Kahden vuoden matkustus- ja blogitauko on viimein ohi! Kun kone kiihdytti kiitoradalla lähteäkseen kohti Itävaltaa, meinasi kyllä tulla tippa linssiin, niin hyvältä tuntui päästä pois kotimaan kamaralta pitkästä aikaa. Wieniin päädyttiin lähtemään miehen synttärilahjareissulle, kun löysin Ryanairin menopaluulennot Lappeenrannasta Wieniin kympillä per naama. Oma hintaennätys halvoissa lennoissa taisikin tulla kuitattua siinä. Wien on ollut pitkään haaveissa ja onpa sinne kerran aiemminkin ollut lennot varattuna pandemian alkuaikoina, mikä tuntuu jo muinaishistorialta tässä vaiheessa.
Kuten normaalisti, oltiin reissussa pienellä budjetilla. Siitä syystä skipattiin valtaosa maksullisista nähtävyyksistä ja pysyteltiin ulkoilmoissa. Ainoa mihin maksettiin 8€ sisäänpääsymaksu, oli ylläolevissa kuvissa näkyvä barokkikirkko Karlskirche. Sisäänpääsymaksulla pääsi näkemään kirkon yleiset tilat ja näköalatasanteen. Kirkkoja ja puistoja tuli nähtyä Wienissä monia ja tuntuu, että ne muodostavat koko kaupungin rungon.
Kun Wienissä kerran oltiin, oli tietysti päästävä maistelemaan sacherkakkua ja wieninleikettä. Sacherkakkuhetkelle suosituin kohde on Hotel Sacher, mutta meitä se ei kiinnostanut ihmispaljouden ja korkeiden hintojen pelossa. Päädyttiin melko lähellä Stephansdomia sijaitsevaan L. Heiner Wollzeile -nimiseen kahvilaan maistelemaan eri kakkuja ja tätä paikkaa voin suositella ehdoitta. Wieninleikkeen osalta päädyttiin viimeisenä iltana syömään hotellin lähistölle ravintola Stögeriin. Paikkavalinta epäilytti todella paljon viimeistään siinä vaiheessa, kun saatiin eteemme eri menut mitä oltiin netistä ja ravintolan ulkopuolelta katsottu. Pyytämällä saimme kuitenkin saman, saksankielisen menun, jossa oli aivan eri ruokia kuin aiemmin meille annetuilla listoilla ja maininta yli kahden euron suuruisesta "palvelulisästä" puuttui tältä listalta edeltäjästään poiketen kokonaan. Palvelu oli suht tylyä, mutta ruoka erinomaista ja annokset valtavia. Tätäkin uskallan suositella, mutta vain jos on pokkaa vaatia paikallisten menu nähtäville ja palvelun puute ei vaivaa.
Yksi paikka, minkä olin etukäteen etsinyt kartalta, oli Kleines Cafe. Tämä kahvila näkyy yhdellä lempparileffoistani, Rakkautta ennen aamua. Koko 1995 ilmestynyt leffa on kuvattu Wienissä ja olin merkannut Mapsiin muitakin leffan kuvauspaikkoja, muttei etsitty niitä, sillä olin jo tähän yhteen paikkabongaukseen niin tyytyväinen.
Tunnetuimpia - jos ei tunnetuin - Wienin kirkoista on keskiaikainen goottilainen Stephansdom, jonne sisäänpääsy oli iloksemme ilmaista. Joka kerta mitään vastaavaa nähdessäni ihmettelen, miten ja millä rahalla näitä uskomattomia rakennelmia on aikoinaan pystytty tekemään. Ukrainan sota näkyi täälläkin - kirkon ulkopuolella oli Ukrainan väreissä Stop War -lippu ja sisällä olevaan aitaan oli kiinnitettynä kirkossa vierailleiden pyyntöjä ja viestejä sodan lopettamiseksi ja ukrainalaisten auttamiseksi.
