Bohol - rantoja ja "eläinsuojelua"

Filippiinien Siquijorissa vietetyn viikon jälkeen jatkettiin matkaa Boholille, joka on tunnettu kummituseläimistään eli tarsiereista ja Chocolate Hillsistä. Oikeammin kohteena oli Panglao, joka on kahdella sillalla Boholin saareen yhdistetty pienempi saari, mutta sekin Boholin provinssiin kuuluva. Pääasiallisesti Boholin turismi on keskittynyt Panglaoon, joka on Boholin paras kohde rantaelämää ajatellen ja esimerkiksi tunnetuin ranta, Alona Beach, sijaitsee Panglaossa. Boholin provinssi on alueena yllättävän suuri ja siellä asuukin yli miljoona ihmistä. Meidän tuli vietettyä aikaa lähinnä Alona Beachin ympäristössä, sillä hotelli sijaitsi sen vieressä ja myös paikallinen keskusta palveluineen on kätevästi rannan ääressä. Toki käytiin katsastamassa myös alueen päänähtävyydet, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Alona Beachilla on kaikkea ranta-aktiviteeteista ravintoloihin, sukelluskouluihin ja kaupustelijoihin. Varsinkin rannan lännen puoleinen pää on joihinkin aikoihin päivästä täynnä paatteja, jotka odottavat sukeltajia ja snorklaajia retkille. Muutenkin rannalla riittää elämää aina paikallisista grillaavista perheistä turistiporukoihin. Myös sympaattisia koiria jolkottelee ohi säännöllisesti.

Alona Beachin itäiseltä puolelta nousee ylös katu, jonka varrelta löytyy alueen ainoa ruokakauppa, 7/11, sekä laajempi ja laadukkaampi valikoima ravintoloita, kuin rannan tuntumasta. Myös ainoat meidän koko reissulla näkemät turistikrääsää myyvät kaupat oli täällä, kuten myös mäkkäri. 

Yläpuolen kahdessa kuvassa näkyy pääkadun varrella iltaisin toiminut kadunvarsigrilli, jolta Henri otti useampana iltana lihavartaita. Kuvassakin näkyvissä rasioissa oli erilaisia raakoja lihoja ja mereneläviä, jotka noukittiin lautaselle ja annettiin grillaajille. Myös kasvisvartaita ja riisiä oli saatavilla ja aina meidän ohittaessa tämän paikan, oli se ihan tupaten täynnä. Kylmäketjuista tai kovin tarkasta hygieniasta ei varmaan hirveästi ollut tietoakaan tuossa esillepanossa, mutta toisaalta esillä olevien ruokien vaihtuvuuskin näyttäisi olevan aika vauhdikasta. Grilli sijaitsee kirkkoa vastapäätä ja näyttäisi se Google Mapsissakin olevan nimellä Rico's Grill and Barbeque.

Countryside Tour - Chocolate Hills

Ainoa retki mitä tehtiin Boholilla ollessamme, oli jokaisen taksin ja tuktukin mainostama countryside tour, jolla pääsee näkemään pikkuruisia, harvinaisia kummituseläimiä, eli tarsiereita. Tilataksilla tehty retki neljälle kustansi yhteensä 3000 pesoa, eli himpun alle 50€. Jaettiin taksi kahden aiemmin tapaamamme belgialaisen naisen kanssa, eli hintaa retkelle ei jäänyt paljoakaan per henki. Tähän summaan ei sisältynyt mitään sisäänpääsymaksuja, joita me pulitettiin Chocolate Hillsille (100php=1,60€/hlö) ja tarsiereita katsomaan (120php=2€/hlö). 

