Bračin saaren ympäri autoillen

Huhti-toukokuun vaihteen Kroatian reissun toinen puolikas vietettiin Bračin saarella, jossa tukikohtana toimi Supetarin kaupunki. Brač valikoitui saarista kohteeksemme, sillä ihanalla Visin saarella olimme jo aiemmalla reissulla käyneet. Hvar vaikutti tutkimisen perusteella vähän vilkkaammalta saarelta kuin Brač ja halusimme Splitin jälkeen viettää aikaa jossain rauhallisessa, idyllisessä paikassa. Valinta osui kyllä täysin oikeaan, sillä Bračilla oli vielä toukokuun alkupäivinä erittäin hiljaista ja turistikausi vasta alkamassa. Supetarin rantahotellit olivat vielä kiinni ja meidän siellä ollessa niissä alettiin tehdä kunnostustöitä avausta varten. Meidän majapaikan omistaja kertoi meidän olevan kauden ensimmäiset vieraat ja saarilla sesongin alkavan hämmästyttävästi vasta heinäkuussa!

Bračille on helppo tulla Splitistä Jadrolinijan lautalla, jonka liput saa ostettua suoraan satamasta. Lautta liikennöi saaren suurimpaan kaupunkiin, Supetariin. Näin vilkkaimman sesongin ulkopuolella lippujen oston voi hyvin jättää lähdön hetkeen, mutta aiemmalla reissulla korkeasesongin aikaan me käytiin ostamassa liput varuilta jo etukäteen. Lippu maksoi 32 kunaa, eli reilu 4€/hlö ja matkaan menee vajaa tunti. Kesäkaudella liput on aavistuksen kalliimpia.

Supetar

Supetar oli erinomainen tukikohta saarella, sillä siellä on suurimpana kaupunkina paras ravintola- ja kauppavalikoima. Vaikka kyseessä onkin saaren suurin kaupunki, on se silti pieni ja  rauhallinen, keväällä jopa unelias. Supetarista on myös helppo lähteä mihin suuntaan tahansa, sillä siellä on useampi autovuokraamo. Myös skoottereita ja muita menopelejä on saatavilla. Me majoituttiin ihan sataman lähellä pienessä Apartments Marija -majatalossa, joka ansaitsee kyllä täydet pisteet. Saatiin kauden ensimmäisinä asiakkaina upgreidaus keittiölliseen huoneeseen ja olipa huoneessa myös viinipullo odottamassa.

Supetarilla ei ole ne saaren parhaat rannat, mutta pari tuli täälläkin testattua. Me tykästyttiin Beach Banjiin, eli rantaan, jonka luona rantahotellit on ja joka näkyy muutamassa allaolevassa kuvassa. Sen sijaan keskustan Acapulco Beach ei meitä vakuuttanut, sillä se oli roskainen ja paljon Banj'ta tuulisempi. Toki tuolloin sattui olemaan reilu 20 astetta lämmintä jolloin tuuli ei ole niin toivottua kuin kesähelteillä ja roskatkin varmasti kerätään pois ennen sesonkia. Kumpikin näistä rannoista on pienehkö ja pikkukivipohjainen. 

Supetarilla kannattaa ehdottomasti haahuilla pikkukujilla poispäin satamasta, sillä niissä on paikallista asutusta ja muuta mielenkiintoista nähtävää. Myös keskustan kirkko on näkemisen arvoinen, kuten myös hautausmaa. Harvassa paikassa hautausmaa on kolmelta suunnalta veden ympäröimä ja muutenkaan niin kauniissa paikassa, kuin Supetarilla. Hautausmaa ei sijaitse kirkon lähellä, vaan sen löytää esimerkiksi Mapsista hakemalla Petrinović Mausoleum, joka on hautausmaan sisäänkäynnillä sijaitseva upea mausoleumi.

Ravintolat, joita suosittelen, on keskustan Pub Beer Garden, josta saa hyviä oluita ja hamppareita sekä lähellä Beach Banjia sijaitseva Jure, jossa on tarjolla edullista kroatialaista ja muuta balkanilaista ruokaa ja annokset on isoja. Muuten tuntui että valtaosa ravintoloista tarjoili pizzaa, pastaa ja kaikkea muuta kansainvälistä perusmättöä erikoistumatta mihinkään tiettyyn, puhumattakaan paikallisesta ruuasta. Välipalaa ostettiin usein leipomoista, joista sai hyviä burekeja ja makeita leivonnaisia.

