Lauantaitreffit korkeuksissa

Nyt aloitan jotain ihan uutta tämän matkablogin historiassa, nimittäin ensimmäisen postauksen sen jälkeen, kun päätin laajentaa blogin repertuaaria kertomaan reissujen lisäksi myös muista osista elämääni. Valokuvaukseen taas uudella innolla suhtautuen, ajattelin rueta kuvaamaan enemmän myös arkea ja toki tarinoimaan siitä. Enimmäkseen täällä tullaan varmaan reissujuttujen lisäksi näkemään höpinöitä ja kuvallista todistusaineistoa tyylistäni ja keikoista, joilla ravaan aina tilanteen salliessa. Jännää ja myös vähän pelottavaa.. Tässäpä siis lauantaiset treffimme, joissa suunnattiin kahteen otteeseen korkeuksiin!

Lauantai aloitettiin massiivisen aamupalan jälkeen Tullintorin Irti Maasta -kiipeilypaikasta. Meidän on pitäny käydä testaamassa tuota jo jonkun aikaa ja kun ei kesällä (taaskaan) ehditty Flowparkiin, päädyttiin kiipeilemään sisätiloissa. Mullahan on siis korkeanpaikankammo, enkä tajunnut etukäteen, että tuolla joutuis näin korkeelle. Hyvähän se, etten tajunnut pelätä, jolloin aloitin koko homman nopeusseinästä, jossa piti kiivetä ylös mahdollisimman nopeasti pysäyttämään kello. Helppoahan se kiipeäminen oli, mutta se vaijerien varassa alas heittäytyminen tuntui tyyliin itsemurhalta. :D

Paikassa oli oikein hyvä opastus ja tosi mukavantuntuinen henkilökunta, joka kävi kiinnittämässä turvavaijerin aina haluamaasi seinään ja antoi ohjeita, mikäli tarvis. Kiipeilyaikaa oli tunnin verran ja sitä edelsi vartin perehdytys, eli sääntöjen kertominen ja valjaiden pukeminen. Tunti oli just sopiva, sillä siinä ehdin käydä läpi kaikki haluamani seinät. Henrillä jäi pari seinää vielä testaamatta, mutta noin rankan kiipeilysession jälkeen ei varmaan kyllä olis kumpikaan jaksettu enää! Vahva peukku paikalle!

Kiipeilyn jälkeen pyörähdettiin kotona syömässä, pesulla ja laittautumassa ennen iltaa. Ajatus tähän treffipäivään oli alunperin lähteny valoviikkojen avajaisista ja siihen kuuluvasta ilotulituksesta, jota haluttiin mennä möllöttämään. Mun ihan lempparivalot on kyllä noi Hämeenkadun pohjoispään puissa roikkuvat pallot!

Koska olin laiska, en jaksanu rueta ottamaan ilotulituksesta kuvaa. Kaikkihan me tiedetään, miltä ne näyttää. Avajaisten jälkeen mentiin vielä käymään Tornihotellin ylimmässä, eli 25. kerroksessa hengailevassa Moro Sky Barissa. Hyvät drinkit ja kauniit maisemat! Miinusta siitä, ettei juomien hinnat ollu näkyvillä - se jos mikä ärsyttää mua aina.

No, mitä luulette, tuleeko musta uskottava lifestylebloggaaja? :D Lifestylebloggaaja on kyllä rasittava sana, mutten keksi sille parempaakaan korviketta. Mites ois, sykkiskö kellään runosuoni niin paljon, että vois keksiä tällasille sekametelisoppabloggaajille tittelin? Pliis, anyone? 

Kauppi - ulkoilureitti Näsijärven rannalla



Tampereen Kauppi löytyy parin kilometrin päässä keskustasta. Näsijärven ranta ja hiljaiset, metsän keskellä olevat lenkkipolut houkuttelevat silloin, kun kaupunki kyllästyttää. Yritinpä käydä kesällä mustikassakin Kaupin metsissä, mutta joku ruoja oli ehtinyt napsia kaikki tertut tyhjiksi ennen mua.

