Kotor - hulppeita maisemia ja satoja kissoja

Kotorissa kävi heti sinne illalla saavuttuamme selväksi, että maisemat tällä reissulla tulevat olemaan ihan omaa luokkaansa. Jo meidän hotellin altaan maisemat olivat niin eeppiset, ettei tällaisia monesta paikasta löydy. Altaalta avautuu maisemat itseasiassa Tivatin lentokentälle, eikä Kotoriin. Meidän hotellia, Carpe Diem Apartmentsia voin muuten suositella mielelläni, mikäli melko syrjäinen sijainti ei haittaa. 

Hotellilta on nelisen kilometriä Kotoriin ja taksi suuntaansa maksaa reilut kolme euroa. Myöskään Montenegron Monacoon, eli Tivatin Porto Montenegroon ei ole pitkä tai kallis taksimatka. Syrjäisyys korvautuukin mainiolla hinta-laatusuhteella juuri rempatussa hotellissa ja altaalla näillä maisemilla. Hotellin allasalueelta mielenkiintoisinta oli bongailla paikallisten arkielämän askareita, kuten pihan haravointia ja lampaiden kuljetusta peräkärryllä (jep). Vikana iltana naapurin autiolta näyttävässä oudossa bunkkerirakennuksessa oli myös melkoiset 18-vuotisbileet poppivehkeineen ja diskovaloineen. 

Ensimmäisenä päivänä ei saatu napattua taksia mistään, joten lähdettiin kävelemään keskustaa kohti. Oltiin kävelty ehkä kilometri, kun vastaan tuli ravintola Kotorinlahteen suuntautuvalla maisematerassilla. Täällä oli reissun parhaat näköalat heti Kotorin linnoituksen näkymien jälkeen, joten kannattaa laittaa muistiin ravintola Vidikovac. Myöskään ruuassa ei ollut valittamista ja hinnatkin olivat samaa luokkaa, kuin muualla kaupungissa, eli Suomea edullisemmat. 

Toinen asia, mihin Kotorissa kiinnitti huomiota maisemien lisäksi, oli valtava kulkukissojen määrä. En oo koskaan missään törmännyt näin moniin kulkukissoihin, kuin täällä. Suureen kissajoukkoon mahtuu valitettavasti myös sairaita kavereita ja varsinkin toisen tai kummankin silmän sokeus näkyi olevan melko yleistä. Sydäntä särki myös nähdä halvaantunutta, pakettiin laitettua jalkaa perässään laahaava kissanpentu, joka nautti antamistani rapsutteluista enemmän kuin mikään eläin koskaan. Rapsuttelusta sain palkaksi maukumista ja syliin kiipeämistä ja tämä pikkuinen lähti myös seuraamaan meitä kun oli aika jatkaa matkaa. Vaikka oonkin ehdottomasti koiraihminen, olisin voinut adoptoida täältä vaikka kuinka monta kissaa.

Kotorin vanhakaupunki on kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintökohde ja juuri tällaisesta keskiaikaisesta arkkitehtuurista tykkään itse eniten! Kapeat kujat oli onneksi lokakuussa jo tyhjentyneet isoimmista turistilaumoista, sillä oon kuullut pienehkön alueen käyvän pahimpaan sesonkiaikaan todella ahtaaksi varsinkin risteilyalusten satamassa ollessa. Vanhakaupunki on sympaattinen ja sopiva päämäärättömään vaelteluun, eikä Kotorista linnoitukselle kiipeämisen lisäksi löydy kamalasti aktiviteetteja. Kaupunki onkin juuri sopiva parin päivän oleskelulle, jonka jälkeen voi suunnata vaikka johonkin rantalomailua tarjoavaan kaupunkiin, kuten Budvaan. Päiväseltään Kotoria ei kuitenkaan mielestäni kannata yrittää ottaa haltuun, vaan käyttää edes kaksi päivää kaupungissa. 

 Lue myös tämä: 1350 porrasta upealle Kotorin linnoitukselle

1350 porrasta upealle Kotorin linnoitukselle

Kotorin linnoitukselle kiipeäminen oli oikeastaan ainoa ehdoton juttu, minkä halusin tehdä lokakuisella Montenegron reissulla. Upeat kuvat linnoitukselta aukeavista näköaloista olivat vakuuttaneet mut jo kauan ennen reissun varaamista. Linnoitukselle, jota kutsutaan myös San Giovannin tai St. Johnin linnoitukseksi, kiipeäminen maksaa tätä nykyä 8 euroa, joka on mun mielestä kohtuullisen summan ylärajoilla. Hinta on reilussa vuodessa yli tuplaantunut, mikä ei toisaalta oo mikään ihme turismin lisäännyttyä Kotorissa ja koko Montenegrossa räjähdysmäisesti. 