Lisäksi kiertoajelun osana olisi ollut lounasristeily Loboc-joella (850php=14€), mutta käytyämme katsastamassa paikan josta risteilyt lähti, pyydettiin kuskia viemään meidät johonkin paikalliseen ravintolaan syömään. Risteilyveneet oli ääriään myöten täynnä porukkaa ja hinta tuntui meistä aika suolaiselta muuhun hintatasoon suhteutettuna. Vieläpä kun kävi ilmi hyvin paljon syömistä rajoittavat allergiat joita toisella belgialaisnaisista oli, päädyttiin yhteisymmärryksessä skippaamaan koko risteily. Luullaksemme kuski olisi saanut jotain provisiota tästä risteilystä, joten tipattiin häntä normaalia reippaammin. Kuski vei meidät vaatimattomaan paikallisten ravintolaan, jossa ruoka valittiin buffet-tyyliin tiskillä valmiiksi olleista vaihtoehdoista, joita työntekijät annostelivat. Ruoka oli odotetusti hyvää ja hinnat ei päätä huimanneet.

Yli tuhannesta kukkulasta koostuva geologinen muodostelma Chocolate Hills on niin hämmentävä, mutta kaunis paikka, että täällä kannattaa kyllä piipahtaa. Vuodenajasta ja sateen määristä riippuen kukkulat ovat joko suklaanruskeita, tai hyvinkin vehreitä. Chocolate Hillsillä olisi ollut mahdollista osallistua mönkijäajelulle, joka näytti kyllä ylhäältä katsottuna aika kämäiseltä, jonossa ajettavalta lyhyehköltä kierrokselta. Hyvä siis, ettei se meitä kiinnostanut. 

Tarsier - epäeettistä eläinten pällistelyä

Tarsierien, eli kummituseläinten puisto, jossa päästiin katsomaan pikkuruisia, suurisilmäisiä eläimiä, on pieni, nopeasti kierretty alue. Yhdet maailman pienimmistä kädellisistä ovat vain nyrkin kokoisia ja ne häiriintyvät metelistä. Täällä piti siis olla hissukseen, eikä eläimiä saanut kuvata salamalla. Vaikka oli siistiä nähdä nämä harvinaiset kummituseläimet, kaikkiaan tästä paikasta jäi aika kyseenalainen olo. Jälkikäteen ajateltuna eläimet oli liian hyvillä sijainneilla suhteessa aluetta kiertäneeseen polkuun, eli sopivan katselu- ja kuvausmatkan päässä, ja tasaisin välimatkoin toisistaan. Alue oli tosiaan pieni ja aidattu, joten spekuloitiin, että näinköhän tarsierit ovat juuri niissä kohdissa luonnostaan, vai asetetaanko ne puihin tiettyihin kohtiin turistien pällisteltäviksi. Aluetta kiertävän aidan ymmärtää siltä kannalta, että se suojaa eläimiä pedoilta, mutta luonnostaan kummituseläimet tarvitsevat paljon suuremman alueen. Lisäksi tarsiereiden lähellä päivystäneet oppaat ottivat pyynnöstä niistä kuvia lähempää, kuin mihin vierailijat pääsivät. 

Olin etukäteen Boholin kummituseläimistä lukemalla jäänyt kuvitelmiin, että eläimiä on nähtävänä vain yhdessä, niiden suojeluun keskittyvässä puistossa ja alue on iso. Tämähän ei pitänyt paikkaansa, vaan paikkoja on useampia, eikä tämä mesta vaikuttanut olevan eettisesti kestävällä pohjalla länsimaisesta näkökulmasta katsottuna. Etukäteen en myöskään lukenut yhtään huolestunutta sanaa eläinten hyvinvoinnista tai puistojen olosuhteista, joten en tajunnut kyseenalaistaa niitä ennen vierailua. Jälkikäteen asioita tutkittuamme kävikin ilmi, että mikään näistä puistoista ei edistä kummituseläinten hyvinvointia. Tietoutta näiden paikkojen epäeettisyydestä yritetään viedä eteenpäin Filippiineille, eikä kummituseläimiä saisi vangita varsinkaan pienille alueille lainkaan.  Luonnostaan yksi tarsier tarvitsee 2-3 hehtaaria tilaa, ja näissä puistoissa ei tilaa ole edes yhtä hehtaaria kaikkiaan, siis kaikille tarsiereille yhteensä! Eläimille on käytössä siis vain murto-osa niiden tarvitsemasta tilasta. Harva tarsier myöskään yltää normaaliin elinikään vankeudessa, sillä se on herkille eläimille stressaavaa. Hyvä englanninkielinen postaus aiheesta löytyy tämän linkin takaa I am Aileen -blogista.

