Elokuun alussa tapahtuneella Kroatian reissulla meillä oli kaksi vaihtoehtoa kansallispuistoretken kohteeksi: Krka ja Plitvice. Koska majoituttiin Splitin lähistöllä Trogirissa ja haluttiin tehdä reissu päiväseltään, valikoitui kohteeksi vasta paikanpäällä Krka. Osansa kohdevalintaan teki myös meitä kumpaakin alkukesästä vaivanneet jalkaongelmat, joten pienempi ja lähempänä oleva Krka oli looginen vaihtoehto. Näin jälkiviisaana sanoisin, että oli ihan turhaa pähkäillä eri kansallispuistojen välillä - ennemmin olis kannattanut jättää koko retki tekemättä ja kuluttaa päivänsä paremmin. Monia varmasti ihmetyttää, miksei suosittu kansallispuisto vakuuttanut meitä, joten seuraavana syitä sille, miksi Krka kannattaa meidän mielestä skipata kokonaan.
1. Joka puolella on törkeesti ihmisiä
Kun sanon törkeesti, niin todella tarkotan sitä. Pitkospuilla ei voi pysähtyä kuvaamaan, koska takaa tulee ihmisiä ja sivuilta ohitellaan. Koko ajan saa pelätä putoukseen molskahtamista. Moni ei myöskään osaa käyttäytyä ja noudattaa sääntöjä, vaan menee surutta uimaan mihin tahansa putoukseen, vaikka koko kansallispuistossa saa uida ainoastaan yhdessä putouksessa ja loput on suojeltuja. Löytyy myös roskaa ja pitkospuiden ulkopuolelle tallattuja polkuja. Toki osattiin arvata, että Kroatian suosion räjähdettyä viime vuosina käsiin löytyy myös kansallispuistoista hitokseen porukkaa - varsinkin näin pahimpaan sesonkiaikaan - minkä vuoksi lähdettiinkin kukonlaulun aikaan liikkeelle, mutta ei osattu kuvitella tällaista tungosta. En rehellisesti sanottuna pystynyt nauttimaan maisemista tai kokenut luonnon rauhoittavaa vaikutusta siinä väenpaljoudessa. Krkaa sanotaan Plitviceä tuntemattomammaksi, joten voin vaan kuvitella, millaista meno on Plitvicessä..
2. Putoukseen ei mahdu uimaan
Jengiä oli niin paljon, ettei me löydetty mistään vesiputouksen edustalta kohtaa, josta olis päästy uimaan. Jouduttiin tosi sivulle mutaiseen veteen ja alla näkyykin mun hupaisa yhteiskuva niin kuuluisan ja kuvatun suurimman vesiputouksen kanssa. Eipä sitä taustalta paljoa näy. :D
3. Hinta-laatusuhde
Sillä summalla, mikä meillä meni bussimatkoihin ja sisäänpääsymaksuihin, pystyy vuokraamaan skootterin lähes viikoksi. Skootterin selästä näkee ihan mielettömiä maisemia, mutta vähemmän ihmisiä, jolloin maisemista pystyy nauttimaan paremmin. Ruuat olivat meidän mielestä kalliita ja vessakäynneistäkin pyydettiin korkeaa hintaa. Retken parasta antia oli venematka sisäänkäynniltä vesiputouksille ja se kuuluu lipun hintaan! Vinkki: alueen ainoa meidän löytämä ilmainen vessa löytyy päävesiputouksen jälkeen, putouksen oikealta puolelta kansallispuiston korkeimmalta kohdalta.
4. Sirkushuvit
Tällainen kaunis, luonnon muovaama paikka ei kaipaa krääsäkauppiaita, tanssiesityksiä ja muuta oheistoimintaa, joka sai koko paikan tuntumaan turisteja varten rakennetulta sirkukselta ja vei huomion siltä olennaiselta, eli luonnolta. Ymmärrän kyllä ruoka- ja juomakojut tiettyyn määrään saakka, mutta tuntuu, että suurimman vesiputouksen luona ei muuta ollutkaan.
Ennen kuin kukaan Krka-fani ehtii lahtaamaan mua, todettakoon, että kansallispuisto on varmasti vierailun arvoinen kohde sesonkiajan ulkopuolella. Vesiputouksien ja luonnon kauneutta ei voi kieltää, mutta itse en vaan pystynyt nauttimaan siitä muiden turistien pörrätessä ympärillä. Vertailtiin eri vaihtoehtoja kansallispuistoreissulle ja päädyttiin menemään sinne omatoimisesti. Valmiit retket maksoivat noin 60 euroa, mutta omatoimisesti matkat ja sisäänpääsy kustansi multa melko tarkalleen 47€ ja sisäänpääsylipusta opiskelija-alen saaneelta Henriltä 36€. Matkustettiin Trogirista bussilla Sibenikiin ja sieltä jatkettiin Skradiniin, josta on lyhyt kävelymatka Krkan kansallispuiston sisäänkäynnille. Samalla tavalla bussilla pääsee myös Splitistä. Sisäänpääsymaksu oli juuri meidän vierailun aikaan korkeimmillaan ja hinnat on huomattavasti halvemmat esimerkiksi talvella.
