Taannoisella Sri Lankan reissulla oli ehdottomasti päästävä matkustamaan junalla, sillä onhan maassa kauniita junareittejä lukemattomasti. Aluksi tarkoituksena oli matkustaa lentokentältä Unawatunaan junalla, mutta koska se osoittautua aikaisesta lennonlaskeutumisesta johtuen hankalaksi, päädyttiin jättämään junailu myöhempään ajankohtaan. Sopiva hetki junamatkustamiseen tuli Kalutarassa, kun päätettiin lähteä katsastamaan Colombosta löytyvä ostari.
Rautatieasema oli hotellin lähellä ja lippujen ostaminen asemalla sujui helposti etukäteen netistä selvitettyjen aikataulujen avulla. Kun juna lipui asemalle, tuli aseman työntekijä vielä huikkaamaan meille tämän olevan meidän juna. Lippu maksoi parikymmentä senttiä matkan pituudesta riippumatta, eikä tässä junassa ollut kuin kolmosluokka. Kalutarasta Colomboon matkustettiin puolitoista tuntia.
Menomatkalla keskipäivällä junassa oli mukavan väljää ja valtaosan matkasta meille seuraa piti pari nuorta tyttöä, jotka innoissaan kyseli meiltä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. He halusivat tietää muun muassa Suomen itsenäisyyspäivän, mitkä vanhempiemme nimet ovat ja mitkä on meidän luonnolliset hiusvärit. Kovasti ihmetystä herätti myös se, kun kerroimme matkustelleemme parissakymmenessä maassa. He onneksi kertoivat meille, kun oli aika jäädä junasta, sillä junan kuulutuksista ei saanut mitään selvää.
Paluumatka olikin sitten eri juttu. Oli töistäpaluuaika, joten ensimmäinen juna oli niin täynnä, ettei siihen mahduttu. Porukkaa roikkui ovista ihan järjettömän näköisesti. Seuraava juna tulisi puolen tunnin päästä ja päätettiin sulloutua siihen vaikka mikä olisi, sillä muuten pimeä ehtisi laskeutua ennen paluutamme, eikä haluttu joutua kävelemään keskenämme takaisin hotellille pimeässä. Ennen seuraavan junan saapumista rupesi satamaan kaatamalla, joten saatiinpa nauttia lämpimästä sateesta ja ukkosen jyrinästä asemalla. Kun juna alkoi lähestyä asemaa, juostiin kaatosateessa kauemmas muista ihmisistä ja lähdettiin sulloutumaan vaunun ovesta sisään. Takaa tuli vielä pari ihmistä, jotka työnsivät meitä sisään. Mahduttiin kuin mahduttiin siis sisälle, mutta junassa ei mahtunut kunnolla edes hengittämään ja tunnelma oli todellakin tukala. Onneksi tämä junamatka kesti vähemmän aikaa, sillä se ei pysähdellyt jokaisella asemalla, mutta samalla se jätti myös meidän aseman välistä. Tajuttiin jättäytyä seuraavalla, parin kilometrin päässä hotelliltamme olevalla asemalla ihan sattumalta pois ja napattiin sieltä tuktuk takaisin hotellille.
Vaikka paluumatkan tunnelma olikin tiivis, oli junamatkustaminen hauska ja mieleenpainuva kokemus! Harmi, ettei oltu hyvissä ajoin ennen reissua varattu ykkösluokan junalippuja Colombosta Kandyyn, sillä kyseistä väliä kulkeva junareitti on kuulemma yksi maailman kauneimmista. Paluumatkalla lentokoneessa vieressäni istunut belgialainen eläkeläismies kertoi, että reitti todella oli upea ja he olivat varanneet junaliput kolmisen viikkoa ennen matkustuspäivää. Mietittiin jossain välissä Kandyyn matkustamista, mutta muistin lukeneeni, että ykkösluokan liput pitäisi ostaa hyvissä ajoin, eikä haluttu lähteä istumaan tuntikausiksi tukalaan kolmosluokkaan ja siinä vaiheessa oltiin saatu mutkaisista, matkapahoinvointia aiheuttavista teistä tarpeeksemme. Jos menen vielä joskus uudelleen Sri Lankaan, aion ehdottomasti matkustaa junalla Kandyyn.