Eläinrääkkäyksen teemalla voi jatkaa kertomalla retkeen kuuluneesta Xzootic Animal Park & Butterfly Gardenista, jonka kuviteltiin olevan perhospuutarha ja paikka käärmeiden katseluun. Perhospuutarhat tai eläintarhat, joihin Suomessa ja myös muualla Eurooppa on törmännyt, ovat kuitenkin valovuosien päässä tästä paikasta. Pienessä, ankeassa tilassa räpsytelleet perhoset, joita nosteltiin kävijöiden kämmenille, häkeissään ahdistuneena kiertäneet apinat ja siliteltävänä olevat käärmeet saivat itkun kurkkuun, ja poistuttiin täältä saman tien. En tiedä miksen tajunnut yhtään etukäteen kyseenalaistaa tätäkään paikkaa, kun normaalisti en edes eläintarhoihin lähde, ellei niillä ole myös eläinsuojelullinen tarkoitus. Omaa tyhmyyttä siis, tässä ei voi kuin syyttää itseään, että meni tukemaan tuollaisia paikkoja. Filippiineiltä ei jäänyt ainakaan ruusuinen kuva erilaisista eläintarhoista ja eläinten oloista niissä, enkä muuta enää voi, kun kehottaa muita kiertämään kaikki tällaiset kaukaa.

Countryside tourin parasta antia oli Chocolate Hillsin lisäksi eeppinen Man-Made Forest, jossa pysähdyttiin pikaisesti. Autotie kulkee tämän valtavia puita sisäänsä kätkevän metsän läpi, joten pysähtyminen täällä on helppoa. Lisäksi yksi koko reissun parhaista jutuista oli zipline, jonne erikseen pyydettiin kuskia meidät viemään mainoskyltit tienvarressa nähtyämme. Itsehän en ole mikään hurjapää, vaan ennemminkin nössö, mutta tänne minäkin korkeanpaikankammoisena uskalsin. Ziplinessä mentiin kaksi eri liukua Loboc-joen yli, menomatka oli 520m ja paluumatka 480m. Hintaa kahdelle liu'ulle tuli 500 pesoa, eli noin 8€. 

Boholin alue oli viihtyisä, mutta vilkas. Siquijor vei meillä voiton Boholista mennen tullen, sillä se on saarena rauhallisempi ja merkittävästi pienempänä helpommin skootterilla haltuunotettavissa. Myös Siquijorin rannat ja vesiputoukset oli enemmän meidän makuun, kuin vilkas Alona Beach tai Boholilla tehtävät päiväretket suhteellisen pitkine välimatkoineen. Bohol oli kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta ehkä täällä voisi viettää Alona Beachin, Chocolate Hillsin ja ziplinen parissa kolme-neljä päivää, ja ennemmin pidentää Siquijorilla vietettävää aikaa. Boholille pääsee lautalla Cebusta tai Siquijorista parissa tunnissa 800 pesolla, eli 13 eurolla.

Siquijor: Häämatkalla Filippiineillä

Tammikuun lopulla päästiin viimein lähtemään häämatkalle 1,5 vuotta häiden jälkeen! Kohteeksi valikoitui Filippiinit ja tarkemmin Siquijorin ja Boholin/Panglaon saaret. Matkan pituus, kaksi viikkoa, jaettiin puoliksi Siquijorin ja Panglaon välille. Ensimmäisenä vuorossa oli Siquijor, jonne matkustettiin yhden yön Cebussa majoittumisen jälkeen. Siquijor osoittautui ihanaksi paikaksi viettää aikaa ja täällä olisi helposti voinut olla vaikka koko kaksiviikkoisen! Saari on sopivan kompakti skootterointiin, mutta ei kuitenkaan niin pieni, että se olisi parissa päivässä koluttu läpi.

