Iidesjärven satumetsä

Viikonloppuna kävin pariin otteeseen uuden kodin läheisyydestä löytyvän Iidesjärven ympäristössä kävelyllä ja pakko kyllä sanoa, että aikamoiset lenkkeilymaastot meillä on! Ensimmäisen kerran jälkeen päätin, että tänne on tultava kameran kanssa ja heti seuraavana iltana nappasin kameran mukaan ja suuntasin kohti Iidesjärven Nekalan puoleista rantaa. Antaa tällä kertaa kuvien puhua puolestaan.

Perjantai-ilta trampoliinipuistossa

Haluttiin tehdä perjantai-iltana jotain muuta, kuin möllöttää kotona, joten päädyttiin Trampolin Parkiin. Illan viimeinen, klo 21 alkava vuoro valikoitui meille ihan puhtaasti siitä syystä, että silloin opiskelija-Henri sai lippunsa puoleen hintaan, eli seitsemään euroon. Hiihtolomaviikon kunniaksi saatiin myös limsat kaupanpäälle. Olin etukäteen nähnyt muutamalta eri tyypiltä videoita Snäpissä ja Instassa, joissa he hyppivät vaahtomuovikuutioin vuorattuun kuoppaan. Siinä oli siis kaikki, mitä osasin odottaa trampoliinipuistolta. :D

Polttopalloa pelaten, vaahtomuovikuutioiden sekaan hyppien ja yleisesti trampoliineilla pomppien tunti vierähti nopeasti. Meille aikaa oli juuri sopivasti, sillä molemmilla alko olla lihakset/polvet/selkä niin kipeänä, ettei pidempään ois enää uskaltanutkaan hyppiä. Noiden vaahtomuovikuutioaltaiden edessä olevat trampat oli meidän kummankin mielestä ihan parhaat, sillä ne oli isoimmat ja joustavimmat. Ne olikin aikalailla koko ajan varattuina, mutta hyvin porukka anto tilaa myös toisille, eikä perjantai-illan vuorolla onneks ollut kovin paljoo väkeä.

14 euroa tällasesta huvista on mielestäni sopivasti, eikä mitään oltu muutenkaan hinnoiteltu liian ylös. Henrin sukat osoittautu liukkaiksi, joten hän osti Trampolin Parkin omat jarrusukat kohtuulliseen kolmen euron hintaan. Mulle hyppiminen osoittautu polvia rasittavaksi, joten kovin usein en tällasta uskaltais harrastaa. Miinusta siitä, että olisin toivonut alkuun jotain opastusta vaikka siitä, minne tavarat voi jättää, milloin voidaan mennä hyppimään ja mistä trampoliineille pääsee. Nyt meiltä kysyttiin ainoastaan, ollaanko käyty aiemmin ja oltiinko täytetty vastuuvapautuslomakkeet etukäteen. Noilla pelikentillä mua häiritsi myös trampoliinien välissä olevat kovat ja leveät reunat, joiden päälle tipuin useamman kuin yhden kerran. Ymmärrän, että reunat on pakko olla, mutta jäin miettimään, että miksi ne oli niin älyttömän leveät tai eikö niitä olis voinu yrittää pehmustaa vähän.

Kaikkiaan siis hauska kokemus, mutta urheilullisista aktiviteeteistä vielä enemmän mun makuun oli Irti Maasta -seinäkiipeily, jossa käytiin viime syksynä.

Jouluinen viikonloppu Turussa

Vietettiin viime viikonloppu Turussa mun siskon luona. Tää viikonloppu oli ainakin lyöty hyvissä ajoin lukkoon, sillä idea Turkuun menolle syntyi elokuussa, kun sisko bongasi Joulupukki ja noitarumpu -näytelmän Turun nuoren teatterin ohjelmistosta. Joulufriikkeinä meidän piti tietysti päästä se katsomaan ja saatiin suostuteltua Henrikin meidän mukaan.

