Siquijor: Häämatkalla Filippiineillä

Tammikuun lopulla päästiin viimein lähtemään häämatkalle 1,5 vuotta häiden jälkeen! Kohteeksi valikoitui Filippiinit ja tarkemmin Siquijorin ja Boholin/Panglaon saaret. Matkan pituus, kaksi viikkoa, jaettiin puoliksi Siquijorin ja Panglaon välille. Ensimmäisenä vuorossa oli Siquijor, jonne matkustettiin yhden yön Cebussa majoittumisen jälkeen. Siquijor osoittautui ihanaksi paikaksi viettää aikaa ja täällä olisi helposti voinut olla vaikka koko kaksiviikkoisen! Saari on sopivan kompakti skootterointiin, mutta ei kuitenkaan niin pieni, että se olisi parissa päivässä koluttu läpi.

Siquijoriin päätettiin ottaa tavoistamme poiketen häämatkan kunniaksi vähän parempi majoitus, eli koko saaren hienoin hotelli, toki huone hotellin halvimmasta päästä. Coco Grove Beach Resort oli kyllä törsäyksen arvoinen kokemus! Palvelu oli moitteetonta ja huone siisti, minkä lisäksi hotellialue on valtava ja sillä on omaa, kaunista rantaviivaa monta sataa metriä. Hotellialueen kävelytiet kulkee viidakkomaisen puutarhan seassa ja alueen koosta kertonee jotain se, että siellä on kolme eri uima-allasta, kuntosali, spa ja vaikka mitä muuta. Hintataso hotellilla oli odotetusti kalliimpi kuin muualla, eikä ruoka mitenkään erityistä, mutta kävelymatkan päästä löytyi useampi hyvä ravintola ja hierontapaikka.

Hotellin aamupalaa sai nauttia kauniissa rantamaisemissa. Aamiainen tarjoiltiin pöytään ja valinnanvaraa oli riittämiin aina pannareista pekonia ja munakasta sisältävään aamiaiseen. Jokaisen aamiaisen kanssa sai haluamaansa mehua ja kahvia, teetä tai kaakaota, sekä hedelmälautasen. Oikeastaan ainoa ongelma hotellilla oli sähkökatkosten aikaan generaattorin aiheuttama meteli. Meidän huone oli perushuone päärakennuksessa ja generaattori katoksessa vain parinkymmenen metrin päässä meistä. Siinä ei paljon unta saanut, kun yöllisen sähkökatkoksen aikaan generaattori huutaa melkein vieressä tuntikaupalla. Onneksi sähkökatko sattui vain kerran yöaikaan, vaikka sähkökatkoja olikin lähes joka päivä. Bungalowit oli kauempana päärakennuksesta rannan tuntumassa, joten niissä samaa ongelmaa ei varmasti olisi ollut.

Tekemistä Siquijorilla

Siquijorilla kannattaa ehdottomasti vuokrata skootteri edes päiväksi. Liikennettä on kohtalaisen vähän ja se on hyvin skootteripainotteista, joten ajaminen oli kohtalaisen helppoa. Vuorokauden skootterivuokra oli 350php, eli 6€. Hotellilla vuokra olisi ollut tuplahintainen, joten vuokrattiin skootteri parinsadan metrin päästä Tagbalayon Lodging House -hostellista, jossa oli myös yksi parhaista ja edullisimmista kokeilemistamme ravintoloista. Täällä työntekijä myös jakoi oman Google-karttansa, johon oli merkannut näkemisen arvoisia paikkoja saarella. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka siis.

Siquijorilla on monta vesiputousta, joista me vierailtiin kahdella. Lugnason Falls on näistä korkeampi ja sisäänpääsy ilmainen, ellei halua opasta mukaan. Tämän vesiputouksen päälle pääsee kiipeämään ja jatkamaan kävellen matkaa putousta ylöspäin. Moni hyppi täällä veteen hyppelypaikalta ja putouksen päältä oppaiden innostamina. Täällä oli kyllä ihan hulluja showmiehiä oppaina, hyppivät veteen näyttävästi ja koko ajan oli vauhti päällä. He myös ystävällisesti neuvoivat Henriä parhaissa hyppimiskohdissa, vaikkei kukaan heistä meidän kanssa ollutkaan ja auttoivat ihmisiä tarvittaessa kuvien ottamisessa. Lugnason Fallsilla saatiin olla hetki kahdestaan ennen muiden ihmisten saapumista, sillä se oli meidän päivän ensimmäinen etappi noin kello 10 aikoihin. 