Siquijoriin päätettiin ottaa tavoistamme poiketen häämatkan kunniaksi vähän parempi majoitus, eli koko saaren hienoin hotelli, toki huone hotellin halvimmasta päästä. Coco Grove Beach Resort oli kyllä törsäyksen arvoinen kokemus! Palvelu oli moitteetonta ja huone siisti, minkä lisäksi hotellialue on valtava ja sillä on omaa, kaunista rantaviivaa monta sataa metriä. Hotellialueen kävelytiet kulkee viidakkomaisen puutarhan seassa ja alueen koosta kertonee jotain se, että siellä on kolme eri uima-allasta, kuntosali, spa ja vaikka mitä muuta. Hintataso hotellilla oli odotetusti kalliimpi kuin muualla, eikä ruoka mitenkään erityistä, mutta kävelymatkan päästä löytyi useampi hyvä ravintola ja hierontapaikka.

Hotellin aamupalaa sai nauttia kauniissa rantamaisemissa. Aamiainen tarjoiltiin pöytään ja valinnanvaraa oli riittämiin aina pannareista pekonia ja munakasta sisältävään aamiaiseen. Jokaisen aamiaisen kanssa sai haluamaansa mehua ja kahvia, teetä tai kaakaota, sekä hedelmälautasen. Oikeastaan ainoa ongelma hotellilla oli sähkökatkosten aikaan generaattorin aiheuttama meteli. Meidän huone oli perushuone päärakennuksessa ja generaattori katoksessa vain parinkymmenen metrin päässä meistä. Siinä ei paljon unta saanut, kun yöllisen sähkökatkoksen aikaan generaattori huutaa melkein vieressä tuntikaupalla. Onneksi sähkökatko sattui vain kerran yöaikaan, vaikka sähkökatkoja olikin lähes joka päivä. Bungalowit oli kauempana päärakennuksesta rannan tuntumassa, joten niissä samaa ongelmaa ei varmasti olisi ollut.

Tekemistä Siquijorilla

Siquijorilla kannattaa ehdottomasti vuokrata skootteri edes päiväksi. Liikennettä on kohtalaisen vähän ja se on hyvin skootteripainotteista, joten ajaminen oli kohtalaisen helppoa. Vuorokauden skootterivuokra oli 350php, eli 6€. Hotellilla vuokra olisi ollut tuplahintainen, joten vuokrattiin skootteri parinsadan metrin päästä Tagbalayon Lodging House -hostellista, jossa oli myös yksi parhaista ja edullisimmista kokeilemistamme ravintoloista. Täällä työntekijä myös jakoi oman Google-karttansa, johon oli merkannut näkemisen arvoisia paikkoja saarella. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka siis.

Siquijorilla on monta vesiputousta, joista me vierailtiin kahdella. Lugnason Falls on näistä korkeampi ja sisäänpääsy ilmainen, ellei halua opasta mukaan. Tämän vesiputouksen päälle pääsee kiipeämään ja jatkamaan kävellen matkaa putousta ylöspäin. Moni hyppi täällä veteen hyppelypaikalta ja putouksen päältä oppaiden innostamina. Täällä oli kyllä ihan hulluja showmiehiä oppaina, hyppivät veteen näyttävästi ja koko ajan oli vauhti päällä. He myös ystävällisesti neuvoivat Henriä parhaissa hyppimiskohdissa, vaikkei kukaan heistä meidän kanssa ollutkaan ja auttoivat ihmisiä tarvittaessa kuvien ottamisessa. Lugnason Fallsilla saatiin olla hetki kahdestaan ennen muiden ihmisten saapumista, sillä se oli meidän päivän ensimmäinen etappi noin kello 10 aikoihin. 

Alla olevien kuvien Lagaan Falls on matalampi ja mielestäni Lugnason Fallsia kuvauksellisempi. Täällä on myös hyppelypaikka, mutta matalammalla. Sisäänpääsy tänne maksoi 50php/hlö, eli alle euron ja lisäksi pysäköinnistä maksettiin 5php eli alle 10snt. Tähän hintaan kuului mukaan tullut opas. Meidän visiitin aikaan iltapäivällä paikalla oli vaihdellen 2-4 porukkaa, eli aika rauhallista täälläkin. Jos aikaa olisi käydä vain toisella näistä putouksista, valitsisin Lagaan Fallsin ja tulisin tänne mahdollisimman aikaisin aamulla. Lagaan Fallsin lähellä on useampi muukin vesiputous, eli tällä alueella saa aikaa varmasti kulumaan.

