Bussireili: Genova & Milano

Ranskan Rivieralta matka jatkui kohti Italiaa ja ensimmäisenä Genovaa. Nizzasta Italian rajalle tulee matkaa ainoastaan tunnin verran ja se oli ainoa rajanylitys, jossa koko reilillä passimme tarkastettiin lentokenttien lisäksi. Genovassa vietettiin pari päivää, joiden aikana ehti koluta kaupunkia melko hyvin. Ihastuin Genovaan heti, kun lähdettiin meidän majapaikasta kävelemään kohti keskustaa. Isot korkeuserot takaa sen, että portaita tulee tepasteltua ja Google Mapsia vilkuiltua, sillä kaikki "tästähän pääsee suoraan menemään keskustaan" -ajatukset osoittautui vääriksi rinteitä mutkittelevien teiden tai umpikujien vuoksi. 

Genovassa meillä oli hinta-laatusuhteeltaan koko reissun paras majoitus: vanhaan, korkeakattoiseen rakennukseen tehty pieni huoneistohotelli Leone X Genoa, jossa meilläkin oli oma huoneisto. Upea, ammeella ja tuplapesualtailla varustettu kylppäri oli erillään käytävän päässä, mutta ainoastaan meidän käytössä. 

Vajaan kilometrin päässä hotellilta alettiin olla jo melko keskustassa, eli Piazza de Ferrarin aukiolla ja sieltä löytyvällä suihkulähteellä. Ympäristöstä löytyi myös paljon ravintoloita, mutta muuten Genovan keskusta oli jotenkin hieman hankala hahmottaa, sillä se ei ole mitenkään tiivis, selkeä keskusta-alue. Meidän parhaaksi ravintolalöydöksi osoittautui muuten Piazza de Ferrarin läheisyydestä löytyvä Dom Cafe, josta vapaavalintainen drinkki, pitsa ja pienet tapakset irtosi 10 eurolla per naama! Täällä ei muita turisteja juuri näkynyt, eikä tarjoilijoistakaan kuin yksi puhunut englantia. 

Genovassa ollessa kohdalle sattui viimein sellainen tilanne, että yhtäaikaa oli sekä mahdollisuus mennä rannalle, että hyvä keli. Hypättiin bussiin 31, joka vei meidät supersuloiselle Boccadassen rannalle vajaan viiden kilometrin päähän keskustasta. Täällä hämmästeltiin paikallisten tapaa tulla rannalle verhottuna farkkuihin ja takkiin, jotka heitettiin rannalle tultua pois uikkareiden päältä ja lähtiessä puettiin takaisin päälle. Boccadassen ranta on suojassa tuulelta, joten siellä tarkenee hyvin hieman tuulisemmallakin kelillä. Bussilipulla on hintaa 2,5€ bussista ostettuna ja 1,5€ lehtikioskeista ostettuna. Kannattaa huomioida, ettei lippuja myydä kaikissa busseissa, joten säästön lisäksi myös siitä syystä kannattaa ostaa kerralla vaikka useampi lippu kioskista.

Viimeinen etappi kahden viikon bussireilillä oli Milano, jossa viivyttiin vain vuorokausi ennen paluulentoa. Ostettiin heti bussiasemalta kaupunkiin saavuttuamme 24h voimassa olevat liput julkisiin, jotka maksoi 4,5€ kappaleelta. Metro oli kätevä kulkuväline heti, kunhan ystävällinen paikallinen auttoi meidät alkuun sen kanssa. Vaikka olin etukäteen katsonut metroreitin ja vaihtoasemat, ei ne pitänytkään täysin paikkaansa. 

Duomo di Milanon goottilaiskatedraali on kaupungin kuuluisin nähtävyys ja Duomon metroasema tästä syystä vilkkain asema. Hotellille tavaroiden jätön jälkeen mekin tultiin metrolla suoraan tänne. Katedraalin tsekkaamisen jälkeen tekee kyllä mieli jatkaa heti matkaa, sillä siinä edustalla yritetään ihan jäätäviä turistihuijauksia ja joka puolella on ahdistavia kaupustelijoita  enemmän, mitä missään vuosiin oon kokenut. Tästä kannattaa jatkaa matkaa kävellen, sillä Duomon ympäristöstä löytyy Milanon kivoimmat alueet ja myös ne muotikaupungin shoppailupaikat. Ruokakauppaa sen sijaan etsittiin kissojen ja koirien kanssa, mutta sekin lopulta löytyi vähän syrjemmästä kartan avulla. Viimeisenä päivänä ei juuri muuta ehdittykään ennen lentokentälle lähtöä, kuin käydä syömässä. Bussilippuja Bergamon kentälle myy monet yhtiöt ja 6€ maksanut lippu kannattaa ostaa etukäteen netistä.

