Viime vuoden elo-syyskuun vaihteessa tehtiin kahden ystävän kanssa kolmekymppisreissu. Alusta alkaen oli selvää, että matkakohde on Kreikka ja pienen tutkailun jälkeen tarkemmaksi kohteeksi valikoitui meille kaikille entuudestaan tuntematon Zakynthos!
Kuten Kreikan suhteen monesti käy, oli pakettimatka hinta-laatusuhteeltaan meille paras ratkaisu, sillä haluttiin viettää viikko yhdessä paikassa ja lähinnä ottaa iisisti. Apollomatkojen valikoimasta valikoitui Kalamakissa sijaitseva Dennys Inn rannan ja palvelujen läheisyyden, kivan näköisen allasalueen, aamiaisen ja kolmen hengen huoneen vuoksi. Yllättävän monesta hotellista tarjottiin kolmelle hengelle kahta kahden hengen huonetta, jolloin hintakin luonnollisesti pomppasi korkeammaksi.
Kalamaki on paikkana mielenkiintoinen sen rannan ollessa kilpikonnien muninta-aluetta. Pesät käydään päivittäin merkkaamassa, minkä lisäksi pimeän aikaan rannalle on pääsy kielletty, eikä siellä harrasteta vesiurheilua. Toinen ystävistäni onnistui bongaamaan mereen vilkkaasti kipittävän kilpikonnan aamulenkillään!
Kalamaki on lapsiperheiden suosiossa, sillä ranta on hiekkapohjainen. Palvelut täällä on lähellä, lentokenttä muutaman kilometrin päässä ja Zakynthoksen keskustaan noin 6km. Bussi Zakynthoksen kaupunkiin (1,80 €) kulkee säännöllisesti – joskin kohtuullisen harvoin, eli kerran tunnissa tai parissa – ja hämmentävästi kummalta puolelta tietä tahansa riippuen siitä, käykö se Kalamakin jälkeen vielä Laganaksessa, vai ajaako suoraan kaupunkiin. Bussin pitäisi periaatteessa tajuta napata kyytiin kummalla tahansa puolella katua odottavat kyytiläiset, mutta me onnistuttiin se kerran missaamaan ja napattiinkin taksi.
Zakynthokseen on moni Kreikassa enemmän matkustellut ollut pettynyt, sillä siellä ei ole samanlaista maalle tyypillistä arkkitehtuuria, kaupunkikuvaa ja sinivalkoista väritystä, kuin useimmilla saarilla. Saarelle mahtuu myös biletykseen keskittyneitä, baareja ja pikaruokaravintoloita täynnä olevia kyliä, kuten aiemminkin mainittu Laganas, mikä osaltaan vaikuttanee mielikuvaan koko saaresta.
Vaikka kaupunki ihan suloinen onkin, jätti se minutkin jollain tavalla kylmäksi. Osittain arvelen sen johtuvan siitä, että rantakatu on vilkkaasti liikennöity eikä niinkään rauhalliseen käyskentelyyn tehty, eikä täällä tosiaan jatkuvasti törmää samalla tavalla visuaaliseen ilotulitukseen, kuin monella muulla Kreikan saarella. Loppuosa lienee vain jotain selittämätöntä paikkojen ja ihmisten välistä kemiaa ja tunnetta, joka jäi tietyllä tavalla täältä puuttumaan. Olin kuitenkin osannut tähän jo varautua, joten Zakynthos ei missään nimessä ollut minulle pettymys, vaan ennemmin ylitti matalat odotukseni. :)
Saaren parhaisiin paloihin päästiin käsiksi sitä vuokra-autolla (vuorokausi maksoi reilut 50 €) tutkiessa. Päädyttiin ajamaan Kalamakista lounais- ja länsirannikkoa pitkin aina Navagio Beachille. Ensimmäinen etappi oli Cameo Island ja tarkemmin sanottuna sen riippusilta. Myönnän, että tänne tultiin ihan vaan katsomaan siltaa ja saarta mantereelta käsin sekä tietysti ottamaan kuvia, eikä edes kävelty riippusiltaa Cameo Islandille saakka. Sieltä ajeltiin Límni Keríou -nimiseen pieneen rantakylään, jossa kierreltiin hetki jalkaisin, ennen kuin jatkettiin vuorille pieneen Kerin kylään. Idyllinen ja rauhallinen paikka, jonka läpi moni ajaa, mutta harva pysähtyy, sillä siellä ei keskipäivällä ollut meidän lisäksi juurikaan muita. Täällä kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä, mikäli haluat nähdä normaalia kreikkalaista elämää.
