Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui Krakovaan, jossa vietettiin aikaa viikonlopun verran Henrin työreissun merkeissä. Palaveri vei onneksi vain työpäivän verran aikaa, joten ehdittiin tutkailla kaupunkia yhdessä. Mulle tämä oli toinen kerta Krakovassa, vaikken tosin hirveämmin 10 vuoden takaiselta reissulta kaupunkia muistanutkaan. Lyhyeksi jääneen etukäteistutkinnan perusteella ehdottomasti nähtäviksi kohteiksi rankkasin Wawelin linnan, Mariankirkon ja juutalaiskaupunginosan Kazimierzin, joista jokaisesta löytyy mielenkiintoista historiaa tai legendoja kerrottavaksi.
Kaupunki on helppo ottaa haltuun kävellen ja heti ensimmäisenä päivänä käveltiin ristiin rastiin vanhaa kaupunkia, jonka keskeltä löytyy yksi Euroopan suurimmista keskusaukioista ja sen laidalta Mariankirkko. Kaksitornisen Mariankirkon on tarinan mukaan rakentaneet 1300-luvulla veljekset, joista kumpikin suunnitteli ja rakennutti yhden tornin. Kun toinen veljeksistä huomasi veljensä rakentamasta tornista olevan tulossa omaa torniaan korkeampi, surmasi hän veljensä, viimeisteli tältä keskenjääneen tornin ja rakensi omasta tornistaan vieläkin korkeamman. Nykyään Mariankirkon korkeammasta tornista soitetaan tasatunnein trumpettia. Trumpettia soittavan henkilön työvuoro kestää kerrallaan 24 tuntia, jonka jälkeen hänellä on useamman päivän vapaa. Soitto katkeaa kerta toisensa jälkeen keskeltä 1200-luvulla ammutun trumpetistin muistoksi, jonka soitto katkesi aikoinaan kaupunkiin hyökänneiden, häntä kurkkuun ampuneiden mongolien vuoksi, joista hän oli kaupunkia soitollaan varoittamassa. Kellotorniin pääsee kiipeämään maksua vastaan, mutta me jätettiin se tällä kertaa välistä.
Myös postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvä Wawelin kuninkaanlinna on Mariankirkon tapaan arkkitehtuuriltaan omanlaisensa sillisalaatti, sillä legendan mukaan linnan yhteydessä sijaitsevaan katedraaliin on jokainen hallitsija rakennuttanut yksittäisiä kappeleita oman makunsa mukaan piittaamatta lainkaan siitä, sopivatko ne yhteen vanhojen kanssa. Osittain tämän vuoksi Wawelin linnassa on edustettuna lukuisia eri tyylisuuntia. Wawelin linna kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja sisälle päästäkseen tulee ostaa pääsylippu, mutta ulkoalueet ovat kaikille avoimia.
Noin puolentoista kilometrin päässä vanhasta kaupungista sijaitseva Kazimierz tuntui ja näytti ihan erilaiselta verrattuna muuhun kaupunkiin. Kaupunginosa on ollut juutalaiselämän keskus 500 vuoden ajan aina toiseen maailmansotaan saakka, jolloin se tuhottiin systemaattisesti, mutta nousi takaisin ihmisten suosioon 90-luvulla hallinnon kaaduttua. Myös Schindlerin lista on kuvattu Kazimierzissa, mikä auttoi varmasti suuresti kaupunginosan nousussa niin krakovalaisten, kuin turistien mielenkiinnon kohteeksi. Täältä löytyy kaupungin boheemein tunnelma ja mielenkiintoisimmat ravintolat ja kahvilat. Me vierailtiin Kazimierzissa illalla pimeän aikaan, mutta paras olisi varmasti tulla tänne hieman ennen pimeän laskeutumista, jotta paikan pääsisi näkemään niin päivänvalossa kuin pimeälläkin. Katuvalaistus on muuten melko huono, joten pimeällä ei kamalan laajasti aluetta nää.
Kuten toivottavasti tästä on jo käynyt ilmi, Krakovassa ei kannata jumittua pelkästään vanhan kaupungin alueelle, vaan käydä myös ainakin Kazimierzissa. Lisäksi päivän uhraaminen Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä vierailuun on mielestäni ehdottoman pakollinen jokaiselle Krakovassa vierailevalle. Auschwitzista teen vielä myöhemmin oman postauksensa, joten kannattaa pysyä kuulolla!
No comments:
Post a Comment