Lue myös tämä: Bussireili Etelä-Euroopassa kustannuksineen

Bussireili: Montpellieristä Nizzaan ja Monacoon

Bussireilillä matka jatkui pienestä Andorrasta Ranskaan, jossa ensimmäinen etappi oli opiskelijakaupunki Toulouse bussista toiseen vaihtaessa. Varsinainen kohteemme oli kuitenkin kauniin arkkitehtuurin Montpellier, joka henki satojen vuosien takaista tunnelmaa. Meidän vierailuaikaan sattui olemaan järjetön tuuli, joka ei onneksi kuitenkaan riivannut niin pahasti suurten rakennusten välejä mutkittelevilla kujilla. Samaisilla kujilla oli myös kyseisenä sunnuntaina paljon kirppismyyjiä, mutta käytännössä kaikki muut kaupat olikin kiinni, eikä meinattu löytää edes kioskia veden ostoa varten. 

Montpellier oli yllättävän laajalle levittäytynyt kaupunki, jossa oli nähtävää ja hyvä tunnelma joka puolella. Ratikka kulki hyvin ja edullisesti, joten sitä kannattaa hyödyntää, mikäli majoittuu meidän tapaan keskustan ulkopuolella. Myös ruokatarjonta vaikutti melkoisen hyvältä ja täällä päädyttiinkin syömään Vietnamissa mun suosikiksi noussutta bibimbapia ja churroja, jotka jäi Espanjassa syömättä. 

Montpellieristä jatkettiin Nizzaan, joka myöskin yllätti mut suuruudellaan. Olin jotenkin käsittänyt, että meidän hotelli sijaitsee keskustan vieressä, mutta oikeesti menomestoille oli reilu parin kilsan kävely, mikä varmasti selittyy sillä, että keskustaksi lasketaan niin laaja alue. Toisaalta jotain kaupungin koosta kertonee rantaraitin seitsemän kilometrin pituus. Nizzassa ei myöskään ollut mitään järkevää ruutukaavaa, minkä perusteella olis ollut helppo suunnistaa ja pari kertaa päädyttiin huonot suuntavaistot omaavina kävelemään melkein ympyrää. 

Rantaraitin päädystä pääsee nousemaan ilmaisella hissillä Castle Hillille, josta on hienot näkymät kaupunkiin. Kannattaa kuitenkin tarkistaa hissin aukioloajat etukäteen, sillä se suljetaan hyvissä ajoin alkuillasta. Kukkulalle pääsee tosin myös kävellen ja ilmeisesti jollain kaupunkijunallakin. Vaikka Nizza olikin kaunis ja periaatteessa ihan mielenkiintoisen oloinen kaupunki, jätti se mut jotenkin kylmäksi. Oliko se sitten kaupungin suuri pinta-ala vai siellä viettämämme lyhyt aika, en saanut siitä oikein mitään irti.

Jos Nizza jätti kylmäksi, niin Monaco sen sijaan ylitti mun odotukset! En yleensä ole mikään "luksuskohteiden" suurin fani ja koska Monacon sellaiseksi mielsin, ei mulla ollut juurikaan odotuksia kaupunkia ja maata kohtaan. Huomasin kuitenkin nopeasti Monacoon saapumisen jälkeen, että sieltä löytyy paljon muutakin, kuin ylenpalttisuutta ja luksusta. Täytyy muistaa, että täälläkin asuu paikallisia, jotka viettävät ihan normaalia arkea, eivätkä siemaile skumppaa huvijahdillaan kymmenpäisen miehistön ympäröimänä.

