Nessebar

Toista päivää kotona, tuntuu niin hyvältä nukkua omassa sängyssä, höpistä poikaystävän kanssa ja olla omassa kodissa! Vikat päivät Bulgariassa ei kuitenkaan menny ihan niinku kuuluisassa Strömsössä, sillä mun läppäri pöllittiin hotellihuoneesta tokavikan päivän aikana. Kyseisenä päivänä olin siis Nessebarissa, minkä aikana mun huoneeseen oli menty mitä todennäköisimmin avaimilla ja pengottu laukkua, josta kone oli löytynyt.. Viimenen aamu kulukin poliisiasemalla, tehtiin rikosilmotus paikallisen kaverin avustuksella.

Oon varma, että ryöstön takana oli hotelli, sillä heillä oli avain huoneeseen ja he tiesivät, etten oo päivällä huoneessani. Kun menin kertomaan, että mun kone on pöllitty, jäivät he myös kiinni parista valheesta (esimerkiksi siitä, ettei heillä muka ole toista avainta huoneeseen, vaikka tiesin että on). He eivät myöskään antaneet mun katsoa valvontakameramateriaalia, eivätkä tulleet seuraavana päivänä poliisille mukaan, vaikka niin oli sovittu.  Suosittelen siis välttämään Burgas Rooms & Studios -nimistä hotellia/hostellia, helvetin röyhkeitä varkaita se väki!

Ei siis jääny parhaat lopetusfiilikset neljän kuukauden Bulgariassa olosta, mut toisaalta tällasta nyt voi tapahtua missä vaan. Koneen menetys sinänsä ei harmita, sillä se oli vanha ja hidas. Lähinnä kuvien ja muun materiaalin menetys harmittaa, sekä se, että tällasta ylipäätään tapahtuu. Onneks joitain kuvia on tallessa blogissa, teetettyinä valokuvina ja matkaseuralaisilla, sekä kuvat vuodesta 2012 taaksepäin löytyy ulkoselta kovalevyltä. Onni onnettomuudessa, ettei mitään muuta, kuten huoneeseen jättämääni, toista kameran putkea, oltu viety.

Mut nyt itse aiheeseen. Päätin käydä Nessebarissa Burgasista käsin. Matkaa tuli reilu 30km ja bussi maksoi 6 levaa, eli noin 3 euroa. Nessebar sijaitsee Sunny Beachin vieressä ja pistäydyinkin Sunny Beachin eteläpuolen rannalla ennen Burgasiin paluuta. Vierailuvaihtoehtoina mulla oli Nessebar ja Sozopol, mutta valitsin Nessebarin, sillä onhan se Unescon maailmanperintölistallakin! Kaverit oli myös suositellu paikkaa. Nessebarin historia yltää antiikin ajalle saakka. Vanha kaupunki on saaressa, erillään uudesta kaupungista. Vanhan ja uuden osan välillä kulkee silta, jota pitkin tallustin historiallista puolta katsomaan. Ensimmäiset ajatukset saaren nähtyäni olivat, että tänne kannatti tulla. Hienoin paikka, jossa olen Bulgariassa käynyt! Antaa kuvien puhua puolestaan.

Oli muuten hassua mennä Nessebariin, sillä suomea kuulu niin paljon! Muualla Bulgariassa en oikeestaan ookaan suomalaisiin törmännyt, niin tuntu hassulta mennä turistikohteeseen ja kuulla omaa äidinkieltään.

Onko Nessebar tuttu paikka ja jos ei ole, niin heräsikö kiinnostus?

See you in the future, Bulgaria!

Otsikko tulee siitä, miten viimesimpien parin päivän aikana on joutunu sanomaan heipat monille kavereille Bulgariassa. Oon halunnu sanoa kaikille ennemmin "see you in the future", kun goodbye. Goodbye on niin lopullinen, eikä lopullisia hyvästejä halua, eikä tarvii sanoa kellekään nykymaailmassa. Ehkä me vielä joskus nähdään jossain ihan muualla, olkoon se vaikka sitten Afrikassa.

Lähden tiistaina Suomeen. Tuntuu niin oudolta lähteä kotiin ja tietää, ettei tänne palaa ihan pian. On tosin supersuperihanaa palata Suomeen! Tein niin oikeen päätöksen, kun lähdin tänne yksin peloistani huolimatta. Jännitti, miten pärjään yksin, tykkäänkö Bulgariasta ja onko täällä ihan kurjaa ja saanko kavereita. Myös se oli fiksua, että tulin tänne kevääks - tuplakivaa mennä Suomeen, kun pääsee nauttimaan kesästä!

Kuvat Dobrichin puistosta reilu viikko sitten poislukien tämä ylläoleva, joka on kävelykadulta

Tuun kaipaamaan täältä kavereiden lisäks halpoja hintoja, vakkarikahvilan ihania kakkuja, Happy-ketjun ravintoloita, Dobrichin puistoa, Mustaamerta, hiekkarantoja, näitä kevään ihania kelejä, enkunopettajaa, mun lempparikulkukoiria ja ehkä jopa bulgarialaista valkeeta juustoo! Mitä en tule kaipaamaan, on se, miten kaikki tuijottaa, järkkyä tuulta, kuoppasia teitä ja rumia rakennuksia, kämpän ärsyttävän huonoa nettiä ja sitä myöten miten hankalaa Skypessä on jutella, ikävää Suomessa olevia kohtaan, roskasuutta, kielimuuria, huonoa asiakaspalvelua, sisällä tupakointia, vesikanistereiden raahaamista ja soluasumista.

Hassua, miten ei edes tunnu erityisen haikeelta lähteä täältä pois, vähän samalta kun vuokra-asunnosta toiseen muuttaessa. Se johtuu kyllä varmasti myös siitä, että palaan Suomeen nyt kivasti kesän alussa ja miten oon kaivannut monia asioita Suomesta. En usko tulevani juurikaan kaipaamaan Dobrichia, ainoastaan ihmisiä ja ihan yksittäisiä asioita täältä.

Vielä ennen Suomeen paluuta ehdin käväistä Nessebarissa ja viettää puolikkaan päivän täällä Burgasissa, jossa tällä hetkellä olen. Näistä paikoista juttua tulossa myöhemmin. :)