Epilän kylpylän rauniot

Kuten viimeks lupailin, on nyt vuorossa toinen Tampereelta löytyvä hylätty paikka, eli Epilän kylpylä. Tän postauksen oli alunperin tarkotus tulla ulos jo tämän viikon alussa mun ollessa Kreetalla, mutten ehtinytkään muokata kuvia valmiiks ennen reissua. 

Kylpylän on rakennuttanut liikemies Sixtus Syrjänen perheelleen 1930-luvulla. Syrjäsen omistaman tehtaan tilausmäärän hiipuessa hänen piti joko irtisanoa työntekijöitä tai siirtää nämä muihin töihin, jolloin hän keksi siirtää tehtaan työntekijöitä rakentamaan yksityistä kylpylää. Antiikin kulttuuri näkyi perhettä aina 1950-luvulle palvelleessa kylpylässä, mutta sen jälkeen kylpylä on pahasti rapistunut, eikä raunioista oo enää paljoakaan jäljellä. Ehkä jotain paikan metsittymisestä kertoo ensimmäinen kuva, joka on otettu heti paikalle saavuttua.

Jotenkin nuo rauniot oli aika karmivat, enkä itsekseen tuonne lähtisi. Muutenkaan en kyllä välttämättä uudestaan Epilän kylpylän raunioita menisi katsomaan, sillä mulle oli pettymys se, miten vähän niistä olikaan jäljellä. Jos ei tietäisi, että rakennelma on ollu kylpylä, ei sitä mitenkään vois jäljellä olevista seinistä päätellä. Jos kuitenkin etsii Tampereelta jotain vähän erilaista tekemistä ja hylätyt rakennelmat kiinnostaa, on Epilän kylpylä ihan harkitsemisen arvoinen paikka. Kylpylälle löytää esimerkiksi suuntaamalla Voimalaitokselle Rahtimiehenkatua pitkin. Voimalaitoksen portin kohdalta vasemmalle, jolloin raunioille saapuu metsäpolkua pitkin. 

Vanha tulitikkutehdas - hylätty rakennus Tampereella

Tampereelta löytyy yksi hienoimmista hylätyistä rakennuksista, joissa oon käyny. Vanha tulitikkutehdas on Särkänniemen lähellä, uuden rantatunnelin vieressä ja se näkyy rantatielle, joten kovin hankala tänne ei oo suunnistaa.

Tehdas on ollut toiminnassa vuosina 1926-1975, jolloin tulitikkujen valmistuksessa käytetyt tukit on tuotu uittamalla tehtaan varastoalueelle. Tehtaan lopetettua toimintansa on rakennuksessa toiminut Autotalo Pekka Mäkinen, mutta nyt tehdas on ollut vuosia tyhjillään ja se on täyttynyt graffiteilla. Vanha tulitikkutehdas on valokuvaajien suosiossa ja onpa siellä kuvattu myös lempibändini musavideo!

Samalla kertaa, kun käytiin vanhassa tulitikkutehtaassa, käytiin myös toisessa hylätyssä paikassa Tampereella. Siitä on tulossa postausta myöhemmin!

Kiinnostaako hylätyt rakennukset? Tiesitkö vanhasta tulitikkutehtaasta entuudestaan?

Iidesjärven satumetsä

Viikonloppuna kävin pariin otteeseen uuden kodin läheisyydestä löytyvän Iidesjärven ympäristössä kävelyllä ja pakko kyllä sanoa, että aikamoiset lenkkeilymaastot meillä on! Ensimmäisen kerran jälkeen päätin, että tänne on tultava kameran kanssa ja heti seuraavana iltana nappasin kameran mukaan ja suuntasin kohti Iidesjärven Nekalan puoleista rantaa. Antaa tällä kertaa kuvien puhua puolestaan.

Perjantai-ilta trampoliinipuistossa

Haluttiin tehdä perjantai-iltana jotain muuta, kuin möllöttää kotona, joten päädyttiin Trampolin Parkiin. Illan viimeinen, klo 21 alkava vuoro valikoitui meille ihan puhtaasti siitä syystä, että silloin opiskelija-Henri sai lippunsa puoleen hintaan, eli seitsemään euroon. Hiihtolomaviikon kunniaksi saatiin myös limsat kaupanpäälle. Olin etukäteen nähnyt muutamalta eri tyypiltä videoita Snäpissä ja Instassa, joissa he hyppivät vaahtomuovikuutioin vuorattuun kuoppaan. Siinä oli siis kaikki, mitä osasin odottaa trampoliinipuistolta. :D

Polttopalloa pelaten, vaahtomuovikuutioiden sekaan hyppien ja yleisesti trampoliineilla pomppien tunti vierähti nopeasti. Meille aikaa oli juuri sopivasti, sillä molemmilla alko olla lihakset/polvet/selkä niin kipeänä, ettei pidempään ois enää uskaltanutkaan hyppiä. Noiden vaahtomuovikuutioaltaiden edessä olevat trampat oli meidän kummankin mielestä ihan parhaat, sillä ne oli isoimmat ja joustavimmat. Ne olikin aikalailla koko ajan varattuina, mutta hyvin porukka anto tilaa myös toisille, eikä perjantai-illan vuorolla onneks ollut kovin paljoo väkeä.

