Rodos - Deturin kaaos ja saaren tutkimista

Syyskuussa vietettiin aurinkoinen viikko Rodoksella Deturin matkalla. Varattiin pakettimatka reilu vuosi ennen reissuajankohtaa erittäin edullisen hinnan houkuttelemana - tietyllä varauksella tosin Deturin tuntien, odottaen viime hetkiin saakka matkan peruuntumista. Toisin kuitenkin kävi ja matkaan päästiin ongelmitta, mutta koko reissusta ei suinkaan ongelmitta selvitty ja jouduttiinkin vaihtamaan viimeiseksi yöksi hotellia.

Ollaan oltu Rodoksella kerran aiemmin, vuonna 2013 ja sekin reissu sekoittuu mielessä osittain Kreetaan, jossa oltiin vuotta myöhemmin. Pakettimatkoja on tullut harrastettua näiden edullisten Kreikan matkojen suhteen varsinkin nuorempana opiskelijana, kun oltiin vasta muutettu omilleen eikä itsenäinen matkustaminen, puhumattakaan reissun varaamisesta, ollut vielä niin tuttua puuhaa, kuin nykyään. Muisteltiin, ettei yhdeksän vuoden takaisella reissulla tehty hirveämmin muuta, kuin käytiin Ixiasta käsin kerran-pari Rodoksen kaupungissa ja muuten lähinnä nautittiin auringosta. Tällä kertaa siis oli jo aikakin käydä tutkimassa saarta vähän enemmän hotellimme sijaintia Ialysosta kauempana. Rodoksen kaupungissa käytiin tälläkin reissulla pari kertaa ja varsinkin satama-alue ja vanhan kaupungin alue oli meidän mieleen, mutta tietysti myös Suurmestarin palatsi näkemisen arvoinen. 

Pelkästään Ialysoksessa en montaa päivää viihtyisi, sillä siellä on rannan lisäksi lähinnä turistikatuja ja -kauppoja. Syrjempää rannan ja turistikatujen vilskeestä löytyi meidän reissun parhaat ravintolat; To Prosperi ja Oi 2 Filoi. Kummassakin oli runsain joukoin paikallisia syömässä ja hintataso oli varsin maltillinen. To Prosperissa on laaja valikoima pieniä jaettavia mezedes-annoksia ja se on auki vain iltaisin. Palvelu täällä oli erinomaista ja ruuat älyttömän maukkaita! Pöytävaraus on suositeltavaa ainakin viikonloppuisin ja kuumimpaan sesonkiaikaan, mekin jouduttiin odottamaan hetki, sillä ei oltu varattu pöytää. Oi 2 Filoissa on suppeahko lista perinteistä kreikkalaista ruokaa - lihaa ja salaatteja, mutta annokset erittäin maistuvia, isoja ja edullisia. Makeaa puolta edusti lähempänä rantaa sijaitseva The Cake Box, jossa käytiin mun syntymäpäivänä drinkeillä ja syömässä järjettömän hyvät kakkupalat.

Koskinou

Otettiin päiväksi vuokra-auto alle ja käytiin saaren kaakkoispuolella. Olin saanut tutulta suosituksen Koskinousta, joka on kukkulan laella sijaitseva kylä. Koskinou on tunnettu erityisesti värikkäästä ja persoonallisesta arkkitehtuurista vanhan keskustan alueella. Pieni ja suloinen paikka, jossa paras - ja oikeastaan ainoa - tekeminen oli kierrellä katuja ja ihastella taloja. Juuri tällaisista paikoista tykkään niin paljon, saatiin aamukymmenen aikoihin kierrellä täällä rauhassa vain muutamien vastaantulijoiden kanssa.