 



Kaupista löytyy valaistun, yhteensä 32 kilometriä kattavan ulkoilureitin lisäksi uimaranta, tenniskenttiä, vinttikoirarata, jousiammuntarata ja jalkapallokenttiä. Talvisin lenkkipoluille vedetään hiihtolatuja. Kaupista löytyy myös yleinen sauna - Kaupinojan sauna, eikä Rauhaniemen kansankylpylä rantoineenkaan ole kaukana. 

Vaikka Kauppi ei nytkään kaukana ole, toivoisin, että tällasia lenkkeilyreittejä löytyis lyhyen kävelymatkan päässä kotoa. Nyt, jos Kauppiin haluan, menen yleensä autolla jollekin Kauppia ympäröivistä parkkipaikoista ja lähden kävelemään siitä. Ei kauheesti nappaa lenkkeillä keskellä kaupunkia - maisemat on huomattavasti tylsempiä eikä polvetkaan tykkää asfaltin aiheuttamista tärähdyksistä.

Mitä muita hyviä luonnon keskellä olevia ulkoilureittejä Tampereella on?

Budapestin eläintarha ja kaupunginpuisto

Budapestista, aivan Sankarien aukion vierestä löytyy upea kaupunginpuisto ja valtava eläintarha. Päätettiin mennä eläintarhaan, eikä edes tiedetty koko kaupunginpuistosta mitään. Se paljastu meille vasta siinä vaiheessa, kun käveltiin metroasemalta eläintarhalle, eikä harmi kyllä ehditty jäädä kiertelemään puistoa kunnolla. 

Eläintarhaa kohtaan olin hiukka skeptinen, sillä eläinrakkaana en usko, että ne ovat parhaita paikkoja elää. Henri kuitenkin halus mennä käymään siellä, joten niinhän me päädyttiin katsomaan pingviinejä, kirahveja, leijonia, virtahepoja ja ties mitä muita eläimiä. Vaikutti kyllä, että niillä oli pääasiassa mukavat oltavat. Olisin kyllä toivonut enemmän henkilökuntaa alueelle vahtimaan eläinten oloja - tai ennemmin ihmisten käyttäytymistä - sillä jotkut idiootit rupesivat silittelämään näitä alla olevassa kuvassa näkyviä, hiukan mangustin näköisiä mustahäntäpreeriakoiria. Myöskään silittelytarhassa, jossa pääsi silittämään lampaita ja vuohia, ei ollut ketään vahtimassa, ettei eläimiä satuteta. 

Parhaiten mulla jäi mieleen suloinen, pieni oranki, joka temppuili ja hyppeli koko ajan paikasta toiseen. Myös kirahvit oli jotenkin tosi mykistäviä. Kengurut ja mangustit oli kanssa mielettömän sulosia, kuten toisaalta kaikki muutkin eläimet oli. :D Leijonat ja tiikerit oli vähän pettymys, kun ne kuumasta kelistä uupuneina makoili paikoillaan, eikä niitä nähnyt niin hyvin, kun toivottiin.

Saatiin eläintarhassa kulumaan helposti puoli päivää. Tehtiin virhe siinä, että lähdettiin kiertämään aluetta pienempien eläinten suunnalta. Siinä vaiheessa, kun tuntien kuluttua päästiin kirahvien, norsujen, leijonien ja muiden isompien eläinten luo, olin ihan naatti. Kuuma keli, seisoskelu ja kävely vetivät veronsa.

Eläintarhareissuun kannattaa muuten yhdistää käynnit Sankarien aukiolla, kaupunginpuistossa ja Széchenyin kylpylässä, jos vaan virtaa riittää ja liikkeelle lähtee jo aamusta. Kaikki nämä paikat sijaitsevat käytännössä vierekkäin.

Mitä mieltä sinä olet eläintarhoista - onko niissä hyvät oltavat eläimille?