Yksi Siquijorin tunnetuimmista nähtävyyksistä on vanha "parantava" puu, eli Old Enchanted Balete Tree. Täällä me käytiin vain siksi, kun se sattui reitin varrelle, mutta jälkikäteen ajatellen ei olisi pitänyt mennä, sillä eläinten olot oli hyvin kyseenalaiset. Pientä pääsymaksua vastaan pääsee siis katsomaan tuota vanhaa puuta, jonka juurelle kulkee joki. Joki on täynnä pikkukaloja ja sinne jalat laittaessa tulevat ne syömään kuollutta ihosolukkoa jaloista. Kalat eivät kuitenkaan päässeet pois joesta, vaan niiden reitille oli laitettu verkko, joka esti pois pääsyn. Tuskinpa myöskään kaloille annettiin mitään ruokaa, joten ei ihme että hyökkäsivät syömään kuollutta ihoa jaloista. Lisäksi vähän matkan päässä alueella olevan ravintolan vieressä, näkyi häkissä apina. Häkki oli surkean pieni ja auringonpaisteessa, joten ei ihme että apina oli selvästi ahdistunut - se tallasi samaa reittiä eestaas pysähtymättä. Tämän nähtyämme lähdettiin pois ja jätettiin paikalle yhden tähden Google-arvostelut.

Siquijor on tunnettu myös noituudesta ja saarella onkin mahdollista käydä kuvauttamassa itsensä luudanvarren päällä. Meitä tämä ei oikeastaan kiinnostanut, joten päätettiin jättää se välistä ja käyttää aika mieluummin sattumanvaraisten matkan varrelle osuneiden paikkojen tutkimiseen.

Saaren suosituimpia rantoja on Paliton Beach, joten yksin täällä ei todennäköisesti pääse aikaa viettämään. Siquijorissa on vain muutama isompi hiekkaranta, joten ymmärrettävästikin ne ovat täynnä porukkaa. Palitonin kojuissa on myynnissä vähän kaikennäköistä ja lisäksi mahdollisuus keinumiselle rantahietikolla. Keinumisen tarkoituksena on tietysti kuvauttaa somevideo ja tätä jonkun aikaa seurattuamme voi vaan todeta, että näitä tekevät nuoret pojat todellakin panosti asiaan hiekassa syöksymällä ja juoksuaskelia ottamalla. Instagramista löytyy aika monta taidonnäytettä Paliton Beach -sijainnin alta. Itse oon sen verran milleniaali, että mua ei oikein tollaiset supervauhdikkaat, kuvakulmia miljoona kertaa lennosta vaihtavat videot innosta.

Kaiken tekemisen ja näkemisen jälkeen suosittelen hierontaa, ainakin häämatkalaisille. :) Tässäkin skipattiin hotellin ylihintainen hieronta ja käveltiin hotellin viereiselle putiikille (Laine's Massage) kysymään mahdollisuutta meidän kummankin samanaikaiseen hierontaan. Sehän onnistui ja hintaa tunnin kokovartalohieronnalle tuli 550php, eli alle 10€/hlö. 

Apo Island

Meidän hotelli Coco Grove Beach Resort järjesti snorklaus-/sukellusmatkoja Apo Islandille, eli pienelle saarelle vajaan parin tunnin matkan päähän Siquijorista. Apo Island on luonnonsuojelukohde, jossa asuu joitain satoja ihmisiä. Siellä toimii yksi hotelli, mutta meidän retken aikaan hotelli oli rempassa. Retki oli muuhun hintatasoon verrattuna kallista hupia, sillä koko päivän retki maksoi 2750php, eli 47€/hlö. Hintaan kuului bussimatkat Coco Grovelta satamaan, venematkat, lounas Apo Islandilla, kaksi snorklausta välineineen ja oppaineen ja olut paluumatkalla veneessä. Ensimmäinen snorklaus tehtiin Apo Islandin rannalta käsin ja toinen veneestä käsin. Yksi snorklaus kesti aina noin 45min ja jokaisella porukalla oli oma snorklausopas. Opas näytti meille reittiä, bongaili vedenalaista nähtävää, kuljetti mukana pelastusrengasta ja varmisteli tasaisin väliajoin meidän olevan ok.