Zlatni Rat & Bol

Päädyttiin vuokraamaan auto, jotta päästiin tutkimaan saarta paremmin. Vuorokauden vuokra uudehkolle, pienelle hybridi-Suzukille oli 370 kunaa, eli 50 euroa. 

Bračin saaren tunnetuin nähtävyys on Kroatian kauneimmaksi kehuttu ranta, Zlatni Rat, eli kultainen sarvi. Parin kilometrin päässä Bolin kaupungista sijaitseva valkohiekkainen rantaniemeke yhdistettynä turkoosiin veteen on erikoinen näky. Ylhäältä päin tätä rantaa pääsee katsomaan Vidova Gora -vuoren huipulta, josta on huikaisevat maisemat. Me pysähdyttiin Vidova Goralla matkalla Boliin ja Zlatni Ratiin. Tälle päivälle sattui pilvinen ja sateinen keli ja vaikka maisemat olisi mahdollisesti vielä hienommat aurinkoisella säällä, oli tummissa pilvissäkin oli oma tunnelmansa.

Zlatni Ratin pysäköinti (käytännössä sisäänpääsymaksu) oli 100 kunaa (13€), mutta koska keli oli synkkä, oli se tiputettu 20 kunaan (2,7€). Hinta on sama, onpa paikalla tunnin tai koko päivän. Rannalla on ravintoloita ja kahviloita, eli eväitä ei tarvitse ottaa mukaan.

Zlatni Ratissa käydessä ei kannata jättää välistä vierailua viereisessä Bolin kaupungissa. Me kierreltiin kaupunkia vajaa tunti ja ostettiin välipalaa kaupasta. Söpö rantabulevardi veneineen on viihtyisä vaikka pidemmäksikin aikaa. Bolissa on myös ainoa tankkauspaikka Supetarin ohella, eli kannattaa täällä tarkistaa kulkuneuvon polttoainetilanne.

Länsi-Brač 

Paluumatkalle takaisin Supetariin reitiksi valikoitui saaren länsipuoli, jolloin reitti kulki väliä Bol - Gornji Humac - Pražnica - Nerežišća - Ložišća - Sutivan - Supetar. Tätä reittiä voin suositella sataprosenttisesti, upeat maisemat saivat haukkomaan henkeä kerta toisensa perään. Välillä oli vaikea uskoa, että sellaisia maisemia löytyy oikeasti. Kaikissa näistä kylistä ei käyty, tai sitten ajettiin vain autolla kylän läpi. Pariin toistensa vieressä sijaitsevaan kylään (Bobovišća ja Ložišća) oli niin upeat maisemat kylät ohittavalta tieltä, että purskahdettiin nauruun ne nähdessämme. Auto pysähtyi heti ensimmäiseen mahdolliseen kohtaan ja me rynnättiin ulos ihmettelemään ja kuvaamaan maisemia.

Näiden kahden kylän maiseman lisäksi mieleen jäi erityisesti Mapsista bongattu Most Franje Josipa, eli vanha silta, jonne päästäksemme oli pysähdyttävä keskellä ei mitään ja käveltävä pikkuteitä vajaa kilometri.

Voin ehdoitta suositella Bračin saarta matkakohteeksi Kroatiassa! Suosittelen auton tai skootterin vuokrausta, sillä julkisia saarella kulkee käsittääkseni suhteellisen vähän, eikä niiden varassa pääse pysähtymään tien varsilla katsomassa upeita maisemia. Saarelta pääsee kätevästi ja kohtuuajassa Splitin lentokentällekin, ellei lento lähde ihan aamutuimaan, jolloin kannattaa yöpyä edeltävä yö joko Splitissä tai Trogirissa. Me jätettiin paluu mantereelle lähtöpäivälle, sillä olin lukenut etukäteen, ettei Splitin edustalla juurikaan peruta lauttoja esimerkiksi huonon sään vuoksi, sillä saaret ovat niin suojaisassa paikassa, ettei myrskytuuli oikein pääse niihin käsiksi. 

