Havannan jälkeen meidän oli aika suunnata kuvankauniiseen Trinidadin kaupunkiin neljän tunnin ajomatkan päähän. Matkaa suunnitellessa kyselimme Facebookin matkabloggaajien ryhmässä vinkkejä siihen, minne Kuubassa kannattaa mennä pääkaupungin ohella ja kaikki suosittelivat Trinidadia, joten pakkohan se oli valita kohteeksi.
Kaupunki on syystä suositeltu, sillä se on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja arvatenkin upea historiallisine rakennuksineen. Trinidadissa on sellaista aitoa fiilistä ja kuubalaista meininkiä mitä haimmekin, mutta myös julmetusti turisteja. Ravintolat ja kaupat oli kaikki täysin turisteille suunnattuja ja tuli kaduilla enimmäkseen turisteja vastaan. Osa yöpyi kaupungissa, mutta iso osa oli myös päiväretkellä Havannasta, joten iltaisin päiväretkeläisten poistuttua hiljeni kadutkin hieman aina siihen asti, että iltamenot alkoi. Kaupunki tuntui muuten tosi turvalliselta ja iltaisin keskustan ulkopuolella sopivan uinuvalta, joten käytiin yhtenä iltana vähän ulkonakin kittaamassa keskusaukion parin euron piña coladoja ja kuuntelemassa livemusaa. Trinidadissa kannattaa ehdottomasti olla joku ilta ulkona vähän pidempään ja käydä kattomassa paikallista menoa kun salsabändit alkaa soittaa keskusaukion portaiden yläpäässä.
Turrejen määrä otti välillä päähän, mutta toisaalta siihen on syynsä, miksi kaikki haluavat nähdä kaupungin. Tilaa kuitenkin löytyy kaikille, eikä muita turisteja sentään joutunut väistelemään. Turistimäärässä on tietysti hyvätkin puolet, kuten se, että palveluita, kuten retkiä ja ravintoloita ei tarvitse hakemalla hakea. Trinidadista käsin kannattaa muuten käydä ainakin vesiputouksilla ja läheisellä rannalla, joista kirjoittelen lisää myöhemmin. Myös keskustan ulkopuolelle meno vähensi väkijoukkoja kummasti ja kadut olivat monesti melkein autiot majapaikkaamme lähestyessä, joka sijaitsi vain hieman keskustan ulkopuolella.
Lue myös tämä: Hyvä tietää ennen Kuubaan matkustamista
Helmi-maaliskuun vaihteessa lähdettiin Kuusamoon kylpylälomalle ja tutkailemaan kansallispuistojen tarjontaa. Päädyttiin suuntaamaan ensimmäisenä Posion Riisitunturille, jossa saatiin ihailla upeita maisemia tykkylumisine puineen. Valittiin patikointireitiksi reilun neljän kilometrin mittainen Riisin Rääpäsy.
Päivä oli aurinkoinen, mutta kylmä ja tuulinen. Reitti oli suhteellisen helppokulkuinen ilman lumikenkiäkin, sillä polut oli tamppautuneet lukuisten kävelijöiden toimesta. Reitin varrella puolen välin jälkeen on autiotupa, jossa pystyy lämmittelemään ja syömään eväitä. Paikalla oli melko paljon porukkaa nuotion ääressä, mutta kaikille halukkaille löytyi tilaa nuotiolta ja autiotuvasta. Harmitti, ettei mulla ollu mitään eväitä mukana, kun Henri taas grillas makkaraa. Yritin tässä välissä myös sulatella varpaita, jotka paleltu luultua kylmemmissä lainakengissä.
Liian kylmien kenkien takia ei pystytty seuraavana päivänä tekemään mitään pidempää lenkkiä, joten päädyttiin käymään Kiutakönkäällä, eli Oulankajokeen kuuluvalla koskella. Koskelle on ainoastaan kilometrin matka suuntaansa, mutta Oulangan kansallispuistossa on mahdollisuus patikoida myös pidempiä matkoja, kuten Pieni Karhunkierros. Lähtöpisteessä on luontokeskus, josta löytyy myös ravintola.
Kiutaköngäs oli näkemisen arvoinen, mutta kesällä Pieni Karhunkierros olis varmasti hyvä patikkareitti. Kuitenkin jos näistä ehtii tehdä vain yhden asian, suosittelen ehdottomasti Riisitunturia. Päätettiin tää päivä ja meidän viimeinen ilta Kuusamossa Rukatunturin huipulla auringonlaskua katsoen.