Mulla on aika heikko uimataito, joten sain snorklata pelastusliivi päällä. Saatiin myös räpylät ja tietysti snorkkeli ja maski käyttöön. Pelastusliivi oli kelluttanut takamusta sen verran, että onnistuin polttamaan tuona päivänä pakarat ihan huolella. Eipä käynyt mielessäkään, että olisi kannattanut snorklata shortsit jalassa. :D Mun kehnon uimataidon takia tämä oli ensimmäinen kunnollinen snorklauskertani, joten en voi oikein verrata sitä mihinkään muuhun. Vaikka vertailukohtia ei olekaan, niin voin sanoa tän olleen ikimuistoinen kokemus ja sai mut innostumaan snorklaamisesta ja sen yrittämisestä ilman pelastusliiviä. Nähtiin ainakin merikilpikonnia, merikäärmeitä, sinisiä meritähtiä, merimakkaroita, merisiiliä ja hullu määrä erilaisia kaloja!

Ruoka & ravintolasuositukset

Filippiiniläinen ruokahan ei ole tunnettu maittavuudestaan ja muualla Kaakkois-Aasiassa matkanneelle se voi olla aikamoinen pettymys. Kaikkeen työnnetään sokeria eikä tulisuutta ole samalla tavalla kuin monessa muussa maassa, eikä ruoka myöskään aina ole terveellisimmästä päästä. Siitä huolimatta onnistuttiin löytämään Siquijorilla oikein hyviä ravintoloita! Huonoin oli varmaankin hotellin ravintola, jossa ruoka oli melko mitäänsanomatonta aamiainen poislukien. Suositeltavia ravintoloita saarella on Tagbalayon Lodging Housen lisäksi thairavintola Aroi Makmak Thai station cafe and restaurant ja Twenty4 Restaurant and Burger Bar. Lisäksi todettiin paikallisten suosimista tienvarsiruokaloista saavan edullista, hyvää perusruokaa.

Miten sinne pääsee?

Me käytettiin OceanJetin lauttoja, sillä niillä oli tihein liikennöintiväli. Ajantasaiset aikataulut löytyy ainakin OceanJetin Facebookista. Lauttamatka Cebusta Siquijoriin kestää nelisen tuntia ja kustansi turistiluokassa 1600 pesoa, eli noin 27,5€ per henkilö.  Lisäksi tuli pulittaa satamamaksu (14php= 0,24€/hlö) sekä maksu rinkasta (100php= 1,72€/kpl). Kaakkois-Aasian mittapuulla ei siis mitään edullisinta lystiä, mutta sujuvaa ja mukavaa matkantekoa. Myös hotelli voi järjestää liput pientä maksua vastaan, ainakin meidän hotelli tarjosi tämän palvelun. Lautta pysähtyy puolivälissä Boholin Tagbilaran-satamassa, eli tällä samalla paatilla pääsee myös kulkemaan Cebu-Bohol ja Bohol-Siquijor -välin hintaan 800php, eli vajaa 14€.

Matkalaukkuja/rinkkoja ei saanut kuljettaa mukanaan tilanpuutteen vuoksi, vaan ne jätettiin satamarakennukseen ja kuljetettiin henkilökunnan toimesta lauttaan. Lipuissa on paikkamerkinnät ja kannattaa pyytää lippua ulkoa jos keli suosii, sillä sieltä näkee maisemia paljon paremmin, kuin kannen alta ikkunoista tiiraamalla. Ulkokannellakin on tosin katos, eli auringonporotuksessa ei tarvitse olla. Satamassa kannattaa olla hyvissä ajoin, sillä kaikki mahdollinen ostetaan erikseen, eli itse lauttalippu eri paikasta, kuin mihin satamamaksu pulitetaan tai minne laukut jätetään ja maksetaan. Sellainen vinkki vielä, että Cebussa satamaan kulkiessa suosittelen Grabin käyttöä taksin sijaan, siinä säästää helposti yllättävän paljon.