Alla olevien kuvien Lagaan Falls on matalampi ja mielestäni Lugnason Fallsia kuvauksellisempi. Täällä on myös hyppelypaikka, mutta matalammalla. Sisäänpääsy tänne maksoi 50php/hlö, eli alle euron ja lisäksi pysäköinnistä maksettiin 5php eli alle 10snt. Tähän hintaan kuului mukaan tullut opas. Meidän visiitin aikaan iltapäivällä paikalla oli vaihdellen 2-4 porukkaa, eli aika rauhallista täälläkin. Jos aikaa olisi käydä vain toisella näistä putouksista, valitsisin Lagaan Fallsin ja tulisin tänne mahdollisimman aikaisin aamulla. Lagaan Fallsin lähellä on useampi muukin vesiputous, eli tällä alueella saa aikaa varmasti kulumaan.

Yksi Siquijorin tunnetuimmista nähtävyyksistä on vanha "parantava" puu, eli Old Enchanted Balete Tree. Täällä me käytiin vain siksi, kun se sattui reitin varrelle, mutta jälkikäteen ajatellen ei olisi pitänyt mennä, sillä eläinten olot oli hyvin kyseenalaiset. Pientä pääsymaksua vastaan pääsee siis katsomaan tuota vanhaa puuta, jonka juurelle kulkee joki. Joki on täynnä pikkukaloja ja sinne jalat laittaessa tulevat ne syömään kuollutta ihosolukkoa jaloista. Kalat eivät kuitenkaan päässeet pois joesta, vaan niiden reitille oli laitettu verkko, joka esti pois pääsyn. Tuskinpa myöskään kaloille annettiin mitään ruokaa, joten ei ihme että hyökkäsivät syömään kuollutta ihoa jaloista. Lisäksi vähän matkan päässä alueella olevan ravintolan vieressä, näkyi häkissä apina. Häkki oli surkean pieni ja auringonpaisteessa, joten ei ihme että apina oli selvästi ahdistunut - se tallasi samaa reittiä eestaas pysähtymättä. Tämän nähtyämme lähdettiin pois ja jätettiin paikalle yhden tähden Google-arvostelut.

Siquijor on tunnettu myös noituudesta ja saarella onkin mahdollista käydä kuvauttamassa itsensä luudanvarren päällä. Meitä tämä ei oikeastaan kiinnostanut, joten päätettiin jättää se välistä ja käyttää aika mieluummin sattumanvaraisten matkan varrelle osuneiden paikkojen tutkimiseen.

Saaren suosituimpia rantoja on Paliton Beach, joten yksin täällä ei todennäköisesti pääse aikaa viettämään. Siquijorissa on vain muutama isompi hiekkaranta, joten ymmärrettävästikin ne ovat täynnä porukkaa. Palitonin kojuissa on myynnissä vähän kaikennäköistä ja lisäksi mahdollisuus keinumiselle rantahietikolla. Keinumisen tarkoituksena on tietysti kuvauttaa somevideo ja tätä jonkun aikaa seurattuamme voi vaan todeta, että näitä tekevät nuoret pojat todellakin panosti asiaan hiekassa syöksymällä ja juoksuaskelia ottamalla. Instagramista löytyy aika monta taidonnäytettä Paliton Beach -sijainnin alta. Itse oon sen verran milleniaali, että mua ei oikein tollaiset supervauhdikkaat, kuvakulmia miljoona kertaa lennosta vaihtavat videot innosta.

Kaiken tekemisen ja näkemisen jälkeen suosittelen hierontaa, ainakin häämatkalaisille. :) Tässäkin skipattiin hotellin ylihintainen hieronta ja käveltiin hotellin viereiselle putiikille (Laine's Massage) kysymään mahdollisuutta meidän kummankin samanaikaiseen hierontaan. Sehän onnistui ja hintaa tunnin kokovartalohieronnalle tuli 550php, eli alle 10€/hlö. 