Tultiin Turkuun perjantai-iltana ja se ilta menikin lähinnä höpötellen, mun lempparikoiraa rapsutellen ja saunoen. Lauantaina suunnattiin massiivisen aamiaisen jälkeen keskustaan, jossa käytiin katsastamassa joulutoria ja muuta jouluun sopivaa meininkiä ennen teatteriesitystä. Lauantaina Turussa oli joulukauden avajaiset, mikä sopi meille oikein hyvin! Pääsin myös räpsimään kuvia uudella, perjantaina ostetulla Lumixin objektiivilla. Kaupungilla kiertelyn jälkeen suunnattiin sitten teatteria kohti. Nimensä mukaisesti Turun nuoren teatterin näyttelijät on lapsia ja nuoria, joilla oli kyllä esiintymistaidot kohdillaan. Ihan mielettömän hyvin ohjattu, näytelty, lavastettu ja puvustettu näytelmä, suuri peukku tälle! Ehdottomasti positiivinen yllätys.

 Tästä asusta on tulossa asukuvia myöhemmin!

Teatteriesitys loppu niin hyvissä ajoin, että ehdittiin viettää vielä kuukausi sitten uuteen asuntoon muuttaneen siskon tupareita samana iltana. Heti asunnolle päästyä ruettiin viimeistelemään aamulla aloitettuja tarjottavia. Kaikki vieraat tuli ajallaan yhdellä rykäisyllä ja ilta menikin nopsaan. Illan päätteeks käytiin vielä läheisessä kuppilassa pelaamassa bilistä ja meitsi kuulkaas voitti ensimmäistä kertaa biljardissa! Nukkumaanmeno meni ihan liian myöhään, mutta tilannetta yritettiin korjata nukkumalla sunnuntaina melkein puoleenpäivään asti. Lähdettiin ajelemaan kotiin hyvissä ajoin, jotta ehdittiin vielä tehdä kotihommia ennen yömyöhää. Hauska, joskin vähäuninen viikonloppu takana.

Bloggaajailta Tampereella 24.11.2016

Sain ilon osallistua torstai-iltana Tampereen Työväen Teatterin järjestämään bloggaajailtaan. Ohjelmassa oli ihan mielettömän hyvää ruokaa ravintola Tiiliholvissa, kanssabloggaajiin tutustumista ja Isän päivä -esitys. 

Ei ihan heti tule mieleen, milloin olisin ollut yhtä upeassa ravintolamiljöössä, kuin missä Tiiliholvi sijaitsee. 1901 rakennetussa, alkuperäisin pankkirakennuksena toimineessa talossa on tapahtunut esimerkiksi pankin konttorin johtajan Nils Idmanin tekemä, nykyrahassa 23 miljoonaa euroa vastaavan rahasumman kavallus. Se on yhä nykyäänkin rahallisesti suurin Suomessa tehty kavallus!

Kauniin miljöön ja hauskojen tarinoiden lisäksi meitä hemmoteltiin superhyvällä ruualla ja tarkkaan valikoiduilla viineillä. Illallinen tattikeittoineen, hanhenrintoineen ja muun muassa suklaapannacottaa ja suolapähkinäjäätelöä sisältäneine jälkiruokineen meni heittämällä yhdeksi parhaista syömistäni aterioista. Vielä kun osaisi nauttia viineistä ruuan maun täydentäjänä.. :D

