Itaparica Island

Käytiin Salvadorista käsin Itaparican saarella, joka sijaitsee 10 kilometrin päässä Salvadorista. Saaren koosta jotain kertoo jo se, että pelkästään rantaa löytyy 40 kilometriä! Asukkaitakin saarelta löytyy 55 000, mikä on mun mielestä aika huima määrä. Itaparicalle pääsee puolen tunnin välein Mercado Modelon takaa lähtevillä lautoilla. Lautta makso noin 1,50 euroa ja matka kesti vajaan tunnin. Varsinkin mantereelle palatessa aallot keikutti suhteellisen paljon, joten helposti merisairaaksi tulevilta tää saattais jäädä välistä. 

En tienny saaresta oikeestaan mitään ennen sinne menoa. Siksipä yllätyin koon lisäksi siitä, ettei toi ollu perinteinen turremesta, vaan lähes kaikki kaupat normaaleita, paikallisten marketteja. Oli tosiaan hiukka köyhemmän ja sotkusemman näköstä, kun Salvadorissa. Toki pakollisia aurinkolasikauppiaita löyty, mutta niillä hinnat oli yllättävän korkeita. Löydettiin myös ihan huikee jätskikiska, missä myyjänä oli noin 12-vuotias tyttö. Se suklaajäätelö suklaapaloineen oli taivaallista! <3

Koska ei oltu tutustuttu Itaparicaan ennen sinne tuloa, ei meillä ollu sen kummempia suunnitelmia. Sen takia päädyttiin vaan kiertelemään sataman tuntumassa ja löhöilemään rannalla. Tää oli muuten reissun eka ja vika ranta, jonka vedessä lillu muovipalasia ja muuta roskaa. Inhottavan tuntusta mennä uimaan, kun jalkoihin osuu muovia. Roskasuus ei kylläkään yllättäny yhtään aiemman vessakokemuksen perusteella. Päästiin käymään rannalla olevan ravintolan vessassa ja kun ihmeteltiin roskiksen puutetta (Brasiliassakaan vessapaperia ei saa heittää pönttöön), tuli työntekijä neuvomaan, että heittäkää paperit ravintolan taakse pusikkoon. Tuli kummasti Bulgaria-viboja tästä kokemuksesta. :D

Unescon maailmanperintökohde, Pelourinho

Brasilian reissulla yks siisteimmistä paikoista oli Salvadorin Pelourinho, eli historiallinen keskus. Värikäs Pelourinho on päässyt kulttuurikeskukseksi Unescon maailmanperintöluetteloon. Pelourinho on myös mantereen ensimmäinen paikka, jossa kaupattiin orjia. Afrikasta saapuneet orjat tulivat aikanaan työskentelemään sokeriplantaaseille.

Pelourinho on kaupungin "yläosassa" ja sinne kuljetaan Mercado Modelosta hissillä, jonka paikalliset kerto olevan Etelä-Amerikan vanhin hissi. Elevador Lacerda -niminen hissi on rakennettu vuonna 1873 ja se kulkee 72 metrin matkan 30 sekunnissa. Hissilippu maksoi 0,15 realia, eli alle viisi senttiä. Osa meidän porukasta oli lähteny kapuamaan Pelourinhoon jalkasin, jollon paikallinen mies oli juossu heidän peräänsä ja estäny aikeet. Rinteessä oleva alue on ilmeisesti hiukka epäilyttävää, joten kiipeemään ei kannata lähteä.

Käytiin Pelourinhossa myös katsastamassa paikka, jossa Michael Jacksonin They Don't Care About Us -musiikkivideo kuvattiin! Katottiin edellisenä iltana kyseinen video hotellihuoneessa, mikä autto paikan fiilistelyssä aika paljon. Upee paikka, vaikkei musavideoo ois nähnykään, mutta ainakin munlaiselle musiikkifriikille se toi oman, erityisen mausteensa. Jacksonin parveke oli pyhitetty pahvi-Michaelille, minkä edessä piti tietysti saada kuva..

Onko kukaan muu käyny Pelourinhossa? Miltä paikka vaikutti kuvien perusteella?

//EDIT: Kerrotteko, jos kuvat näkyy teille pikkuruisina? Auttais, jos kerrotte myös, millä ja minkä merkkisellä laitteella selaatte. Oon nyt parilta eri ihmiseltä kuullu, että kuvat ei näy kunnolla ja yritän selvittää, mikä siihen on syynä. Valtaosalle kuvat näkyy normaalisti ja oon tutkaillu postauksia usealla eri koneella ja puhelimella, mutta mulle on tähän mennessä kaikilla laitteilla näkyny normaalisti. Vinkkejä tän ongelman poistoon otetaan mielihyvin vastaan!

Salvador da Bahia

Ensimmäinen etappi Brasilian reissulla oli maan koillisrannikolla sijaitseva kaupunki, Salvador da Bahia. Järjestettiin Salvadorissa yhteistyössä paikallisten kontaktien kanssa Rails Girls -tapahtuma, jonka päätarkoituksena on opettaa naisille koodausta. Tapahtuma kesti kaks päivää, mutta haluttiin varata tarpeeks vapaa-aikaa myös tän muinoin Brasilian pääkaupungina toimineen kaupungin kiertelyyn, joten viivyttiin kaupungissa kuuden päivän verran.