Lindos

Koskinousta jatkettiin matkaa Lindokseen, joka on varmasti suosituin päiväretkikohde koko saarella ja näin ollen erittäin vilkas. Lindoksessa pysäköinti järkevällä kävelyetäisyydellä vanhasta kaupungista maksaa, mutta pienen googlauksen jälkeen löydettiin rannan läheltä ilmainen parkkipaikka (löytyy seuraamalla kylttiä Beach Parking 2). Täältä oli lyhyt ja kiva kävelymatka rannan vierustaa pitkin vanhaan kaupunkiin. Parkkipaikalla vartiointikin toimi, sillä siellä oli puihin sidottuja aaseja. Lindoksessa oli varmaan kuuminta koko meidän reissun aikana, sillä pienille suojaisille kaduille ei tuuli käynyt ollenkaan ja liikkeellä oltiin päivän kuumimpaan aikaan. Ei käyty korkeimmalla paikalla olleella akropoliksella, vaan tyydyttiin ihastelemaan sitä kauempaa. Muutenkin viivyttiin Lindoksessa aika lyhyen aikaa kaduilla harhaillen ja lounaan merkeissä, sillä viihdytään paremmin rauhallisemmissa paikoissa. Kaunista kylässä ehdottomasti oli, mutta lopulta kuitenkin hyvin samantyylistä, kuin monessa muussakin paikassa Kreikassa. Ehdoton valttikortti täällä onkin kylästä avautuvat kauniit maisemat sekä näkymä itse Lindokseen sinne ajaessa.

Agios Nikolaoksen kappeli, Traganou Beach & Anthony Quinn Bay

Paluumatkaan varattiin runsaasti aikaa, sillä halusin pysähtyä matkalla vähintään yhdellä rannalla. Ennen rantastoppia piipahdettiin Kolymbian satamassa, mielessä satamaan kallion päälle rakennettu pieni Agios Nikolaoksen kappeli. Jos tykkää Kreikan kirkoista ja kauniista maisemista, ei tätä kannata missata! Sataman vieressä on myös pieni ja tuulelta suojassa oleva ranta. 

Varsinaiseksi rantakohteeksi valikoitui suuri pikkukiviranta Traganou Beach. Traganou Beachilla oli iso aurinkopetejä täynnä oleva alue ja ravintola, mutta me suunnistettiin suoraan pohjoispäätyyn, jossa on kallioita luolineen. Luola, jota kaikki pohjoispäädyssä päivää viettäneet kävivät katsomassa, on meren puolella, eli kulku kävi veden kautta. Sinne kuitenkin pääsi myös maalta käsin pienellä kiipeilyvaivalla ja upeimmalta luola näyttikin tästä suunnasta!

Rannalta lähtiessä oli vielä hyvin aikaa auton luovutukseen, joten käytiin katsomassa auringonlaskua Anthony Quinn Bayssa. Kaunis kallioranta, tai itse asiassa kaksi eri rantaa, olisivat varmasti olleet oikein hyviä paikkoja snorklaukseen. Tänne käsittääkseni tehdään myös uintistoppeja erinäisillä laivaretkillä. Rannoille kuljetaan rappusia pitkin ja maasto on muutenkin epätasainen.

Detur

Reissun loppupuoliskolla alkoi iltapäivälehdet kirjoittamaan Turkissa Deturin matkalla olleiden ongelmista hotellien maksun kanssa ja huhuista yrityskaupoista. Me pidettiin näitä täysin hotellien joukolla tekemänä huijausyrityksenä, kyllästyttyään Deturin maksamattomuuteen. Yrityskaupoista ei ollut mitään vahvistusta, eikä mitkään kaupat katkaise rahaliikennettä tai ylipäätään tapahdu noin nopeasti, joten meidän epäilys oli vaan Deturin taloustilanteen huonontumisessa entisestään. Meidän hotelli oli pari päivää täydessä hiljaisuudessa koko asiasta, mutta viimeisenä iltana hotellille tultuamme rupesivat he tivaamaan koko viikon maksua, kun Deturilta ei kuulemma rahaa ollut tullut yli kuukauteen. Kysymys kuuluukin, miksi he ottivat turisteja edelleen sinne, jos heidän yhteistyökumppaninsa ei ollut maksanut näistä oleskeluista niin pitkään aikaan.