14 euroa tällasesta huvista on mielestäni sopivasti, eikä mitään oltu muutenkaan hinnoiteltu liian ylös. Henrin sukat osoittautu liukkaiksi, joten hän osti Trampolin Parkin omat jarrusukat kohtuulliseen kolmen euron hintaan. Mulle hyppiminen osoittautu polvia rasittavaksi, joten kovin usein en tällasta uskaltais harrastaa. Miinusta siitä, että olisin toivonut alkuun jotain opastusta vaikka siitä, minne tavarat voi jättää, milloin voidaan mennä hyppimään ja mistä trampoliineille pääsee. Nyt meiltä kysyttiin ainoastaan, ollaanko käyty aiemmin ja oltiinko täytetty vastuuvapautuslomakkeet etukäteen. Noilla pelikentillä mua häiritsi myös trampoliinien välissä olevat kovat ja leveät reunat, joiden päälle tipuin useamman kuin yhden kerran. Ymmärrän, että reunat on pakko olla, mutta jäin miettimään, että miksi ne oli niin älyttömän leveät tai eikö niitä olis voinu yrittää pehmustaa vähän.

Kaikkiaan siis hauska kokemus, mutta urheilullisista aktiviteeteistä vielä enemmän mun makuun oli Irti Maasta -seinäkiipeily, jossa käytiin viime syksynä.

Pieni Siilinkarin majakka Näsijärvellä

Lauantaille oli luvattu hyvää ulkoilusäätä, joten päätettiin viimein lähteä käymään Siilinkarin majakalla. Ei oltu kumpikaan koskaan käyty siellä, enkä minä ollut itseasiassa koskaan käynyt edes järvenjäällä Tampereella.. Hups. Jätettiin auto parkkiin Rauhaniemen parkkipaikalle ja jatkettiin siitä jäätä pitkin majakkaa kohti.

Koska jäällä ei ollu paksua lumikerrosta, päädyttiin kävelemään suorinta, auraamatonta reittiä Siilinkarille. Aurattua luistelureittiä pitkin matka olis pidentynyt jonkun verran. Hyvästä säästä johtuen ulkoilemassa oli paljon porukkaa ja kahvion tarjonnasta munkit olikin loppuneet kesken. Majakka oli muuten jonkun verran pienempi, kuin olin sen etukäteen kuvitellut olevan. Tiesin, ettei kyseessä tosiaan ole mikään korkea majakka, mutta silti sen pienuus yllätti. Pieni on tosin luotokin, jolle majakka on rakennettu 1906. Mulle tuli heti mieleen, että pystyisköhän Siilinkarilla ottamaan kesällä aurinkoa, jos sinne veneellä menis. :D

Joulu Tampereella: Joulutori ja Tallipiha

Eilen Tampereella vietettiin Joulutorin avajaisia ja myös Kauppahalli avasi joulukautensa, joten minähän menin koko päiväksi kaupungille joulufiilistelemään. Joulutori järjestetään Keskustorilla ja se on auki päivittäin aina 22.12. saakka. Paikalle on tuotu pieniä mökkejä, joista löytyy monenlaista myyjää. Tämä vuosi on muuten ensimmäinen, kun mökkejä voi vuokrata lyhyemmäksi ajaksi, kuten pariksi päiväksi. Joulutori on yks ihan pakollisista vierailukohteista näin joulun alla!

Joulutorin ohella yks suosittelun arvosista paikoista joulutunnelman nostatukseen on Tallipiha. Tallipihalla on joulukauden aikaan karuselli, hevosajelua, lampaita, aasi ja viikonloppuisin myös oma Joulutori. Vaikka Tallipiha onkin ihana myös kesällä, on siinä jotain ihan erityisen tunnelmallista näin talvella. Harmi vaan, etten nähnyt lampaita ja aasia, enkä jaksanut lähteä niitä etsimään, sillä olin ihan jäässä tuossa vaiheessa.

Olin päättänyt jo hyvissä ajoin, että tänä vuonna menen Joulutorille heti avajaispäivänä. Mun onneksi samalle päivälle sattui muutakin hauskaa, sillä Kauppahallin joulukauden avauksessa oli esiintymässä Reckless Love! Ihan perussettiä nähdä oma lempibändi tonttulakeissaan soittamassa akustisena joululauluja Kauppahallin välikatolla. :D Tietysti mukaan mahtui myös omia biisejä. Tää ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun näin Reckless Loven kauppahallissa, sillä viime syksynä heillä oli kaks akustista settiä yhden päivän aikana, tismalleen samassa paikassa! Sillon ei kyllä ollut joulukuusta eikä joululauluja, joten tämä lauantainen keikka voitti kyllä vuoden takaiset omituisuudessaan. 