Krkan kansallispuisto ja Trogir keväällä

Tällä kertaa retki Krkan kansallispuistoon oli aivan erilainen kokemus kuin neljä vuotta sitten keskellä kuuminta sesonkia. Viime reissulta tein tunteita herättäneen postauksen "4 syytä skipata Krkan kansallispuisto Kroatiassa", sillä väenpaljouden luoma järkyttävä tungos teki kokemuksesta suhteellisen epämiellyttävän, vaikka paikka niin upea onkin. Nyt kävimme Krkassa huhtikuun viimeisinä päivinä, jolloin sillonkin vierailijoita riitti, mutta pääosin ei sentään joutunut jonossa kävelemään, kuten viimeksi. Nykyään vesiputouksissa ei myöskään saa uida, mikä omalta osaltaan vähentää kaaoksen tuntua ja oli meidän makuun oikein tervetullut, luonnon säilymistä kunnioittava muutos. Viimeksi vain isoimmassa vesiputouksessa sai uida, mutta siitä huolimatta nähtiin porukkaa myös muiden vesiputouksien alla. Tällä kertaa ei onneksi nähty ketään, joka ei olisi kunnioittanut näitä sääntöjä.

Viimeksi ostettiin liput Skradinin kaupungin luona olevalta sisäänkäynniltä ja siitä päästiin kansallispuistoon lipun hintaan kuuluneella laivalla, jolta oli upeat maisemat. Tällä kertaa kierros aloitettiin eri paikasta, eikä meillä ollut laivamatkaa lainkaan, vaan jäätiin bussista pois suoraan kansallispuiston vieressä. Ainakin kummankin näiden sisäänkäyntien lähellä on vessat ja myös vesiautomaatti löytyy. Suurimman vesiputouksen luona on paljon ravintoloita ja kioskeja, joiden hintataso näytti olleen ihan kohtuullinen.

Meille sattui miellyttävä keli kansallispuistokierrokselle, juuri sellainen, jolla tarkenee vähissä vaatteissa mutta ei kuitenkaan tule kävellessä kuuma. Luonto oli upeana, vaaleanvihreää lehteä puski joka puusta, pensaasta ja maasta. Kasvillisuus ei toki huhtikuun lopulla ollut vielä parhaimmillaan, jos tykkää kukista ja mahdollisimman vehreästä, mutta oikein hyvä ajankohta vierailuun mielestäni.

Meidän yli 30 hengen porukassa oppaan mukana kulkeminen ei oikein toiminut niin, että olisi kuullut mitä hänellä on kerrottavana. Lisäksi hänellä oli meidän makuun liian kova vauhti päällä, joten päätettiin heti aluksi jättäytyä aikalailla kaikista jälkeen kulkemaan omaa tahtia ja ihastelemaan paikkoja ilman ruuhkia. Tämä aika vuodesta oli hyvä myös sen kannalta, ettei ihmismassa ollut loputon, vaan aina kun nähtiin isomman porukan tulevan, odotettiin rauhassa heidän ohittavan meidät ja jatkettiin vasta sitten matkaa. Näin oli myös parhaat kuvailumahdollisuudet.

Krkan jälkeen jatkettiin matkaa Trogiriin, joka sekin on tuttu meille neljän vuoden takaa, jolloin majoituimme Trogirissa. Trogir on pieni kaupunki noin 30km päässä Splitistä, lähellä lentokenttää ja sen hurmaava vanha kaupunki sijaitsee saarella vain metrien päässä mantereesta. 

Trogirin ollessa meille tuttu jo entuudestaan, jätettiin opastettu kierros väliin ja kierreltiin omin päimme tässä ihanassa, kompaktissa kaupungissa. Vanha kaupunki on noin tunnissa kierretty, mutta suosittelen viettämään täällä vähintään päivän. Jos majoituskustannuksissa haluaa säästää, löytyy täältä huomattavasti Splitiä edullisemmat ja tilavammat majoitukset ja bussilla Splitiin meno on kuitenkin helppoa ja edullista. Trogirin puolesta toki puhuu myös se, että se on paljon lähempänä lentokenttää, kuin Split.

Koska kyseessä oli miehen työpaikan matka, päästiin tällä kertaa retkelle Splitistä Krkaan ja Trogiriin omalla bussilla oppaan kanssa, joten uusimpia vinkkejä sinne matkustamiseen ei minulla valitettavasti ole. Vuonna 2018 matkustettiin Trogirista bussilla Sibenikiin, josta oli vaihtoyhteys Skradiniin, eli Krkan sisäänkäynnin lähelle. Sama bussi kulkee Splitistä asti, pysähtyen välillä Trogirissa, eli retki Krkaan ja Trogiriin onnistuu Splitistä omatoimisesti oikein hyvin.