Upein maisema koko saarella, ja yksi upeimmista koskaan näkemistäni, oli Myzithres ja tarkemmin sanottuna sen näköalapaikka, joka löytyy Google Mapsista Scenic Viewpoint -nimellä aivan Myzithresin vierestä. Täällä me viivyttiin jokunen tovi upeita maisemia korkeuksista ihmetellen, näkymän kauneutta tippa linssissä päivitellen. Myzithresin vieressä on Keri-majakka sekä maailman suurin Kreikan lippu, jotka kuitenkin näyttivät näiden kaikkien nähtävyyksien yhteiseltä parkkipaikalta katsottuna aika tylsiltä (varsinkin henkeäsalpaavan maiseman ihailun jälkeen), joten meiltä niiden lähempi tutkailu jäi välistä.
Lisäksi käytiin päivän aikana Plakaki Beachilla, joka on upea kirkasvetinen kalliopoukama vaikeakulkuisen rantakallioreitin päässä. Tänne tarpoessa sai todella olla tarkkana, ettei jalka luisunut alta ja menomatkaan vierähti lähes puoli tuntia. Perillä vastassa oli kaunis poukama, jota ympäröivät kalliot ei näyttäneet edes tästä maailmasta olevilta – niinpä meidän suussa Plakaki Beach sai lempinimen Mars. Harmillisesti kallioilta uimaan meno näytti niin hankalalta, tai ainakin kallioille takaisin kiipeäminen, ettei uskallettu lähteä yrittämään. Viilennys olisi kyllä tullut tarpeeseen!
Viilentymään päästiin onneksi Porto Limnionasin rannalla, jossa pidettiin pikkubreikki päivällisen ja uinnin merkeissä. Tämä poukamassa sijaitseva ranta vaikutti suositulta, sillä vaikka oltiin täällä alkuillasta, auringon ollessa jo melko matalalla, oli porukkaa aika reippaasti. Ravintolan ruuat ei olleet kuin korkeintaan keskitasoa, mutta hintataso kohtuullinen ja pieni breikki tarpeen. Poukamaranta oli myös näkemisen arvoinen.
Navagio Beach oli päivän viimeinen kohde, jonka jälkeen ajeltiin suorinta tietä takaisin hotellille. Navagio Beach on Zakynthoksen kuuluisin nähtävyys, korkeiden kallioiden ympäröivällä rannalla lepäävälle venehylylle saakka. Näkymä rannalle ja veneelle on nykyiseltä näköalatasanteelta todella rajoitettu, mutta jotkut näkyivät kiipeilevän uhkarohkeasti kallioilla siellä sun täällä. Omatkin kuvat Navagio Beachista on otettu näköalatasanteen reunalta käsiä venyttämällä, eli oikeasti hylkyä ei juurikaan näe. Heti meidän sinne saavuttuamme todettiin, että tämä oli päivän tylsin nähtävyys eikä ainakaan asioikseen sinne lähtemisen arvoinen.
Yllättävää tällä reissulla oli Zakynthoksen ravintoloiden korkea hintataso. Edellinen Kreikan reissuni oli kevään piipahdus Korfuun ja Ateenaan, joissa en huomannut hintojen olevan näin korkealla, joskin selvästi kohonneet ainakin parin vuoden takaa. Tuntui pahalta maksaa ruuista Suomen hintoja, aiempaan kahdeksan euron souvlakiin tai kolmen-neljän euron pitaan tottuneena, minkä myötä päädyttiinkin syömään meidän kohtuullisesti hinnoitellussa hotellin ravintolassa useamman kerran.
Hassua saaren ruokakulttuurissa oli myös pitojen sisältö; oletuksena niissä ei ollutkaan tsatsikia, vaan kastikkeen sai monesti itse valita. Ranskalaiset ei myöskään kaikkialla kuuluneet pitan sisään ja nämähän minua kreikkalaisen ruuan suurena ystävänä melkein järkyttivät.
Vaikka moni ei tästä saaresta tykkää, mielestäni Zakynthoksella kannattaa käydä sopivan matkan osuessa eteen ja napata auto alle! Toista kertaa en välttämättä itse tänne menisi, sillä Kreikassa näkemättömiä saaria ja paikkoja riittää ja uskon monen niistä olevan enemmän mieleeni.