 

Meidän hotelli oli ihan Barran rannalla, suosituimman ja suojasimman uimarannan edessä. Merivesi oli niin lämmintä ja aallot mitättömiä rannan suojasuuden vuoksi. Portaat alas, kadun yli ja laskeutuminen rannalle. Näistä liikkeistä koostu monen päivän ohjelma, vaikka toki tehtiin paljon muutakin. Käytiin useamman kerran kaupungin vanhassa keskustassa, Pelourinhossa, joka on yks Unescon maailmanperintökohteista. Siitä taidan tehdä kuitenkin kokonaan oman postauksen, jotta tää ei veny eeppisiin mittoihin.

Vaikka Salvadorissa on noin 2,5 miljoonaa asukasta, ei se tuntunu suurkaupungilta. Siihen varmasti vaikutti hotellin hyvä sijainti ja se, että kuljettiin pidemmät matkat aina taksilla. Salvador oli siitä hyvä paikka alottaa Brasilian seikkailut, ettei se tuntunu vaaralliselta. Ennen reissua kaikki varotteli Brasilian vaarallisuudella, mutta onneks selvittiin ilman suurempia murheita. Rantakadulla oli paljon sisäänheittäjiä, aurinkotuolien vuokraajia ja muita mekastajia, mutta missään vaiheessa ei ruennu kuumottamaan. Uskalsin jopa käydä lenkillä yksin auringonlaskun aikaan. Rantakatu ja ranta oli myös valaistu tosi hyvin pimeeseen aikaan. Varmasti rantakadun ulkopuolella on vaarallisempia alueita, jonne ei mielellään menis, minkä vuoksi valittiin taksi paikasta toiseen kulkiessa. Taksit oli myös edullisia ja keskivertomatka esimerkiksi hotellilta Pelourinhon alapuolelle, Mercado Modeloon makso noin 6 euroa. 

 Tutustuttiin Rails Girlsissä paikalliseen tyttöön, joka vei meidät Museum de Arte Moderna da Bahia -museolle, jonka pihalla on joka lauantai livemusiikkia. Ihan huikee meininki, upee paikka ja edullista ruokaa ja juomaa. 

Vajaan viikon aikana ehdin moneen kertaan yllättyä positiivisesti. En osannu odottaa Salvadorilta juuri mitään, mutta silti (tai juuri siksi) kaupunki anto niin paljon. Tylsiä hetkiä ei tullu ja sääkin suosi täydellisesti. Jopa ostarit yllätti tän vannoutuneen joulufanin positiivisesti övereillä joulukoristeilla ja sillä, ettei niistä löytyny mulle tuttuja ketjuliikkeitä Zaraa lukuunottamatta. Voisin väittää, että Salvador on yks upeimpia kaupunkeja, joissa oon käyny!

Brasilia

Kolmen viikon Brasilian reissu tuli päätökseen eilisiltana, kun saavuttiin takas lumiseen Suomeen. Tuohon aikaan mahtu kolme eri kaupunkia, yhdeksän lentoa, kaksi paikallista korkeakoulua, joukko brasilialaisia tuttavuuksia, paljon aurinkoa ja ruokaa ja vähän vähemmän unta. Nyt tuntuu, etten osaa kertoo paljoakaan reissusta tai edes jaksa selata kaikkia kuvia läpi, joten kerron päällimmäisiä fiiliksiä Brasiliasta. Palataan niihin tarkempiin fiiliksiin ja kuviin myöhemmin. :)

Päällimmäisenä Vitóriasta, Salvadorista ja Rio De Janeirosta jäi mieleen:

• Paikallisten ystävällisyys ja huolehtiminen; varoteltiin esimerkiksi kännykän kädessä pitämisestä
• Salvadoriin rakastuminen ja Pelourinhon kaupunginosa, jossa Michael Jacksonin They Don't Care About Us -musavideo kuvattiin

• Ihmetys siitä, miten valtaosa paikallisista ei osaa sanaakaan englantia, vaikken hyvää kielitaitoa oottanutkaan
• Lämmin merivesi ja ilma
• Paikallisten tapa kuvata naurua kirjottamalla "kkkkk"
• Upeet hiekkarannat ja törkeen kuuma hiekka, johon poltin jalkapohjat useeseen otteeseen

• Tapa tuoda seurueelle yksi iso pullo olutta sen sijaan, että jokaiselle tuodaan oma. Suomalaisissa tais hämmentää se, miten jokainen haluaa oman pullon..
• Morro do Moreno -vuorelle kiipeäminen

• Papukastikkeen syöminen lähes joka ruuan kanssa
• Älyttömän hyvät tapiocat ja kummallinen jauho, josta ne tehtiin
• Jeesus-patsas

• Paikallinen tumma olut, joka maistu kutakuinkin kotikaljan ja kokiksen sekotukselle
• Itsensä nipistely ja herättely sen suhteen, että oikeesti ollaan Brasiliassa ja tää huikee juttu on osa meidän opintoja
• Korkeenpaikankammon päihittämistä sokeritoppavuorelle kaapelihisseillä mennessä

• Miten ihanaa olikaan puhua taas englantia hyvin sitä puhuvien brassien kanssa!
• Auringonlaskut
• Munakokkeli ja vaalee leipä. Voi olla, ettei kumpaakaan tee hetkeen mieli..
• Escadaria Selarón

Pahottelut, ettei kuvanlaatu oo kovin hyvä tässä ja tulevissa Brasilia-postauksissa. Kaikki reissun kuvat on otettu pokkarilla ja puhelimella, sillä jätin järkkärin kotiin turvallisuussyistä ja vähentääkseni mukana kannettavien tavaroiden määrää. Kuten sanottua, palaan tähän reissuun vielä monta kertaa, mutta nyt taidan mennä mutustamaan ruisleipää onnellisena. :)