Apo Island

Meidän hotelli Coco Grove Beach Resort järjesti snorklaus-/sukellusmatkoja Apo Islandille, eli pienelle saarelle vajaan parin tunnin matkan päähän Siquijorista. Apo Island on luonnonsuojelukohde, jossa asuu joitain satoja ihmisiä. Siellä toimii yksi hotelli, mutta meidän retken aikaan hotelli oli rempassa. Retki oli muuhun hintatasoon verrattuna kallista hupia, sillä koko päivän retki maksoi 2750php, eli 47€/hlö. Hintaan kuului bussimatkat Coco Grovelta satamaan, venematkat, lounas Apo Islandilla, kaksi snorklausta välineineen ja oppaineen ja olut paluumatkalla veneessä. Ensimmäinen snorklaus tehtiin Apo Islandin rannalta käsin ja toinen veneestä käsin. Yksi snorklaus kesti aina noin 45min ja jokaisella porukalla oli oma snorklausopas. Opas näytti meille reittiä, bongaili vedenalaista nähtävää, kuljetti mukana pelastusrengasta ja varmisteli tasaisin väliajoin meidän olevan ok.

Mulla on aika heikko uimataito, joten sain snorklata pelastusliivi päällä. Saatiin myös räpylät ja tietysti snorkkeli ja maski käyttöön. Pelastusliivi oli kelluttanut takamusta sen verran, että onnistuin polttamaan tuona päivänä pakarat ihan huolella. Eipä käynyt mielessäkään, että olisi kannattanut snorklata shortsit jalassa. :D Mun kehnon uimataidon takia tämä oli ensimmäinen kunnollinen snorklauskertani, joten en voi oikein verrata sitä mihinkään muuhun. Vaikka vertailukohtia ei olekaan, niin voin sanoa tän olleen ikimuistoinen kokemus ja sai mut innostumaan snorklaamisesta ja sen yrittämisestä ilman pelastusliiviä. Nähtiin ainakin merikilpikonnia, merikäärmeitä, sinisiä meritähtiä, merimakkaroita, merisiiliä ja hullu määrä erilaisia kaloja!

Ruoka & ravintolasuositukset

Filippiiniläinen ruokahan ei ole tunnettu maittavuudestaan ja muualla Kaakkois-Aasiassa matkanneelle se voi olla aikamoinen pettymys. Kaikkeen työnnetään sokeria eikä tulisuutta ole samalla tavalla kuin monessa muussa maassa, eikä ruoka myöskään aina ole terveellisimmästä päästä. Siitä huolimatta onnistuttiin löytämään Siquijorilla oikein hyviä ravintoloita! Huonoin oli varmaankin hotellin ravintola, jossa ruoka oli melko mitäänsanomatonta aamiainen poislukien. Suositeltavia ravintoloita saarella on Tagbalayon Lodging Housen lisäksi thairavintola Aroi Makmak Thai station cafe and restaurant ja Twenty4 Restaurant and Burger Bar. Lisäksi todettiin paikallisten suosimista tienvarsiruokaloista saavan edullista, hyvää perusruokaa.

Miten sinne pääsee?

Me käytettiin OceanJetin lauttoja, sillä niillä oli tihein liikennöintiväli. Ajantasaiset aikataulut löytyy ainakin OceanJetin Facebookista. Lauttamatka Cebusta Siquijoriin kestää nelisen tuntia ja kustansi turistiluokassa 1600 pesoa, eli noin 27,5€ per henkilö.  Lisäksi tuli pulittaa satamamaksu (14php= 0,24€/hlö) sekä maksu rinkasta (100php= 1,72€/kpl). Kaakkois-Aasian mittapuulla ei siis mitään edullisinta lystiä, mutta sujuvaa ja mukavaa matkantekoa. Myös hotelli voi järjestää liput pientä maksua vastaan, ainakin meidän hotelli tarjosi tämän palvelun. Lautta pysähtyy puolivälissä Boholin Tagbilaran-satamassa, eli tällä samalla paatilla pääsee myös kulkemaan Cebu-Bohol ja Bohol-Siquijor -välin hintaan 800php, eli vajaa 14€.