Toinen tukikohta Sri Lankan reissulla oli Kalutaran kaupunki. Oltiin etukäteen kuviteltu Kalutaran olevan enemmän turistikohde kuin Unawatunan, jossa vietettiin loman ensimmäinen puolisko, mutta miten väärässä oltiinkaan. Meidän hotellin lähistöllä oli monia muitakin hotelleita, mutta ei nähty muita länkkäreitä koko Kalutarassa olon aikana kuin muutama. En tiedä, satuttiinko tuonne jotenkin hiljaseen aikaan, sillä niin autiota kaikkialla oli. Meidän hotellissa ei ollut muita vieraita kuin me, sillä varauskirja oli laitettu kiinni pian meidän tehtyä varauksen, koska Norjassa asuvat omistajat olivat päättäneet tulla hotellilleen samaan aikaan.
Vaikka Kalutarassa onkin kauniita, pitkiä hiekkarantoja, ei siellä pysty uimaan. Aallot löivät niin suurina rantaan, että ne olisivat vieneet uimarin mennessään. Hotellimme oli ihan rannalla, mutta ei sijainnista juuri hyötyä ollut. Hotelli oli myös aika paljon Unawatunan majoitusta edullisempi ja vieläkin paremmat arviot Booking.comissa saanut, mutta silti Unawatunan hotelli voitti sen mun mielestä mennen tullen. Myös Unawatuna kaupunkina oli enemmän mun mieleen. Kalutarassa ei rannalta, hotellien läheisyydestä juuri ravintoloita tai kauppoja löytynyt ja pääkadulla saatiin liikaa huomiota osaksemme. En tykkää siitä, että kaikki tuijottaa ja huutelee, joten kaupungilla pyöriminen jäi melko vähiin. Otettiinkin reissun tämä osuus puhtaasti rentoutumisen kannalta ja vietettiin eniten aikaa hotellin altaalla. Hotellilla oli onneksi mukava henkilökunta, joka auttoi meitä parhaansa mukaan.
Kalutarassa tuli testattua pitsojen tilausta ja jonkun hyvin epämääräsen näkösen paikan currya, joka pakattiin meille muovipussiin mukaan otettavaksi. Curryn seasta löytyi kärpänen, joka kyllä kummasti sai ainakin mun ruokahalun kaikkoamaan, mutta itse curry oli kyllä hyvää. Edes siellä pääkadulla ei ravintoloita tosiaan hirveemmin näkyny ja kunnon ruokakauppojakin löydettiin yksi. Sen verran sentään saatiin aikaseksi, että käytiin Kalutarasta käsin junalla Colombossa. Junamatkustamisesta aion tehdä kokonaan oman postauksen, sillä niin mielenkiintonen kokemus se oli.
Yhdet Kalutaran yllättävimmistä asioista löytyivät ihan hotellin läheisyydestä. Hotellin vieressä oli vaatimaton moskeija, jonka näkeminen buddhalaisessa maassa oli vähintään erikoista, mutta näemmä islaminusko on maan kolmanneksi suurin uskonto buddhalaisuuden ja hinduismin jälkeen. Eräänä päivänä jäätiin pitämään sadetta moskeijan ympärillä kulkevien puiden alle, jolloin huomattiin yläpuolellamme hyppivät apinat. Apinoita aikamme kuvattua ja matkaa jatkaessamme törmättiin vanhoihin tuttuihin - vihaisiin sonneihin. Yhteen reissun erikoisimmista sattumuksista liittyi tosiaan nämä vihaiset sonnit, jotka pyörivät meidän hotellin lähistöllä useampaan kertaan. Ensimmäisen kerran kun nähtiin vapaana oleva sonni hotellin sisäänkäynnin luona, jouduttiin nopeesti kääntymään kannoiltamme sen lähdettyä tulemaan vihasena meitä kohti. Myös pari paikallista naista juoksi sonnia pakoon katua lakaisemassa olleen naisen autotalliin, jonne hän meidätkin kutsui. Saatiin ainakin kokea paikallinen vieraanvaraisuus, vaikka sitten autotallissa! Ei ehkä ihan ensimmäisenä tulis mieleen, että Sri Lankassa törmää moskeijaan ja joutuu juoksemaan pakoon vihaista sonnia. :D Näiden sattumusten lisäksi Kalutara jäi mieleen myös viimeisen illan auringonlaskulla.
Palattiin sunnuntaina Sri Lankan reissulta. Ennen yksityiskohtiin paneutumista ajattelin heittää kehiin kunnon kuvakoosteen reissusta! Jos siis Sri Lanka kiinnostaa, niin kannattaa pysyä kuulolla lähiviikkoina.