Tämän kaiken lisäks käväisin katsomassa Stockmannin joulupuodin, mutta hillitsin itseni enkä ostanut kuusenkoristeita, sillä eihän meille tule edes kuusta. Musta kyllä tuntuu, että käyn vielä uudestaan pyörähtämässä näissä paikoissa ennen joulua, sillä pakko saada munkki Joulutorilta ja päästä rapsuttamaan Tallipihan lampaita!

Bloggaajailta Tampereella 24.11.2016

Sain ilon osallistua torstai-iltana Tampereen Työväen Teatterin järjestämään bloggaajailtaan. Ohjelmassa oli ihan mielettömän hyvää ruokaa ravintola Tiiliholvissa, kanssabloggaajiin tutustumista ja Isän päivä -esitys. 

Ei ihan heti tule mieleen, milloin olisin ollut yhtä upeassa ravintolamiljöössä, kuin missä Tiiliholvi sijaitsee. 1901 rakennetussa, alkuperäisin pankkirakennuksena toimineessa talossa on tapahtunut esimerkiksi pankin konttorin johtajan Nils Idmanin tekemä, nykyrahassa 23 miljoonaa euroa vastaavan rahasumman kavallus. Se on yhä nykyäänkin rahallisesti suurin Suomessa tehty kavallus!

Kauniin miljöön ja hauskojen tarinoiden lisäksi meitä hemmoteltiin superhyvällä ruualla ja tarkkaan valikoiduilla viineillä. Illallinen tattikeittoineen, hanhenrintoineen ja muun muassa suklaapannacottaa ja suolapähkinäjäätelöä sisältäneine jälkiruokineen meni heittämällä yhdeksi parhaista syömistäni aterioista. Vielä kun osaisi nauttia viineistä ruuan maun täydentäjänä.. :D

En juurikaan tunne muita bloggaajia, joten oli mielenkiintoista tutustua kollegoihin. Joskus vielä kolme-neljä vuotta sitten olisin saattanut mennä lukkoon tällaisessa tilanteessa, jossa joudun viettämään illan täysin tuntemattomien ihmisten seurassa, mutta nyt nautin siitä. Tietysti olennaisimmin siihen ei vaikuttanut omassa sosiaalisuudessani tapahtunut muutos vaan fakta, että Tampereen Työväen Teatteri oli onnistunut kutsumaan paikalle hyvän porukan. Bloggaajailtaa kanssani viettivät Karri Man Made Lifestyle -blogista, Katri Paljon melua teatterista -blogista, Eija Kulttuuriluuta -blogista, Aksu omaa nimeään kantavasta Aksu Piippo -blogista, Heljä Tampester Teatro -blogista, Helmi itsensä mukaan nimetystä Helmi Hytti -blogista ja Annukka Mansen Muijat -blogista. Tampereen Työväen Teatterilta mukana oli tietysti oma edustus, ihanat Sari ja Mika. 

Hulppean Tiiliholvin illallisen jälkeen kipitimme nopeasti TTT-Klubille, jossa näimme Tuomas Kyrön käsikirjoittaman Linnateatterin vierailuesityksen Isän päivä. Esitys on monologi, jossa kotia hoitavan, omaa lapsuuttaan muistelevan isän roolissa nähdään Matti Ristinen. Kun tajusin esityksen olevan monologi, olin hieman huolissani siitä, voisiko yhden miehen show napata mukaansa. Rakastan hyviä teatteriesityksiä ja varsinkin Kuopion kaupunginteatterissa niitä on aikoinaan tullut nähtyä jonkin verran, mutta tämä oli ensimmäinen näkemäni monologi. Huoleni tylsyydestä osoittautu ihan turhaksi, sillä aika meni sukkelaan ja esitys oli hauska. Ainoa miinus siitä, että näin 90-luvun kasvatilla valtaosa 80-luvulla vietetyn lapsuuden muisteloista meni ihan ohi muun yleisön repeillessä huolella. TTT-Klubi on upea, kabareehenkinen paikka, jonne pienet näytelmät, stand up -keikat ja myös monet musakeikat sopii hyvin. Pistin merkille, että kevään aikana siellä esiintyy muun muassa Pelle Miljoona! TTT-Klubi oli mulle entuudestaan tuttu yhdestä stand up -esityksestä, joka siellä joskus nähtiin. Sen sijaan Tampereen Työväen Teatterissa en oo koskaan käynyt, mutta se virhe on korjattava kyllä pikaisesti. Teatterissa tulee käytyä ihan liian harvoin, vaikka nautin suuresti hyvästä näyttelemisestä, upeista lavasteista ja suuresta produktiosta. Teatterissa, leffassa ja keikoilla saa kunnolla nollattua, eikä niissä tule ajateltua mitään muuta, kuin edessä olevaa esitystä.

Kiitos vielä TTT:n väelle hauskasta illasta ja Tiiliholville mahtavasta illallisesta!