Neljä vuotta Tampereella ei oo saanu muutettua mua kaupunkilaiseks. Oon ikuinen maalaistyttö ja oonkin asunu ensimmäistä, Kuopiossa vietettyä elinvuottani lukuunottamatta koko lapsuuteni maaseudulla Maaningalla, joka on nykyään osa Kuopiota. Myöskään savolaisuutta musta ei saa kirveelläkään pois, minkä suattaapi huomata tai sitten olla huomaamatta. :D
Kaipaan maalle melkein aina hiljasuuden, tilan ja luonnon vuoksi. Haluan muuttaa pois kaupungista heti, kun se on mahdollista ja järkevää. Kesä tuntuu enemmän kesältä, kun ympärillä on asfaltin sijaan nurmea ja kasveja. Oikeastaan kaikki vuodenajat tuntuu paremmilta maalla, sillä siellä jokaisen vuodenajan parhaat puolet tulevat selvemmin esiin. Toisaalta kaupungissa säästyy pahimmalta heinänuhalta ja itikkaparvelta! Mä en osaa arvostaa ja kaivata loppujen lopuks ihan kamalasti vaikkapa palvelujen läheisyyttä, vaikka olihan se aluks siistiä. Eipä niitä kauppoja tai ravintoloita päivittäin tarvitse. Katuvaloja taasen osaan arvostaa varsinkin talvisin, terveisin nössö joka pelkää pimeää. :D
Tämän ylistyksen saattelemana, ajattelin jakaa parhaat kotimaisemat ja söpöt, porukoilta löytyvät ylämaankarjalehmät teidän kanssa! Kuvissa esiintyy pieni ihanuus, Lempo-vasikka emonsa Dianan kanssa.
Wednesday, 1 June 2016
Karvalehmät ja koti
Thursday, 26 May 2016
Lappeenranta
Sen jälkeen, kun oltiin käyty katsomassa taidenäyttely Imatralla, palattiin takaisin Lappeenrantaan, jossa kaveri asuu. Viikonlopun päätarkoitus oli tosiaan kuvataiteilijaksi valmistuvan kaverin opinnäytetyönäyttelyn näkeminen, mutta koska aikaa jäi yllin kyllin, päätettiin viettää loppupäivä Lappeenrannassa. Ensimmäisenä vuorossa oli samaisen, kuvataiteilijaystävän capoeira-ryhmän näytös, jota me päästiin katsomaan!
Capoeira vaikutti hullun hauskalta, mutta tarkkuutta vaativalta ja raskaalta. Ihanat Brasilia-vibat tuli <3 Näytöksen jälkeen käytiin syömässä hyvässä nepalilaisessa ravintolassa ja pyörähtämässä yhdessä kaupassa alelappujen innoittamina. Capoeiraesityksen lisäksi halusin eniten nähdä Lappeenrannan linnoituksen, jonka juuret juontaa vuoteen 1649! Sipsuteltiin aurinkoisen keskustan läpi linnoitukselle, jonka rauniot näytti täydelliseltä paikalta piknikkien järjestämiseen ja auringonottoon. :D En muuten tiennytkään, että linnoituksessa on toiminu Lappeenrannan vankileiri sisällissodan jälkeen.
Linnoituksen (ja siellä järjestettyjen hääkuvausten) näkemisen jälkeen lähdettiin hiippailemaan satamaan. Matkalla satamaan nähtiin söpöjä putiikkeja, joista parissa poikettiin. Mulla loppu hienosti akku kamerasta ennen satamaan pääsyä.. Satama muistui mieleen aiemmasta, noin 8 vuotta sitten tapahtuneesta Lappeenrannan vierailusta vasta, kun oltiin päästy sinne. Olisin voinu maistaa marttojen myymiä vohveleita, ellei olis just tultu syömästä. Harmi, mutta pitihän tilaa jättää illan Euroviisumätöillekin. Illan ohjelmassa olikin enää mättöjen ostaminen ja niiden mussuttaminen Euroviisuja katsoen.
Capoeira vaikutti hullun hauskalta, mutta tarkkuutta vaativalta ja raskaalta. Ihanat Brasilia-vibat tuli <3 Näytöksen jälkeen käytiin syömässä hyvässä nepalilaisessa ravintolassa ja pyörähtämässä yhdessä kaupassa alelappujen innoittamina. Capoeiraesityksen lisäksi halusin eniten nähdä Lappeenrannan linnoituksen, jonka juuret juontaa vuoteen 1649! Sipsuteltiin aurinkoisen keskustan läpi linnoitukselle, jonka rauniot näytti täydelliseltä paikalta piknikkien järjestämiseen ja auringonottoon. :D En muuten tiennytkään, että linnoituksessa on toiminu Lappeenrannan vankileiri sisällissodan jälkeen.
Linnoituksen (ja siellä järjestettyjen hääkuvausten) näkemisen jälkeen lähdettiin hiippailemaan satamaan. Matkalla satamaan nähtiin söpöjä putiikkeja, joista parissa poikettiin. Mulla loppu hienosti akku kamerasta ennen satamaan pääsyä.. Satama muistui mieleen aiemmasta, noin 8 vuotta sitten tapahtuneesta Lappeenrannan vierailusta vasta, kun oltiin päästy sinne. Olisin voinu maistaa marttojen myymiä vohveleita, ellei olis just tultu syömästä. Harmi, mutta pitihän tilaa jättää illan Euroviisumätöillekin. Illan ohjelmassa olikin enää mättöjen ostaminen ja niiden mussuttaminen Euroviisuja katsoen.
Koska vohvelit jäi maistamatta ja satama kuvaamatta, pitää näille seutuville ilmeisesti palata uudestaan. Oli Lappeenranta kyllä niin kiva paikka, että mielellään sinne menee ja onhan hyvän ystävän siellä asuminen aina hyvä syy poiketa kaupunkiin. :)
Subscribe to:
Posts (Atom)