En juurikaan tunne muita bloggaajia, joten oli mielenkiintoista tutustua kollegoihin. Joskus vielä kolme-neljä vuotta sitten olisin saattanut mennä lukkoon tällaisessa tilanteessa, jossa joudun viettämään illan täysin tuntemattomien ihmisten seurassa, mutta nyt nautin siitä. Tietysti olennaisimmin siihen ei vaikuttanut omassa sosiaalisuudessani tapahtunut muutos vaan fakta, että Tampereen Työväen Teatteri oli onnistunut kutsumaan paikalle hyvän porukan. Bloggaajailtaa kanssani viettivät Karri Man Made Lifestyle -blogista, Katri Paljon melua teatterista -blogista, Eija Kulttuuriluuta -blogista, Aksu omaa nimeään kantavasta Aksu Piippo -blogista, Heljä Tampester Teatro -blogista, Helmi itsensä mukaan nimetystä Helmi Hytti -blogista ja Annukka Mansen Muijat -blogista. Tampereen Työväen Teatterilta mukana oli tietysti oma edustus, ihanat Sari ja Mika. 

Hulppean Tiiliholvin illallisen jälkeen kipitimme nopeasti TTT-Klubille, jossa näimme Tuomas Kyrön käsikirjoittaman Linnateatterin vierailuesityksen Isän päivä. Esitys on monologi, jossa kotia hoitavan, omaa lapsuuttaan muistelevan isän roolissa nähdään Matti Ristinen. Kun tajusin esityksen olevan monologi, olin hieman huolissani siitä, voisiko yhden miehen show napata mukaansa. Rakastan hyviä teatteriesityksiä ja varsinkin Kuopion kaupunginteatterissa niitä on aikoinaan tullut nähtyä jonkin verran, mutta tämä oli ensimmäinen näkemäni monologi. Huoleni tylsyydestä osoittautu ihan turhaksi, sillä aika meni sukkelaan ja esitys oli hauska. Ainoa miinus siitä, että näin 90-luvun kasvatilla valtaosa 80-luvulla vietetyn lapsuuden muisteloista meni ihan ohi muun yleisön repeillessä huolella. TTT-Klubi on upea, kabareehenkinen paikka, jonne pienet näytelmät, stand up -keikat ja myös monet musakeikat sopii hyvin. Pistin merkille, että kevään aikana siellä esiintyy muun muassa Pelle Miljoona! TTT-Klubi oli mulle entuudestaan tuttu yhdestä stand up -esityksestä, joka siellä joskus nähtiin. Sen sijaan Tampereen Työväen Teatterissa en oo koskaan käynyt, mutta se virhe on korjattava kyllä pikaisesti. Teatterissa tulee käytyä ihan liian harvoin, vaikka nautin suuresti hyvästä näyttelemisestä, upeista lavasteista ja suuresta produktiosta. Teatterissa, leffassa ja keikoilla saa kunnolla nollattua, eikä niissä tule ajateltua mitään muuta, kuin edessä olevaa esitystä.

Kiitos vielä TTT:n väelle hauskasta illasta ja Tiiliholville mahtavasta illallisesta!

Lauantaitreffit korkeuksissa

Nyt aloitan jotain ihan uutta tämän matkablogin historiassa, nimittäin ensimmäisen postauksen sen jälkeen, kun päätin laajentaa blogin repertuaaria kertomaan reissujen lisäksi myös muista osista elämääni. Valokuvaukseen taas uudella innolla suhtautuen, ajattelin rueta kuvaamaan enemmän myös arkea ja toki tarinoimaan siitä. Enimmäkseen täällä tullaan varmaan reissujuttujen lisäksi näkemään höpinöitä ja kuvallista todistusaineistoa tyylistäni ja keikoista, joilla ravaan aina tilanteen salliessa. Jännää ja myös vähän pelottavaa.. Tässäpä siis lauantaiset treffimme, joissa suunnattiin kahteen otteeseen korkeuksiin!