Matkalaukkuja/rinkkoja ei saanut kuljettaa mukanaan tilanpuutteen vuoksi, vaan ne jätettiin satamarakennukseen ja kuljetettiin henkilökunnan toimesta lauttaan. Lipuissa on paikkamerkinnät ja kannattaa pyytää lippua ulkoa jos keli suosii, sillä sieltä näkee maisemia paljon paremmin, kuin kannen alta ikkunoista tiiraamalla. Ulkokannellakin on tosin katos, eli auringonporotuksessa ei tarvitse olla. Satamassa kannattaa olla hyvissä ajoin, sillä kaikki mahdollinen ostetaan erikseen, eli itse lauttalippu eri paikasta, kuin mihin satamamaksu pulitetaan tai minne laukut jätetään ja maksetaan. Sellainen vinkki vielä, että Cebussa satamaan kulkiessa suosittelen Grabin käyttöä taksin sijaan, siinä säästää helposti yllättävän paljon.

Ljubljana ja päiväretket Blediin ja Koperiin

Lokakuussa matka jatkui Venetsiasta Slovenian pääkaupunki Ljubljanaan, josta oltiin varattu majoitus neljäksi yöksi. Halpabussiyhtiö Flixbusilla liput ei paljoa maksaneet ja matka taittui joutuisasti neljässä tunnissa.

Ljubljanasta - ja Sloveniasta ylipäätään - oli ennakko-odotuksina lähinnä kauniit maisemat ja edullinen hintataso. Kauniita maisemia kyllä riitti - jo bussin ikkunasta pian Slovenian rajan ylitettyämme näkyi lumihuippuisia vuoria ja suloisia pikkukyliä kirkkoineen. Maisemia bussin ikkunasta nähtiin lisää myöhempinä päivinä päiväretkillämme. Etukäteismielikuvien lisäksi Ljubljana osoittautui oikein hyväksi kirppistelykohteeksi, joskin kirppikset oli vähän hintavia Suomen itsepalvelukirppisten hintatasoon tottuneena. Käytiin niin keskustan vintageliikkeissä, kuin syrjemmällä olleissa hyväntekeväisyyskirppisten tyylisissä kierrätyskeskuksissa.

Ljubljanan tunnetuin nähtävyys on varmasti keskiaikainen Ljublajanan linna, joka sijaitsee kukkulalla vanhan kaupungin kyljessä. Linnalle pääsee funikulaarilla tai mutkaista kävelytietä pitkin. Me ei käyty itse linnassa sisällä, vaan tultiin pääasiassa katsomaan ylhäältä avautuvia maisemia. Yläilmoista näkyi hyvin sama, mikä on monen muunkin kaupungin vaiva; ydinkeskustassa on vanhoja kauniin arkkitehtuurin rakennuksia, ja kauempana on hirviömäisiä neuvostotyylisiä betonikuutioita. Onneksi edes keskustassa on säilytetty arvokkaat, vanhat rakennukset ja uusiakin osattu tehdä samaa tyyliä kunnioittaen. Linnoitukselta kaupunkiin laskeudutaan kuvankauniiseen vanhaan kaupunkiin, joka sijoittuu mutkittelevan pääkadun varrelle. Vanha kaupunki olikin varmaan lempparijuttuni Ljubljanassa. Jos ostosten teko on mielessä, kannattaa huomioida sunnuntaisin valtaosan liikkeistä olevan kiinni.

Toinen olennainen kaupungin nähtävyys on lohikäärmepatsaistaan tunnettu Dragon Bridge, joka sattui olemaan meidän hotellin vieressä. Itseäni ei hirveämmin patsaat sytytä, mutta silta oli kieltämättä hieno, joskin kaupunkia halkovaa Ljubljanica-jokea ylittää moni muukin kaunis silta. :) Pari kivaa kirppistä löytyi Dragon Bridgen läheltä, sen pohjoispuolelta. Textile Housessa sattui sopivasti olemaan kaikki puoleen hintaan meidän käynnillä, ja lisäksi tutkittiin myös Textile & Plum House Second Handle -kirppiksen valikoimaa. Myös meidän nappiin osuneet ruokapaikkavalinnat oli aivan sillan lähistöllä. Erittäin hyvää ja edullista falafeliä, Fafa's-tyylistä ruokaa, sai Abi Falafelistä ja erinomaista intialaista Indijska restavracija ZAIKA:sta.