Mun lemppariksi nousi Monacon keskustan ja Monte Carlon lounaispuolella mäen päällä sijaitseva Monacon prinssin palatsin ympäristö. Palatsiin ei maksettu sisäänpääsymaksua, mutta ympärillä olevat pienet kujat ja kauniit näköalat kumpaankin suuntaan ovat pienen kapuamisen arvoisia. Tänne voi tosin jäädä suoraan Nizzasta tullessa bussista. Tietysti myös Monte Carlon kasino on näkemisen arvoinen, mutta ei kannata jumahtaa sen etupuolelle tuijottamaan sisäänkäyntiä turistimassan keskeltä, vaan kiertää rakennuksen toiselle puolelle, josta kasinon näkee paremmin. Samalla pääsee kuikuilemaan myös merelle. Kuvittelin etukäteen koko Monacon olevan melkolailla luksusputiikkeja ja tarkasti vartioidun sataman kalliita jahteja, mutta oikeasti satama oli paljon helpommin lähestyttävä ja viihtyisämpi, kuin olin kuvitellut. Sataman vieressä oli rakenteilla formulat, joten aluetta oli aidattu rankalla kädellä, mutta me viihdyttiin silti tovi istuskelemassa veneiden äärellä.

Bussi Nizzasta Monacoon kustantaa vain 1,50€. Saman hintaisia ovat myös Nizzan sisäiset bussiliput ja ymmärtääkseni myös muut paikallisliikenteen bussit Rivieralla. Bussi lähtee Nizzassa satamasta eli pysäkiltä nimeltä Le Port, joka oli meidän vierailun aikaan hieman hankala löytää tietöiden vuoksi. Välin pääsee kulkemaan myös kalliimmalla ja nopeammalla junalla, mutta suosittelen rantatietä kulkevaa bussia kauniiden maisemien vuoksi!

Bussireili: Barcelonasta kääpiövaltio Andorraan

80 000 asukkaan kääpiövaltio Andorra on melko tuntematon monelle, vaikkei sinne pääseminen ole mitenkään erityisen hankalaa ainakaan Barcelonasta, josta bussi kuljettaa pääkaupunki Andorra la Vellaan kolmessa tunnissa. Rautatietä ja lentokenttää maasta ei löydy. Myös Ranskan Toulousesta on mahdollista matkustaa bussilla Andorraan ja sitä kautta poistuimme itsekin maasta. Toukokuisella bussireilillä Andorran pääkaupunki Andorra la Vella osoittautui sympaattiseksi ja erikoiseksi pikkukaupungiksi. Vietimme Andorrassa vuorokauden, jonka aikana ehdimme koluta pääkaupungin melko hyvin läpi. Mikäli aikaa olisi ollut myös toisen päivän verran, olisi ehdottomasti kannattanut pistäytyä paikallisbusseilla myös jossain toisessa kylässä tai päiväpatikalla vuoristossa.  

Andorra on vuorien ympäröimä ruhtinaskunta, jonka keskikorkeus on Euroopan korkein, eli lähes 2km. Euroopan kuudenneksi pienin valtio tunnetaan lähivaltioissa hiihto- ja shoppailukohteena, sillä verottomien ostosten tekeminen on edullista varsinkin pääkaupungissa. Tämä näkyi lähinnä siinä, että pari suurinta katua on täynnä erilaisia vaate-, alkoholi- ja hajuvesiliikkeitä, mutta Andorra la Vellasta löytyi muutakin. Persoonallisemmiksi osoittautuivat pääkatuja risteävät kadut, joiden varsilla oli asutusta, ravintoloita ja hotelleja. Ehdottomasti parasta kaupungissa oli kuitenkin joka puolella kohoavat vuoret, jotka näyttäytyivät meille hotellin ikkunasta öisen saapumisemme jälkeisen aamun valjettua.

Andorra la Vellassa on myös muutamia nähtävyyksiä. Kaupungin läpi kulkee joki, jonka varrelta löytyy kaupungin ehkä tunnetuin nähtävyys, Salvador Dalin patsas The Nobility of Time, takanaan kaupungin nimellä varustettu silta. Katolisesta maasta löytyy paljon kirkkoja, jotka ovat myös suosittuja nähtävyyksiä. Meille yhdeksi yllättäväksi nähtävyydeksi osoittautui myös kaupungin laitamien vilkas yöelämä, johon törmättiin sekä saapumis- että lähtöyönämme viihteelle menossa olevien ihmisten ja äänekkäiden yökerhojen muodossa. Nämä kaikki jäävät kuitenkin auttamatta upean vuoriston varjoon, eikä Andorraan mielestäni kannata mennä perinteisten nähtävyyksien perässä, vaan nimenomaan ihailemaan upeaa luontoa ja kokemaan erikoisen valtion tunnelma. Andorra on mielestäni ehdoton kohde yhden yön visiitille kaikille Barcelonassa käyville!