Me ei tietenkään suostuttu maksamaan jo kerran matkatoimistolle maksettua matkaa, jolloin vaihtoehdoksi annettiin poistuminen hotellista. Tätäkään ei sulatettu, sillä ongelman ja velkojen selvittelyn tulisi olla täysin hotellin ja matkatoimiston välinen, ei meidän ja hotellin, sillä me oltiin ostettu palvelu Deturilta, joka maksaa eteenpäin omille palveluntarjoajilleen. Kilpailu- ja kuluttajavirastonkin ohjeistus on, ettei turistin pidä maksaa majoitusta uudelleen.  Pyydettiin poliisi paikalle yleiseksi turvaksi ja antamaan oman näkökulmansa, sillä yksi respan työntekijöistä vaikutti aika agressiiviselta. Lisäksi juteltiin oppaan kanssa puhelimessa ja myös ulkoministeriöön soitettiin, mutta niistä ei tuolla hetkellä hirveästi konkreettista hyötyä ollut. Tätä kaikkea setvittiin yli tunti hotellin respassa ja jatkuvasti paikalle lappasi lisää suomalaisia, joita infottiin tilanteesta ja Henri yhdessä toisen suomalaisen miehen kanssa selvitti asiaa käytännössä kaikkien puolesta. 

Lopputulemana oli hotellin periksiantamattomuus ja ymmärtämättömyys heidän ja matkatoimiston välisestä sopimuksesta, johon hotellissa majoittuva asiakas ei kuulu. He vaan toistelivat Deturin menneen konkurssiin eivätkä millään uskoneet, kun kerrottiin, ettei tässä konkurssista ole ainakaan vielä kyse. Käsittämätöntä tilannetajun puutetta hotellilta, ettei anneta yhtään periksi, kun kyseessä oli kuitenkin enää yhden yön majoitus ja meidät heitettiin ulos myöhään illalla. Kohtelu oli muutenkin erittäin asiatonta ja hyökkäävää tässä tilanteessa. Hotelli oli Kassandra Apartments, jota en ilman tätä välikohtaustakaan olisi voinut suositella, mutta tämän jälkeen kehottaisin kiertämään niin kaukaa, kuin mahdollista. Vaikka tilanne olisi saatu sovittua, ei varmaan olisi uskallettu enää jäädä hotelliin, sillä niin aggressiivinen ilmapiiri siellä oli. Aiemmin hotellin miestyöntekijä oli mennyt naisasukkaan suihkussa ollessa näiden hotellihuoneeseen omilla avaimillaan ja vienyt sieltä heidän avaimensa, joka siis oli seinässä jotta sähköt toimivat. Tämä avainten "panttivangiksi" ottaminen oli ilmeisesti käynnissä siinä vaiheessa, kun me saavuttiin takaisin hotellille..

Olin jo aiemmin väittelyn aikana varannut viimeiseksi yöksemme hotellin lähistöltä ja varmistin vielä sieltä, että voimmeko seuraavana päivänä lentoa odotellessa uloskirjauksen jälkeen käyttää allasaluetta. Viimeisen yön majoitus, Ilyssion Holidays Hotel, maksoi onneksi vain 35 € ja oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen, joten suuri taloudellinen vahinko ei tältä osin käynyt, vaikkei mitään mistään takaisin saataisikaan. Reissusta paluun jälkeen on laitettu Deturille reklamaatio, jossa vaaditaan vahingonkorvausta viimeisen majoitusyön toteutumattomuudesta ja tästä aiheutuneista ylimääräisistä kuluista. Jos ja kun homma ei etene, niin sitten lähdetään luottoyhtiöltä pyytämään osittaista hinnan palautusta Deturin pakettimatkasta.

Iso osa muistakin vieraista kieltäytyi maksamasta ja vaihtoi hotellia tässä vaiheessa, mutta osa totesi olevansa liian väsyneitä ja pulitti pyydetyn summan. Seuraavana päivänä lentokentällä kuultiin joidenkin vaihtohotellin olleen erittäin pöyristyneitä Kassandran käytöksestä ja sieltä henkilökunnan yrittäneen soittaakin Kassandraan ilman tulosta. Sama pöyristys oli myös meidän viimeisen yön hotellin henkilökunnalla, tuntui, että he häpesivät Kassandran puolesta ja varmasti myös pelkäsivät vaikutuksia Rodoksen ja Ialysoksen maineeseen ja turismiin.

Vaikka loppumatkaan saatiin pientä draamaa ja säätöä, paluulento lennettiin onneksi normaalisti ja me saatiin nauttia vielä viimeisestä päivästä uuden hotellin allasalueella ennen paluuta. Onpahan yksi tarina lisää kerrottavana!