Bledjärvi

Slovenian aarre on Bledjärvi, jonne pääsee helposti bussilla Ljubljanasta. Matka kestää noin tunnin ja lippu kustansi viikonloppuna vain 2,10€. Jostain syystä Sloveniassa on kalliimmat bussiliput arkisin, tämäkin reitti olisi maksanut arkipäivänä 7,80€. Jos jollain on tietoa tämän hinnoittelun syystä, niin mielelläni kuulisin syyn. Me mietittiin lähinnä työmatkalaisten, eli kausikorttilaisten suosimista arkibusseissa ja kalliimmilla lipuilla vähennettävää muuta matkustamista?

Bledjärvi on syystäkin suosittu matkakohde, upean turkoosivetisen järven äärellä viettää mielellään päivän. Erityisen kuvauksellisen Bledjärvestä tekee keskellä järveä sijaitseva pieni saari, jossa on kirkko. Myös korkealla järven rannalla sijaitseva Bledin linna tuo oman osansa idylliin. Me ei tällä kertaa vierailtu linnassa eikä saarella, mutta kierrettiin 6km lenkki järven ympäri. Noin puolivälissä lenkkiä kavuttiin hikinen matka näköalapaikalle. Meidän valitsema näköalapaikka oli Mala Osojnica, josta avautuvat maisemat oli ehdottomasti vaivan arvoisia! Tällä puolella järveä sai muuten myös uida, toisin kuin itäpuolella, jossa sijaitsee keskusta ja jonne bussilla saavutaan. 

Lisäksi päädyttiin mainoksen nähtyämme summer tobogganin kyytiin, eli vuoristokelkkailemaan/vuoristorataan. Tälle en keksi enkä löydä mitään järkevää suomennosta, mutta kyseessä siis raiteita pitkin kulkeva kelkka, jolla laskeudutaan mutkitellen rinnettä alas. Ylös mentiin tuolihissillä, joka jo itsessään oli mulle korkeanpaikankammoiselle extremeä sinänsä. Hintaa tällä aktiviteetillä oli 10€, joka sisälsi yhden tuolihissin ja yhden laskun tobogganilla. Ehdottomasti kokemisen arvoinen! Hintatiedot ja aukioloajat löytyy täältä. 

Koper

Koska meillä oli Ljubljanassa neljän yön majoitus ja ensimmäisen kaupunkipäivän jälkeen alkoi tuntua kaupungin olevan jo aika hyvin kierretty, päädyttiin valkkaamaan kartalta ja bussiaikatauluista joku kaupunki, jossa olisi hauska käydä päiväseltään. Kohteeksi valikoitui Koper, joka sijaitsee Slovenian lyhyellä rannikkokaistaleella. Bussilla Koperiin ajoi 1h 20min, ja lipun hinta oli arkena 9,60€. Liput kannattaa ostaa asemalta etukäteen, jotta varmistaa mahtumisen kyytiin. Bussistakin lippuja käsittääkseni saa, mutta ensisijaisesti kyytiin pääsevät kaikki asemalta ennakkoon lippunsa hankkineet.

Kun kerran päädyttiin Koperiin hyvinkin extempore, ei tehty ennakkotutkimusta käytännössä lainkaan. Kaupunki onnistui siksi yllättämään kauniilla keskustallaan ja varmasti vaikutusta oli myös aurinkoisella, lämpimällä kelillä. Oli ihanaa istua auringossa, syödä jäätelöä ja katsella palmuja. Rannikkokaupungit on vaan aina mun juttu! Koperissa ei meinattu millään löytää ruokapaikkaa, joten päädyttiin ostamaan linja-autoaseman läheisen ostoskeskuksen supermarketista pizzaa ja naposteltavaa. Jopa marketin palvelutiskin pizza slicet oli herkullisia, kuten myös Ljubljanassa syömämme slicet. Italian läheisyys tekee selvästi tehtävänsä, eikä pizza slicejä ole hinnalla pilattu. Aiemmin mainitsemani ostoskeskus, Planet Koper, oli muuten oikein hyvä shoppailupaikka, kun ei Ljubljanan keskustassa juuri muita ostosmahdollisuuksia ollut, kuin kirppikset ja matkamuistomyymälät.

Sloveniassa voisi viettää vaikka miten pitkän ajan ja pidemmällä reissulla lähtisin ehdottomasti patikoimaan. Tämä lyhyt pyrähdys oli ensitutustuminen Sloveniaan, mutta ensi kerralla sitten luontoon ja pikkukyliin ehdottomasti!