaakseni reilut 10 euroa ja hintaan kuului sisäänpääsyn lisäksi kuljetus metroasemalta Corcovadovuoren huipulle. Jo matkalla ylös näköalat oli huimat ja hihkuttiin innoissamme, kun nähtiin patsas edes vilaukselta. Pian oltiinkin huipulla. Minibussilta portaat ylös ja sitten jo oltiinkin Jessen juurella! Oltiin ihan mykistyneitä ja ihmeissämme, että oltiin oikeesti siellä. Maisemat oli niin upeat, ettei se tuntunut todelliselta. Mua ei edes korkeenpaikankammo vaivannu, kun en vissiin pystyny sisäistämään miten korkeella oltiin. Taidettiin mennä jo niin korkeelle, että se meni ihan käsittämättömäks mun kammolle. :D 

Tungosta oli totta kai, mutta onnistuttiin siitä huolimatta pääsemään hyville näköalapaikoille. Bongattiin muun muassa sokeritoppavuori, joka näkyy ylläolevan kuvan oikeessa ylälaidassa! Sinne mentiinkin sitten toisena päivänä ja vielä sokeritopallakin ihmettelin, miten korkeella Jeesus-patsas on. Sokeritoppavuori on nimittäin "vaan" puolet Corcovadovuoren korkeudesta. Koko loppureissun ajan bongailtiin Jeesus-patsasta ja sehän näky meidän hotellin kattoaltaaltakin. Helpotti muuten suunnistamista kummasti, kun oli edes yks kiintopiste, mikä näky melkein kaikkialle. 

Tavattiin muuten patsaalta lähtöä tehdessä brasilialainen tyttö, joka oli ollu Suomessa vaihdossa pari vuotta sitten. Hän oli kuullu meidän puhetta ja kysyi söpöllä suomellaan, että "oletteko suomalaisia?". Kertoi, ettei ollut tavannut suomalaisia ollenkaan vaihtoaikansa jälkeen! Tais siis olla aikamoinen sattuma, että törmättiin Brasiliassa kahteen suomalaisporukkaan ja tähän suomea vähän puhuvaan tyttöön, jos suomalaiset on niin hankalia löytää. :D

Morro do Morenon vuori

Viimesen Vitória-postauksen kirjottaminen on vähän venähtänyt, sillä viimeaikoihin on mahtunu joulun lisäks paljon muutakin. Valmistuin yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tradenomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta, mitä juhlittiin koko joulua edeltävä viikonloppu. Lisäks oon käyttäny aikaa myös töiden etsimiseen ja rentoutumiseen, mutta nyt on aika palata Brasilian pariin täällä blogissa! Tällä kertaa vuorossa on Morro do Moreno -niminen vuori, joka itseasiassa sijaitsee Vitórian naapurikaupungissa, Vila Velhassa. Paikalliset suositteli 274 metriä korkeelle vuorelle kiipeämistä ja yksi heistä lähti meidän mukaan patikkareissulle. 

Patikointi tehtiin biitsipäivän päätteeksi ennen auringonlaskua. Suunnattiin rannalta ostarille syömään, ostamaan vettä ja vaihtamaan vaatteet, minkä jälkeen edessä oli reilu 20 minuutin patikointi rinnettä ylös. Paikallinen kaveri oli etukäteen hirveen huolissaan meistä ja taispa luulla, ettei selvitä tollasesta matkasta. Ei tietenkään olla totuttu tollasessa reilun +35 asteen helteessä patikointiin. Sen huolehtimisen perusteella osasin kuitenkin kuvitella paljon pahempaa, mutta toi kapuaminen oli ihan hauskaa ja matkakin melko lyhyt. Huipulta avautuvat maisemat olis ollu rankemmankin kiipeämisen arvoset, kattokaa vaikka!

Kuvissa näkyvä silta on The Third Bridge, eli Brasilian toisiks suurin silta, joka ylitettiin bussilla aiemmin samana päivänä. Mielettömän kokonen ja muutenkin kivan näkönen silta, jota olis voinu jäädä katselemaan muiden upeiden maisemien ohessa vaikka koko illaks. Pianhan meidän piti kuitenkin palata alas, että ehditään ennen pimeää. 

Nyt, kun Vitórian kertomukset on saatu pakettiin, on seuraavina postausaiheina vuorossa Rio de Janeiro! Palailen niiden pariin lähipäivinä.