Bračin saaren ympäri autoillen

Huhti-toukokuun vaihteen Kroatian reissun toinen puolikas vietettiin Bračin saarella, jossa tukikohtana toimi Supetarin kaupunki. Brač valikoitui saarista kohteeksemme, sillä ihanalla Visin saarella olimme jo aiemmalla reissulla käyneet. Hvar vaikutti tutkimisen perusteella vähän vilkkaammalta saarelta kuin Brač ja halusimme Splitin jälkeen viettää aikaa jossain rauhallisessa, idyllisessä paikassa. Valinta osui kyllä täysin oikeaan, sillä Bračilla oli vielä toukokuun alkupäivinä erittäin hiljaista ja turistikausi vasta alkamassa. Supetarin rantahotellit olivat vielä kiinni ja meidän siellä ollessa niissä alettiin tehdä kunnostustöitä avausta varten. Meidän majapaikan omistaja kertoi meidän olevan kauden ensimmäiset vieraat ja saarilla sesongin alkavan hämmästyttävästi vasta heinäkuussa!

Bračille on helppo tulla Splitistä Jadrolinijan lautalla, jonka liput saa ostettua suoraan satamasta. Lautta liikennöi saaren suurimpaan kaupunkiin, Supetariin. Näin vilkkaimman sesongin ulkopuolella lippujen oston voi hyvin jättää lähdön hetkeen, mutta aiemmalla reissulla korkeasesongin aikaan me käytiin ostamassa liput varuilta jo etukäteen. Lippu maksoi 32 kunaa, eli reilu 4€/hlö ja matkaan menee vajaa tunti. Kesäkaudella liput on aavistuksen kalliimpia.

Supetar

Supetar oli erinomainen tukikohta saarella, sillä siellä on suurimpana kaupunkina paras ravintola- ja kauppavalikoima. Vaikka kyseessä onkin saaren suurin kaupunki, on se silti pieni ja  rauhallinen, keväällä jopa unelias. Supetarista on myös helppo lähteä mihin suuntaan tahansa, sillä siellä on useampi autovuokraamo. Myös skoottereita ja muita menopelejä on saatavilla. Me majoituttiin ihan sataman lähellä pienessä Apartments Marija -majatalossa, joka ansaitsee kyllä täydet pisteet. Saatiin kauden ensimmäisinä asiakkaina upgreidaus keittiölliseen huoneeseen ja olipa huoneessa myös viinipullo odottamassa.

Supetarilla ei ole ne saaren parhaat rannat, mutta pari tuli täälläkin testattua. Me tykästyttiin Beach Banjiin, eli rantaan, jonka luona rantahotellit on ja joka näkyy muutamassa allaolevassa kuvassa. Sen sijaan keskustan Acapulco Beach ei meitä vakuuttanut, sillä se oli roskainen ja paljon Banj'ta tuulisempi. Toki tuolloin sattui olemaan reilu 20 astetta lämmintä jolloin tuuli ei ole niin toivottua kuin kesähelteillä ja roskatkin varmasti kerätään pois ennen sesonkia. Kumpikin näistä rannoista on pienehkö ja pikkukivipohjainen. 

Supetarilla kannattaa ehdottomasti haahuilla pikkukujilla poispäin satamasta, sillä niissä on paikallista asutusta ja muuta mielenkiintoista nähtävää. Myös keskustan kirkko on näkemisen arvoinen, kuten myös hautausmaa. Harvassa paikassa hautausmaa on kolmelta suunnalta veden ympäröimä ja muutenkaan niin kauniissa paikassa, kuin Supetarilla. Hautausmaa ei sijaitse kirkon lähellä, vaan sen löytää esimerkiksi Mapsista hakemalla Petrinović Mausoleum, joka on hautausmaan sisäänkäynnillä sijaitseva upea mausoleumi.

Ravintolat, joita suosittelen, on keskustan Pub Beer Garden, josta saa hyviä oluita ja hamppareita sekä lähellä Beach Banjia sijaitseva Jure, jossa on tarjolla edullista kroatialaista ja muuta balkanilaista ruokaa ja annokset on isoja. Muuten tuntui että valtaosa ravintoloista tarjoili pizzaa, pastaa ja kaikkea muuta kansainvälistä perusmättöä erikoistumatta mihinkään tiettyyn, puhumattakaan paikallisesta ruuasta. Välipalaa ostettiin usein leipomoista, joista sai hyviä burekeja ja makeita leivonnaisia.