Lauantai aloitettiin massiivisen aamupalan jälkeen Tullintorin Irti Maasta -kiipeilypaikasta. Meidän on pitäny käydä testaamassa tuota jo jonkun aikaa ja kun ei kesällä (taaskaan) ehditty Flowparkiin, päädyttiin kiipeilemään sisätiloissa. Mullahan on siis korkeanpaikankammo, enkä tajunnut etukäteen, että tuolla joutuis näin korkeelle. Hyvähän se, etten tajunnut pelätä, jolloin aloitin koko homman nopeusseinästä, jossa piti kiivetä ylös mahdollisimman nopeasti pysäyttämään kello. Helppoahan se kiipeäminen oli, mutta se vaijerien varassa alas heittäytyminen tuntui tyyliin itsemurhalta. :D

Paikassa oli oikein hyvä opastus ja tosi mukavantuntuinen henkilökunta, joka kävi kiinnittämässä turvavaijerin aina haluamaasi seinään ja antoi ohjeita, mikäli tarvis. Kiipeilyaikaa oli tunnin verran ja sitä edelsi vartin perehdytys, eli sääntöjen kertominen ja valjaiden pukeminen. Tunti oli just sopiva, sillä siinä ehdin käydä läpi kaikki haluamani seinät. Henrillä jäi pari seinää vielä testaamatta, mutta noin rankan kiipeilysession jälkeen ei varmaan kyllä olis kumpikaan jaksettu enää! Vahva peukku paikalle!

Kiipeilyn jälkeen pyörähdettiin kotona syömässä, pesulla ja laittautumassa ennen iltaa. Ajatus tähän treffipäivään oli alunperin lähteny valoviikkojen avajaisista ja siihen kuuluvasta ilotulituksesta, jota haluttiin mennä möllöttämään. Mun ihan lempparivalot on kyllä noi Hämeenkadun pohjoispään puissa roikkuvat pallot!

Koska olin laiska, en jaksanu rueta ottamaan ilotulituksesta kuvaa. Kaikkihan me tiedetään, miltä ne näyttää. Avajaisten jälkeen mentiin vielä käymään Tornihotellin ylimmässä, eli 25. kerroksessa hengailevassa Moro Sky Barissa. Hyvät drinkit ja kauniit maisemat! Miinusta siitä, ettei juomien hinnat ollu näkyvillä - se jos mikä ärsyttää mua aina.

No, mitä luulette, tuleeko musta uskottava lifestylebloggaaja? :D Lifestylebloggaaja on kyllä rasittava sana, mutten keksi sille parempaakaan korviketta. Mites ois, sykkiskö kellään runosuoni niin paljon, että vois keksiä tällasille sekametelisoppabloggaajille tittelin? Pliis, anyone? 

Kauppi - ulkoilureitti Näsijärven rannalla



Tampereen Kauppi löytyy parin kilometrin päässä keskustasta. Näsijärven ranta ja hiljaiset, metsän keskellä olevat lenkkipolut houkuttelevat silloin, kun kaupunki kyllästyttää. Yritinpä käydä kesällä mustikassakin Kaupin metsissä, mutta joku ruoja oli ehtinyt napsia kaikki tertut tyhjiksi ennen mua.

 



Kaupista löytyy valaistun, yhteensä 32 kilometriä kattavan ulkoilureitin lisäksi uimaranta, tenniskenttiä, vinttikoirarata, jousiammuntarata ja jalkapallokenttiä. Talvisin lenkkipoluille vedetään hiihtolatuja. Kaupista löytyy myös yleinen sauna - Kaupinojan sauna, eikä Rauhaniemen kansankylpylä rantoineenkaan ole kaukana. 

Vaikka Kauppi ei nytkään kaukana ole, toivoisin, että tällasia lenkkeilyreittejä löytyis lyhyen kävelymatkan päässä kotoa. Nyt, jos Kauppiin haluan, menen yleensä autolla jollekin Kauppia ympäröivistä parkkipaikoista ja lähden kävelemään siitä. Ei kauheesti nappaa lenkkeillä keskellä kaupunkia - maisemat on huomattavasti tylsempiä eikä polvetkaan tykkää asfaltin aiheuttamista tärähdyksistä.

Mitä muita hyviä luonnon keskellä olevia ulkoilureittejä Tampereella on?