Teeviljelmä Sri Lankassa

Unawatunasta käsin päädyttiin vierailemaan Handunugodan teeviljelmillä. Se on ainoa lähistöltä löytyvä viljelmä, sillä lähes kaikki muut srilankalaiset viljelmät löytyvät pohjoisen ylängöiltä. Paikka oli saanut TripAdvisorissa hyvät arviot ja sisäänpääsyn kerrottiin olevan ilmainen - sinne siis! Päädyttiin huristelemaan Gallessa vietetyn päivän päätteeksi teeplantaaseille tuktukilla, joka lupasi odottaa meitä ja kuljettaa kierroksen päätteeksi takaisin hotellille. Tuktuk-kuski oli muuten todella reilu, sillä hotellille päästyämme hän tiputti sopimastamme, jo tiukille tingitystä hinnasta osan pois, sillä ilmeisesti Handunugoda maksoi kuskeille pienen palkkion asiakkaiden tuomisesta paikalle.

Kumipuu

Paikka oli monen sokkeloisen pienen tien päässä ja oli huikeaa nähdä matkalla peltoja ja paikallisasutusta. Saavuttuamme viljelmille, meitä tuli tervehtimään työntekijä, joka esitteli meille viljelmiä ja kertoi kasveista. Opittiin esimerkiksi se, että musta ja vihreä tee tulevat samasta kasvista; vihreään teehen poimitaan ainoastaan kasvin ylimmät lehdet, mutta mustaan teehen napsitaan myös vähän alempana olevia lehtiä mukaan. Teen lisäksi he kasvattavat kanelia, pippuria, sitruunaruohoa ja kumia.

Puolivälissä kierrosta meidät ohjattiin istumaan terassille, jonne tuotiin teetä ja kakkua - nämäkin ilmaisia. Tee oli paljaaltaan aika pahaa, mutta kakun kanssa vuorotellen maisteltuna jopa ihan hyvää. En nyt millään muista mitä teetä se oli, mutta meille kerrottiin englannin kuningattaren juovan tuota samaista teelajiketta. :D

Tauon jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin ja matkalla kuultiin lisää teen viljelystä. Päästiin tutustumaan myös sisätiloihin, joissa tee kuivatetaan ja valmistellaan pakkaamista varten. Viimeisenä vuorossa oli myymälä, jossa meitä odotti eri teelajien maistelu. Teetä löytyi varmaan 40 eri makua, joista maisteltiin kaikista kiinnostavimpia. Näiden perusteella päätettiin myös, mitä haluttiin ostaa. Koska sisäänpääsy oli ilmainen, päätettiin tukea toimintaa tuotteita ostamalla. Hinnat oli kalliimmat kuin muualla, mutta esimerkiksi mun ostama paketti sitruunaruohoteetä maksoi viitisen euroa, eli ihan kohtuullinen hinta. Meidän myymälää kierrellessä oli opas kadonnut, jolloin ihmeteltiin, kelle me nyt tippi annettaisiin. Ongelma selvisi ostoksia maksaessa, sillä kassan luona oli lahjoituslaatikko, jossa kehotettiin jättämään mahdolliset lahjoitukset laatikkoon sen sijaan, että ne annettaisiin suoraan henkilökunnalle. Ei siis todellakaan tullut missään vaiheessa olo, että meitä painostettaisiin jättämään lahjoitus tai edes ostamaan mitään. Kaikkiaan koko vierailusta jäikin positiivinen fiilis!