Yllä olevissa kuvissa näkyvä Belvederen linna on se vähemmän tunnettu Wienin linna, vaikka toki tuttu nimi ja suosittu vierailukohde sekin. Belvedere koostuu oikeastaan kahdesta eri barokkilinnasta, Ylä-Belvederestä ja Ala-Belvederestä, joista Ala-Belvedere on rakennettu kesäresidenssiksi 1714-1716. Ylä-Belvedere päädyttiin rakentamaan muutamia vuosia myöhemmin ensisijaisesti puistoalueen näyttäväksi päätepisteeksi. On siinäkin syy rakentaa valtava linna. :D
Wienin tunnetuin nähtävyys on toinen linna, Schönbrunn. En etukäteen uskonut sen olevan kaiken hehkutuksen arvoinen, varsinkaan näin keväällä, kun puistot eivät vielä ole kaikessa kukoistuksessaan. Väärässä kuitenkin olin, mieletön ja valtava paikkahan tuo kokonaisuus puutarhoineen oli. Kuvissa nyt yleensäkään mikään eeppinen paikka ei pääse oikeuksiinsa ja se koskee myös Schönbrunnin linnaa. Alueella tuli käveltyä rakkolaastarin tarpeen ja useamman tunnin verran, vaikkei maksettu sisäänpääsyä minnekään, eli kierrettiin ainoastaan ulkotiloja. Kasvitieteelliseen puutarhaan menoa harkittiin, mutta siinä vaiheessa nälkä voitti ja lähdettiin kauemmas etsimään ruokaa. Lippupaketteja on useita erilaisia jo pelkästään linnaan, mutta myös kasvitieteelliseen puutarhaan ja alueella sijaitsevaan eläintarhaan.
Meille sattui erinomaiset kelit maaliskuun lopun reissulle, eikä pitkähihaiselle paljon ollut tarvetta. Aamuisin ja iltaisin piti turvautua takkiin, muuten aurinko lämmitti ja päivälämpötilat vaihteli 18 asteesta 21 asteeseen. Me majoituttiin aavistus keskusta-alueen ulkopuolella halvimmasta päästä olleessa, mutta erinomaisesti arvostellussa pikkuhotellissa Room 55. Koska oltiin päänähtävyysalueen ulkopuolella, liikuttiin paljon erinomaisilla kaupunkipyörillä. Niiden käyttö tuli koko aikana maksamaan huimat yhden euron per henkilö, joka sekin tuli rekisteröitymisestä. Ensimmäinen käyttötunti oli ilmainen ja aika alkoi alusta aina vähintään vartin pyöräparkissa lepuutuksen jälkeen. Pyörät otettiin käyttöön käyttämällä luottokorttia pyöräparkista löytyvässä laitteessa ja näpyttelemällä sinne salasana. Meillä pyörät oli pisimmillään käytössä puolisen tuntia kerrallaan ja etukäteen tarkistettiin aina, missä on kohdetta lähin pyöräparkki. Mentiin pyörillä esimerkiksi Schönbrunnin linnaan, jossa parkki oli paljon metroasemaa lähempänä. 1.4. kaupunkipyöräjärjestelmä on uusiutunut ja pyörät siirtyneet joukkoliikennettä järjestävän Wiener Linienin alle. En löytänyt ainakaan vielä englanninkielisiä sivuja, mutta päättelin nykyään käytön olevan maksullista, joskin erittäin edullista.
Myös metroa ja lentokenttäliikenteessä junaa tuli testattua, mutta näitä ainoastaan pitkille yksittäisille matkoille. Jos on normaali liikuntakyky, eikä mukana esimerkiksi pieniä lapsia, suosittelisin ehdottomasti valitsemaan kaupunkipyörät aina kun mahdollista. Niillä pääsee monesti nopeammin kohteeseen, kuin julkisella ja samalla näkee paikkoja ihan eri tavalla. Pyörätiet jatkui loogisesti, ne oli hyvässä kunnossa ja pyöräilijöitä liikkeellä paljon.
Wieniä en pysty vertaamaan mihinkään muuhun vierailemaani kaupunkiin. Eniten samankaltaisuutta ja samaa fiilistä oli varmaan Budapestin, eli yhden lempparikaupunkini kanssa.
