Kuten Havannasta, myös Trinidadista oli ehdottomasti päästävä käymään rannalla ja läheltä löytyikin suosittu Playa Ancónin ranta. Vaikka rannalla olikin paljon porukkaa, löytyi viihtyisältä, leveältä rannalta omaa tilaa jokaiselle. Me jäätiin laiskottelemaan heti ensimmäisen sopivan palmun katveeseen, mutta parkkipaikalta kauemmas kävellessä löytyy omaa rauhaa varmasti vielä paremmin. Rantabaaria ja kaikenmaailman palvelua tuntui löytyvän, mutta tällä kertaa me ei niitä testattu. Pelkkä auringonotto rannalla ja ihanan viilentävä merivesi tuntui niin luksukselta Havannan erittäin tuulisen rantakokemuksen jälkeen, joten siihen ei paljon drinksuja tarvittu.
Playa Ancóniin pääsee parilla eurolla taksilla. Monet myös vuokraa polkupyörät ja polkee reilun 10 kilometrin matkan rannalle. Turistikaudella myös bussit vie Trinidadista rannalle, mutta niitä kulkee melko harvoin, eikä taksi usean kesken jaettuna tule bussia kalliimmaksi. Menomatkalle taksikuski hankki useamman kyytiläisen, kun taas palatessa jäätiin odottelemaan, josko rannalta olisi lähdössä muitakin samoihin aikoihin pois ja pianhan läheltä rupesikin kuulumaan suomea, joten päästiin jakamaan taksikustannukset suomalaisen pariskunnan kanssa. Trinidadissa ei muuten taidettukaan suomalaisiin törmätä, kuin sitten vasta rannalla, jossa kuultiin äidinkieltä pariin kertaan. Tekeekö muutkin muuten sitä, että ulkomailla suomea kuullessa oma suu menee äkkiä kiinni, jottei vaan tunnisteta suomalaisiksi ja joudu vaikkapa juttusille? :D Tää on ainakin itsellä automaattinen reaktio.