Zlatni Rat & Bol

Päädyttiin vuokraamaan auto, jotta päästiin tutkimaan saarta paremmin. Vuorokauden vuokra uudehkolle, pienelle hybridi-Suzukille oli 370 kunaa, eli 50 euroa. 

Bračin saaren tunnetuin nähtävyys on Kroatian kauneimmaksi kehuttu ranta, Zlatni Rat, eli kultainen sarvi. Parin kilometrin päässä Bolin kaupungista sijaitseva valkohiekkainen rantaniemeke yhdistettynä turkoosiin veteen on erikoinen näky. Ylhäältä päin tätä rantaa pääsee katsomaan Vidova Gora -vuoren huipulta, josta on huikaisevat maisemat. Me pysähdyttiin Vidova Goralla matkalla Boliin ja Zlatni Ratiin. Tälle päivälle sattui pilvinen ja sateinen keli ja vaikka maisemat olisi mahdollisesti vielä hienommat aurinkoisella säällä, oli tummissa pilvissäkin oli oma tunnelmansa.

Zlatni Ratin pysäköinti (käytännössä sisäänpääsymaksu) oli 100 kunaa (13€), mutta koska keli oli synkkä, oli se tiputettu 20 kunaan (2,7€). Hinta on sama, onpa paikalla tunnin tai koko päivän. Rannalla on ravintoloita ja kahviloita, eli eväitä ei tarvitse ottaa mukaan.

Zlatni Ratissa käydessä ei kannata jättää välistä vierailua viereisessä Bolin kaupungissa. Me kierreltiin kaupunkia vajaa tunti ja ostettiin välipalaa kaupasta. Söpö rantabulevardi veneineen on viihtyisä vaikka pidemmäksikin aikaa. Bolissa on myös ainoa tankkauspaikka Supetarin ohella, eli kannattaa täällä tarkistaa kulkuneuvon polttoainetilanne.

Länsi-Brač 

Paluumatkalle takaisin Supetariin reitiksi valikoitui saaren länsipuoli, jolloin reitti kulki väliä Bol - Gornji Humac - Pražnica - Nerežišća - Ložišća - Sutivan - Supetar. Tätä reittiä voin suositella sataprosenttisesti, upeat maisemat saivat haukkomaan henkeä kerta toisensa perään. Välillä oli vaikea uskoa, että sellaisia maisemia löytyy oikeasti. Kaikissa näistä kylistä ei käyty, tai sitten ajettiin vain autolla kylän läpi. Pariin toistensa vieressä sijaitsevaan kylään (Bobovišća ja Ložišća) oli niin upeat maisemat kylät ohittavalta tieltä, että purskahdettiin nauruun ne nähdessämme. Auto pysähtyi heti ensimmäiseen mahdolliseen kohtaan ja me rynnättiin ulos ihmettelemään ja kuvaamaan maisemia.

Näiden kahden kylän maiseman lisäksi mieleen jäi erityisesti Mapsista bongattu Most Franje Josipa, eli vanha silta, jonne päästäksemme oli pysähdyttävä keskellä ei mitään ja käveltävä pikkuteitä vajaa kilometri.

Voin ehdoitta suositella Bračin saarta matkakohteeksi Kroatiassa! Suosittelen auton tai skootterin vuokrausta, sillä julkisia saarella kulkee käsittääkseni suhteellisen vähän, eikä niiden varassa pääse pysähtymään tien varsilla katsomassa upeita maisemia. Saarelta pääsee kätevästi ja kohtuuajassa Splitin lentokentällekin, ellei lento lähde ihan aamutuimaan, jolloin kannattaa yöpyä edeltävä yö joko Splitissä tai Trogirissa. Me jätettiin paluu mantereelle lähtöpäivälle, sillä olin lukenut etukäteen, ettei Splitin edustalla juurikaan peruta lauttoja esimerkiksi huonon sään vuoksi, sillä saaret ovat niin suojaisassa paikassa, ettei myrskytuuli oikein pääse niihin käsiksi.