Linnoituksen rakentaminen ei ollut mitään nopeinta puuhaa, vaan se kesti aina 800-luvulta 1800-lukuun saakka. Sekä rakennelma että koko Kotorin kaupunki on vahingoittunut kolmeen eri otteeseen maanjäristysten vuoksi. Alkumatkasta vastaan tulee St. Georgen kirkko, jonne asti on mahdollisuus kiivetä kahta eri reittiä pitkin ja täältä löytyi myös ainoa vesimyyjä, jonka koko reitillä näimme, joten kiipeämiseen kannattaa varautua vesipullojen kera. Vaikkei lämpötila ollutkaan kuin nipin napin hellelukemissa, oli tunnin kestävä kiipeäminen hikistä puuhaa. Rappusia matkalle kertyy 1350, mutta monissa paikoissa ne on myös sortuneet ja kuluneet liukkaiksi, joten pitäväpohjaiset umpinaiset kengät on ehdottomat. Vastaan tuli porukkaa varvassandaaleissa ja korollisissa kengissä, eikä heidän liukastelujaan kyllä käynyt kateeksi hetkeäkään. 

Huipulla ollaan 280 metriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä aukeaa huikeat maisemat vanhaankaupunkiin ja Kotorinlahteen! Kiipeäminen kannattaa tehdä kokonaan valoisaan aikaan ja suosittelen varaamaan tähän reissuun kolmisen tuntia, jolloin ehtii pitää runsaasti kuvaustaukoja, nauttia maisemista rauhassa ja silitellä reitin varrella olevia suloisia kisuja. Tätä ei kannata jättää missään nimessä välistä Montenegron reissulla!

Vlogi: Kroatian reissu poikaystävän silmin

Meidän Kroatian reissulla Henri kuvas vlogia parin videon verran. Ensimmäisessä videossa näkyy reissun ensimmäinen osa, eli saapuminen, Trogir, Split ja Krka. Toinen video on omistettu kokonaan Visin saarelle ja näkyypä siellä myös meidän uudelleenluoma kohtaus Mamma Mia: Here We Go Again! -elokuvasta. 

Hauska nähdä, miten samoja asioita selitetään videoissa ja mun blogipostauksissa, mutta toisaalta noista samoista asioistahan me puhuttiin reissulla. Visin videolla näkyy muuten myös mun bannerikuvan ottamisprosessi ja suomalaisten pahin pelko, eli tilanne kun joutuu puhumaan tuntemattomalle.

Split - GOT-lokaatioita ja rantaelämää

Monella Kroatiasta tulee nykyään mieleen Game of Thrones, jota on kuvattu paljon esimerkiksi Dubrovnikissa ja Splitissä. Myös meidän alkumatkan hotellikaupungista Trogirista löytyy kuvauspaikkoja, mutta vielä enemmän odotin Splitiä lokaatiobongaamisen kannalta. Game of Thronesia on kuvattu ympäri kaupunkia monissa vaikeasti tunnistettavissa paikoissa, minkä lisäksi kaupungista löytyy muutamia selviä spotteja. Diocletianuksen palatsi, jonka kellari esittää sarjassa Daeneryksen valtaistuinhuonetta, on massiivisen kokoinen muurien ympäröimä alue keskellä kaupunkia. Kellariin oli sisäänpääsymaksu ja kuvien perusteella se ei vaikuttanut niin mykistävältä, että olisi haluttu pulittaa sisäänpääsymaksua. Lähellä olevalla kadulla on kuvattu myös neloskauden orjakapina, joka näkyy tällä Youtube-videolla kohdasta 5:13 alkaen. Papalićeva Street näkyy myös parissa alla olevassa kuvassa!

GOT-lokaatioiden ja Diocletianuksen palatsin alueella samoilun lisäksi käytiin keskustaa lähimpänä olevalla rannalla, Bacvice Beachillä. Ranta oli iltapäivästä täynnä porukkaa, mutta reunasta löytyi tilaa varsinkin pienen tihkusateen karkoitettua porukkaa. Bacvice on reilun kilometrin päässä keskustasta, sataman takana. Vaikka rantabaareista pauhasi musiikkia kovalla ja ranta oli täynnä niin turisteja kuin paikallisiakin, palveli se toimivana taukopaikkana kaupunkipäivän vietossa. Henri tykästyi kallioihin, joilta pääsi hyppimään kirkkaaseen veteen ja tällaisen nössönkin oli hauska seurata hyppimistä. Mikäli omistaa uimakengät, kannattaa ne muistaa pakata Kroatiaan mukaan, sillä rannat ovat kivisiä ja veden alta löytyy myös merisiilejä, jonka piikistä itsekin onnistuin saamaan. Split on sopiva yhden päivän kiertelyyn ja itse suosittelenkin ihan jo säästösyistäkin varaamaan majoituksen vaikkapa naapurikaupungista ja käymään Splitissä vierailulla päiväseltään. 

Lue myös tämä: Vis - täydellinen saari-idylli Kroatiassa