Veneretki Montenegron ja Albanian rajalla Skadar-järvellä

Montenegrossa halusin päästä käymään jossain maan kansallispuistoista ja lopulta päädyttiin Skadar-järveen, jonka Montenegron puoleinen osa on tosiaan kansallispuistoa. Kolmasosa järvestä on Albanian puolella, mutta järven kautta rajaa ei saa ylittää. Järvi tunnetaan myös Skutarijärvenä Albanian kaupungin mukaan, mutta ainakin paikallisten keskuudessa tunnuttiin puhuvan Skadarista.

Järvelle pääsee kätevimmin pienestä Virpazarin kylästä käsin, jonne ajaa alle tunnissa Budvasta. Etukäteen tilattu autokyyti kustansi 30 euroa suuntaansa ja tunnin yksityisen, opastetun veneretken sai 25 eurolla, jonka lisäksi tuli maksaa neljä euroa per henkilö sisäänpääsymaksuna kansallispuistoon. Halvemmalla pääsee, mikäli veneen jakaa muiden kanssa, mutta me haluttiin ehdottomasti privaattiveneily. Sesonkiaikaan järvelle järjestetään myös valmismatkoja monista kaupungeista. Suosittelen yksityistä veneilyä mikäli vaan mahdollista, sillä silloin pääsee liikkumaan veneessä vapaasti ja myös kuvaaminen on helpompaa. Oli myös mielenkiintoista jutella meidän oppaan kanssa Skadarin lisäksi ihan yleisesti elämästä Montenegrossa samalla, kun syötiin hänen tarjoamiaan, äitinsä valmistamia naposteltavia ja juotiin minttujuomaa. 

Skadar on Balkanin niemimaan suurin järvi sen pinta-alan vaihdellessa 370 neliökilometristä 530 neliökilometriin vedenkorkeuden mukaan. Järvellä esiintyy 270 lintulajia mukaanlukien Euroopan viimeiset pelikaanit, mikä tekee siitä yhden Euroopan runsaslukuisimmista lintulajien suhteen. Pelikaaneja ei onnistuttu bongaamaan, mutta lintulajien monipuolisuuden huomasi silti heti järvelle tultua. 

Mikäli mahdollista, kannattaa veneretkeä ennen tai sen jälkeen jättää myös pari tuntia aikaa tutustua Virpazariin, jossa on vain reilut 300 asukasta. Virpazarissa nähtävyydet rajoittuvat lähinnä Besacin linnoitukseen ja sillan päässä olevaan, toisen maailmansodan aikaiseen muistomerkkiin, jonka läheltä veneet lähtevät. Mäen päällä olevalle linnoitukselle kannattaa talsia jo matkalla nähtävien asutusten takia, eikä myöskään näköalat ole yhtään pöllömmät. Nautin myös kylän rauhallisuudesta ja hiljaisesta elämänmenosta näin kauden loppuvaiheissa lokakuun lopulla. Muita turisteja ei juurikaan näkynyt ja täällä syötiin myös koko reissun edullisimmassa ravintolassa. 

Tämä söpö, väsynyt kaveri hengasi meidän seurana ravintolan viereisessä pöydässä. Virpazarissa oli paljon niin ihania kulkukoiria, että oisin voinut adoptoida vaikka kaikki!

Odottamatonta luksusta Tivatin Porto Montenegrossa

Montenegrossa lähellä Kotoria sijaitsee Tivatin kaupunki, josta löytyy upea huvivenesatama Porto Montenegro. Porto Montenegrossa vierailua ei kannata missata, sillä täällä jos missä on hulppeita veneitä ja kaunis, vuorien ympäröimä satama. Jotain kertonee sekin, että monet kuvailevat paikkaa Montenegron Monacoksi.

Osa venelaiturista on suljettu portein uteliailta katselijoilta ja veneilijöille näkyi löytyvän kuljetuskin golfautolla. Kaikista suurimmat veneet - tai oikeastaan laivat - olivat juuri laiturin suljetussa osassa, joten valitettavasti niitä ei pääse pälyilemään kovin läheltä. Onneksi Porto Montenegrossa on muutakin tekemistä ja näkemistä, kuten purjehdusseuran kuuluisa infinity pool ja korkeatasoisia ravintoloita. Harmillisesti meillä jäi infinity pool tällä kertaa näkemättä. Myös koko rantakatu on kaunis ja lyhyen kävelyretken arvoinen. 

Tivatin lentokenttä on lyhyen matkan päässä keskustasta ja näin ollen myös huvivenesatamasta. Bongasin tänään Lentodiileistä Norwegianin ilmoittaneen aloittavansa suorat lennot ensi huhtikuussa Tivatiin, joten sekä Montenegroon että Porto Montenegroon tutustuminen on taas astetta helpompaa. Porto Montenegrossa kannattaa piipahtaa edes parin tunnin ajan vaikkapa Kotorista käsin, sillä tämä on todella erilainen paikka kuin Kotor tai Budva.